Todellakin, jos ihmiselle riittää usko Jumalaan, joka puhuu profeettojen suulla - kuten näemme että riitää - miksi Jumala puhuu meille Pojassaan?
Poika tarkoittaa isän ja äidin lasta.
Heprealaiskirjeen vastaus - Poika
Poika on
Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja
hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa
voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on
asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin
oikealle puolelle.
Näin hänestä on tullut enkeleitä
suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on
enkelien nimiä ylhäisempi.
Hep 1:3-4 KR 1992
Poika on ...
Jumalan sädehtivä kirkkaus
hänen olemuksensa kuva
Poika ylläpitää ...
kaikkea olemassa olevaa sanansa
voimalla
Poika on toimittanut ...
puhdistuksen synneistä
Poika on asettunut ...
korkeuksissa istuimelleen Majesteetin
oikealle puolelle.
Eli?
Tässä on jotain enemmän kuin enkelit ja tässä on jotain enemmän kuin Jumalan puhe profeettojen suulla.
Tässä on tietty persoona, Poika, tässä on tiettyä toimintaa, puhdistus, ja tässä on tietty tilanne nyt, Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella.
Henkilö, tapahtumia, tilanne...
Kristinuskon ydintä, joka erottaa tämän juutalaisuudesta ja islamista - Jumalan Poika.
Inkarnaatio?
Johanneksen evankeliumi alkaa majesteettisilla sanoilla, joihin sisältyy "Sana tuli lihaksi".
Tästä latinan in carne
Mutta onko tällaista ajatusta lihaan tulemisesta Heprealaiskirjeessä?
Ei samassa Johanneksen Logos teologian muodossa, joka keskittyy asiaan Sana.
Mutta saman teeman toisena sävelenä, joka keskittyy asiaan Poika josta on tullut ylimmäinen pappi.
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili
ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa
hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin,
koska hän taipui Jumalan tahtoon.
Vaikka hän oli
Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on
kuuliaisuus.
Kun hän oli saavuttanut
täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen
tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle
kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama
ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.
Hep 5:7-10 KR 1992
KR 1938 käänsi Hep 5:7
Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja
kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet
kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin.
Eli?
Heprealaiskirjeen sanoma on sellaista, että sitä ei yhdellä istumalla ja lukemisella ammenneta tyhjiin.
Ei kahdella tai kolmellakaan.. paljon on tästä kirjoja kirjoitettu ja vielä kirjoitetaan.
Jumala puhuu Pojassaan!
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Miksi inkarnaatio?
Heprealaiskirjeen ensimmäinen jae johtaa ajatuksemme profeetalliseen uskontoon.
Juutalaisuus
Juutalaisille on riittänyt ja riitää yhä se, että Jumala on puhunut profeettain kautta isille. Pyhien Kirjoitusten kanssa he ovat eläneet, uskoneet, toivoneet ja kuollessa tähän sanomaan luottamuksensa panneet. Kestävinä uskossa läpi aikakausien he ovat esimerkkinä uskosta ja Jumalan uskollisuudesta.
Juutalaisuus ei tunne "lihaksitulemisen" asiaa eikä usko, että Nasaretin mies on Jumalan Poika - koko ajatus on heille pahennus.
He eivät tarvitse inkarnaatiota eikä Vanha Testamentti sellaista heille suoranaisesti sellaista opeta.
(Heprealaiskirje käsittelee näitä aiheita heprealaisten näkökulmasta varsin syvällisesti, kuten tiedämme. "Uhria et tahtonut, ruumiin minulle valmistit" ja monta muuta.)
Islam
Islam jatkaa samalla Jumalan puheen linjalla "Jumala on muinoin monasti ja monella tavoin puhunut Israelin profeettain kautta."
Koraani vetoaa moniin Raamatun kohtiin ja antaa arvon kuningas Salomolle, Moosekselle, Jeesukselle ja Marialle, ja erityisesti Aabrahamille, puhtaan uskon isälle, joka ennen kaikkia juutalaisuuden myöhempiä rituaaleja ja muuta korruptiota on ensimmäinen muslimi.
Kantava ajatus on, että maailmankaikkeuden Luoja, Jumala, puhuu profeettojen kautta Hep 1:1 tavoin.
Mutta Hep 1:2 jää sivuun.
Sen sijaan tulee saman Jumalan suuna toimivien profeettojen sarjan huipentuma, Muhammed, joka kutsutaan Mekassa ja jolle enkeli Gabriel antaa täydellisen Jumalan puheen, taivaassa olevan kultaisen Koraanin. Virheetön ja täydellinen totuus ja taivaallinen kirkkauden valo on tullut tämän pyhän kirjan myötä maailmaan.
Islamin uskontunnustus kiteytyy napakasti juuri tähän profeetalliseen ytimeen
Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Hänen profeettansa.
Miksi inkarnaatio?
Kristillinen usko eroaa siis profeetallisesta juutalaisuudesta ja islamista tuomalla mukaan Jumalan Pojan, jonka nämä kaksi uskontoa kieltävät.
Näinä viimeisinä aikoina voimme todeta, että juutalaisuus on kestänyt ja kantanut profeettojen julistaman Jumalan Sanan voimalla läpi hyvin pitkän ja vaikean historian ja on yli 3000 vuotiaana eräs maailman vanhimmista edelleen elävistä uskonnoista.
Voimme todeta, että profeetallinen Islam on väkevä uskonto, joka valloittaa maailmaa. Sunneja on tänään maailmassa enemmän kuin roomalais-katolisen kirkon väkimäärä.
Molemmat uskonnot tuottavat aivan tyytyväisiä ihmisiä, jotka kuulevat Jumalan puheen profeetan suulla (juutalaiset) tai profeetan kirjoittamana (islam).
Joten miksi tämä ylimääräinen mutka Jumalan ilmoituksessa, Hep 1:2 "on puhunut Pojassaan?"
Siinäpä vasta kysymys!
Juutalaisuus
Juutalaisille on riittänyt ja riitää yhä se, että Jumala on puhunut profeettain kautta isille. Pyhien Kirjoitusten kanssa he ovat eläneet, uskoneet, toivoneet ja kuollessa tähän sanomaan luottamuksensa panneet. Kestävinä uskossa läpi aikakausien he ovat esimerkkinä uskosta ja Jumalan uskollisuudesta.
Juutalaisuus ei tunne "lihaksitulemisen" asiaa eikä usko, että Nasaretin mies on Jumalan Poika - koko ajatus on heille pahennus.
He eivät tarvitse inkarnaatiota eikä Vanha Testamentti sellaista heille suoranaisesti sellaista opeta.
(Heprealaiskirje käsittelee näitä aiheita heprealaisten näkökulmasta varsin syvällisesti, kuten tiedämme. "Uhria et tahtonut, ruumiin minulle valmistit" ja monta muuta.)
Islam
Islam jatkaa samalla Jumalan puheen linjalla "Jumala on muinoin monasti ja monella tavoin puhunut Israelin profeettain kautta."
Koraani vetoaa moniin Raamatun kohtiin ja antaa arvon kuningas Salomolle, Moosekselle, Jeesukselle ja Marialle, ja erityisesti Aabrahamille, puhtaan uskon isälle, joka ennen kaikkia juutalaisuuden myöhempiä rituaaleja ja muuta korruptiota on ensimmäinen muslimi.
Kantava ajatus on, että maailmankaikkeuden Luoja, Jumala, puhuu profeettojen kautta Hep 1:1 tavoin.
Mutta Hep 1:2 jää sivuun.
Sen sijaan tulee saman Jumalan suuna toimivien profeettojen sarjan huipentuma, Muhammed, joka kutsutaan Mekassa ja jolle enkeli Gabriel antaa täydellisen Jumalan puheen, taivaassa olevan kultaisen Koraanin. Virheetön ja täydellinen totuus ja taivaallinen kirkkauden valo on tullut tämän pyhän kirjan myötä maailmaan.
Islamin uskontunnustus kiteytyy napakasti juuri tähän profeetalliseen ytimeen
لآ اِلَهَ اِلّا اللّهُ مُحَمَّدٌ رَسُوُل اللّهِ.
la ilaha illa-llah, muhammadun rasulu-llahEi ole muuta Jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Hänen profeettansa.
Miksi inkarnaatio?
Kristillinen usko eroaa siis profeetallisesta juutalaisuudesta ja islamista tuomalla mukaan Jumalan Pojan, jonka nämä kaksi uskontoa kieltävät.
Näinä viimeisinä aikoina voimme todeta, että juutalaisuus on kestänyt ja kantanut profeettojen julistaman Jumalan Sanan voimalla läpi hyvin pitkän ja vaikean historian ja on yli 3000 vuotiaana eräs maailman vanhimmista edelleen elävistä uskonnoista.
Voimme todeta, että profeetallinen Islam on väkevä uskonto, joka valloittaa maailmaa. Sunneja on tänään maailmassa enemmän kuin roomalais-katolisen kirkon väkimäärä.
Molemmat uskonnot tuottavat aivan tyytyväisiä ihmisiä, jotka kuulevat Jumalan puheen profeetan suulla (juutalaiset) tai profeetan kirjoittamana (islam).
Joten miksi tämä ylimääräinen mutka Jumalan ilmoituksessa, Hep 1:2 "on puhunut Pojassaan?"
Siinäpä vasta kysymys!
mutta näinä viimeisinä aikoina Poikansa kautta
mutta näinä
viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan,
jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka
välityksellä hän myös on luonut maailmat.
Hep 1:2 KR 1992
Heprealaiskirjeen kirjoittaja asettaa koko profeetallisen Raamatun toiseen ja Jumalan Pojan toiseen osaan samaa lausetta, asettaen ne syvällisellä tavalla jatkumoksi - muinoin, näinä viimeisinä aikoina.
Puhunut Pojassaan
Tämä ilmaus on syvällinen
Sama Jumala on puhunut taas. Ilmaus ei ole nyt Poikansa suulla vaan Pojassaan.
Tästä Heprealaiskirjeen kirjoittaja intoutuu kertomaan, kuka tämä Poika on
Meille
Kenelle Jumala on puhunut Pojassaan?
Jumalan puheen kaksi vaihetta
Jumala on puhunut.
Tämä on valtava asia - meillä on sellainen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä joka puhuu.
Ei Hän ole joku kuollut mykkä jumaluus, ihmisten aivoitusten tuote.
Jumala on puhunut, muinoin ja näinä viimeisinä aikoina.
Hep 1:2 KR 1992
Heprealaiskirjeen kirjoittaja asettaa koko profeetallisen Raamatun toiseen ja Jumalan Pojan toiseen osaan samaa lausetta, asettaen ne syvällisellä tavalla jatkumoksi - muinoin, näinä viimeisinä aikoina.
Puhunut Pojassaan
Tämä ilmaus on syvällinen
- Jumala on muinoin monasti ja monella tavoin puhunut profeettojen suulla.
- Jumala on nyt näinä viimeisinä aikoina puhunut meille Pojassaan.
Sama Jumala on puhunut taas. Ilmaus ei ole nyt Poikansa suulla vaan Pojassaan.
Tästä Heprealaiskirjeen kirjoittaja intoutuu kertomaan, kuka tämä Poika on
- Poika on kaiken perillinen
- luonut maailmat Pojan kautta
Meille
Kenelle Jumala on puhunut Pojassaan?
Jumalan puheen kaksi vaihetta
Jumala on puhunut.
Tämä on valtava asia - meillä on sellainen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä joka puhuu.
Ei Hän ole joku kuollut mykkä jumaluus, ihmisten aivoitusten tuote.
Jumala on puhunut, muinoin ja näinä viimeisinä aikoina.
on puhunut profeettojen suulla
Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui
isillemme profeettojen suulla
Hep 1:1 KR 1992
Heprealaiskirje alkaa ilmoitusteologialla - ja varsin väkevällä sellaisella!
Profeettojen suulla
Miten Jumala puhuu Raamatuissa?
Ihmisten suulla. Nämä ovat kaikki yksilöitä, todellisia ihmisiä, joilla on historiansa ja elämänvaiheensa, elämäntilanteensa ja kutsumuksensa. Jumalan puhe on tallennettuna Vanhan testamentin pyhiin kirjoituksiin, ja profeetat usein käyttävät yksinkertaista ilmaisua "Silloin ja silloin minulle tuli Herran sana".
Abrahamin luo Herra tulee aivan lähelle puhumaan. Mooses kuulee Jumalan äänen palavan pensaan luona. Kertomus Samuelista antaa hyvin läheisen ja intiimin kuvan, ja poikanen aivan korvissaan kuulee äänen, jota luulee Elin ääneksi.
Raamatun kuvaukset profeettojen kutsumuksesta ovat äärettömän rikas ja ihmeellinen maailma.
Isillemme
Kenelle Jumala puhuu?
Abrahamin, Iisakin, Jaakobin jälkeläisille kohdistuvaa. Profeettain kautta Jumala on puhunut isillemme, ei kaikelle maailmalle.
Muinoin
Juutalaisuudessa on ajatus, että profeetallinen Henki puhui persialaisaikaan asti. Sen tähden Vanhan testamentin kaanonissa on siihen asti ajoittuvat kirjat. Hellenistisen ja roomalaisen ajan kirjat on jätetty pois, vaikka ne jatkavat samalla tyylillä - esimerkiksi Makkabealaiskirjat tai Jeesus Siirak.
Monestu ja monella tavoin
Koko tuon ajan Raamattu, meidän Vanha testamenttimme, on Heprealaiskirjeen kirjoittajan edessä avoimena kun hän ryhtyy asiaansa selvittämään.
Hep 1:1 KR 1992
Heprealaiskirje alkaa ilmoitusteologialla - ja varsin väkevällä sellaisella!
Profeettojen suulla
Miten Jumala puhuu Raamatuissa?
Ihmisten suulla. Nämä ovat kaikki yksilöitä, todellisia ihmisiä, joilla on historiansa ja elämänvaiheensa, elämäntilanteensa ja kutsumuksensa. Jumalan puhe on tallennettuna Vanhan testamentin pyhiin kirjoituksiin, ja profeetat usein käyttävät yksinkertaista ilmaisua "Silloin ja silloin minulle tuli Herran sana".
Abrahamin luo Herra tulee aivan lähelle puhumaan. Mooses kuulee Jumalan äänen palavan pensaan luona. Kertomus Samuelista antaa hyvin läheisen ja intiimin kuvan, ja poikanen aivan korvissaan kuulee äänen, jota luulee Elin ääneksi.
Raamatun kuvaukset profeettojen kutsumuksesta ovat äärettömän rikas ja ihmeellinen maailma.
Isillemme
Kenelle Jumala puhuu?
Abrahamin, Iisakin, Jaakobin jälkeläisille kohdistuvaa. Profeettain kautta Jumala on puhunut isillemme, ei kaikelle maailmalle.
Muinoin
Juutalaisuudessa on ajatus, että profeetallinen Henki puhui persialaisaikaan asti. Sen tähden Vanhan testamentin kaanonissa on siihen asti ajoittuvat kirjat. Hellenistisen ja roomalaisen ajan kirjat on jätetty pois, vaikka ne jatkavat samalla tyylillä - esimerkiksi Makkabealaiskirjat tai Jeesus Siirak.
Monestu ja monella tavoin
Koko tuon ajan Raamattu, meidän Vanha testamenttimme, on Heprealaiskirjeen kirjoittajan edessä avoimena kun hän ryhtyy asiaansa selvittämään.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Sana "kirkastaa" Raamatussa
Kirkkauden Herra Κύριον τῆς δόξης
1 Kor. 2:8
Suomenkielessä on kirkastaa, kirkastua sana edelleen käytössä, mutta ehkä hieman vanhahtava eikä sen merkitys ole aivan selvä... Heinäveden kirkastusjuhlilla muistetaan Jeesuksen kirkastomista vuorella, valkoista valkoisemmissa vaatteissa, mutta mitä ovat Aitoon kirkastusjuhlat?
Otto Mannisen johtaman komitean kääntämässä suomenkielisessä Raamatussa esiintyy kirkast* runkoinen sana kaikkiaan 47 kertaa 40 eri kohdassa.
Herran siunauksessa on sanat "valistakoon kasvonsa" אור valo
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
4 Ms 6:24-26
VT:ssa ilmaus johdettu sanasta or, valo, mutta muitakin sanoja on suomennettu "kirkastaa" kuten alla näkyy. Esimerkiksi Jesajassa on pa'ar, tuoda esiin, ilmaista, ilmi, kirkastaa.
Näemme allaolevasta taulukosta, kuinka verbi "kirkastaa" δοξάζω doxazo saattaa maineeseen, kunniaan, yliestettäväksi, glooria - on erityisen tyypillinen Johanneksen evankeliumille (sana ei esiinny lainkaan synoptikoilla).
| Kirja | Jakeita | Esiintymiä |
| 1 Samuel | 2 | 2 |
| Job | 1 | 1 |
| Psalmit | 1 | 1 |
| Sananlaskut | 1 | 2 |
| Saarn | 1 | 1 |
| Jesaja | 4 | 4 |
| Hesekiel | 2 | 2 |
| Daniel | 1 | 1 |
| Amos | 1 | 1 |
| Johannes | 15 | 21 |
| Apost teot | 1 | 1 |
| Room | 2 | 2 |
| 1 Kor | 1 | 1 |
| Efes | 1 | 1 |
| 2 Tessal | 3 | 3 |
| Jaakob | 1 | 1 |
| 1 Pietari | 2 | 2 |
Vanha Testamentti
Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat. אור or valaistua
1Sam 14:27
Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajata. אור or valaistua
1Sam 14:29
Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.שׁפרה shipra kirkkaus
-- Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen. KR92
Job 26:13
Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi. אור or valaistua
Psa 119:135
Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. אור נגהּ noga or valaista kirkkaasti
--Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. KR92
Snl 4:18
Kuka on viisaan vertainen, ja kuka taitaa selittää asian? Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa kovuus muuttuu. אור or valaistua
-- Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot, mutta röyhkeys ne vääristää. KR92
Saarn 8:1
Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa. פּאר paar tuo julki, ilmaisee
Jes 44:23
Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.
-- Hän korottaa sinut kunniaan KR92
Jes 55:5 פּאר paar tuo julki, ilmaisee
Kaikki Keedarin laumat kokoontuvat sinun tykösi, Nebajotin oinaat palvelevat sinua; minulle otollisina ne nousevat minun alttarilleni, ja minä kirkastan kirkkauteni huoneen. פּאר paar tuo julki, ilmaisee
-- Niin minä kirkastan asumukseni loiston. KR92
Jes 60:7
Merensaaret odottavat minua, ja etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun lapsesi kaukaa; hopeansa ja kultansa heillä on mukanansa Herran, sinun Jumalasi, nimelle, Israelin Pyhälle, sillä hän kirkastaa sinut. פּאר paar tuo julki, ilmaisee
-- Hän antaa sinulle loiston ja mahdin KR92
Jes 60:9
Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? משׁקע "syvää vettä", siis puhdasta, kirkasta vettä
--kirkasvetinen juomapaikkanne KR92
Hes 34:18
Ja katso: Israelin Jumalan kunnia tuli idästä päin. Sen kohina oli niinkuin paljojen vetten kohina, ja maa kirkastui hänen kunniastansa. אור or valaistua
-- Ja minä näin: Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus KR92
Hes 43:2
Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. לבן lavan, valkaistaan
-- Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan KR92
Dan 12:10
Ja on tapahtuva sinä päivänä, sanoo Herra, Herra, että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja teen maan pimeäksi keskellä kirkasta päivää. צהר zohar "kaksois-valo", ikkuna, keskipäivä
Amos 8:9
Uusi Testamentti
UT esiintyy sanaa doxa kirkkaus, kunnia, glooria ja sen johdannaisia.
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
Joh 7:39
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".
Joh 11:4
Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
Joh 12:16
Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Joh 12:23
"Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
Joh 12:28
Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä."
Joh 13:31
Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.
Joh 13:32
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Joh 14:13
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Joh 15:8
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Joh 16:14
Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;"
Joh 17:1
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Joh 17:4
Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Joh 17:5
ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä.
Joh 17:10
Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
Joh 21:19
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.
Apt 3:13
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Room 8:17
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Room 8:30
Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
1 Kor 6:20
saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Ef 5:27
kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
2 Tess 1:10
että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.
2 Tess 1:12
Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
2 Tess 3:1
Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
Jaak 2:1
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
1 Piet 1:8
Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.
1 Piet 4:11
Lopuksi
Sana kirkastaa on vanhentunutta suomenkieltä, joka on vakiintunut hengelliseen kielenkäyttöön samaan tapaan kuin sana vanhurskaus.
Sen merkitys ei ole ilman muuta selvä aikamme suomenkieltä puhuvalle, ja mieleen tulee monenlaisia valoon ja kirkkauteen liittyviä asioita.
Uudessa testamentissa on käsittääkseni kuitenkin sana doxa johdannaisineen lähempänä ajatusta kirkkaudesta joka on kunnia, latinan glooria, ylistys.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Jesaja 63 tulkinnasta - Hänen kasvojensa enkeli
Nettiruukun kirjoittaja Haamul kiinnittää huomiota tarkoilla silmillään Jesajan kirjan ilmaisuun
Sama Jesajan luku käyttää Jumalan kansan Vapahtajasta ja Lunastajasta ilmaisua "Hänen kasvojensa enkeli".
Haamul, Nettiruukun Tiellä Emmaukseen palsta (09.04.2012 00:57)
Kirjoittajan antama kristillinen tulkinta on nähtävissä sanoissa "Jumalan kansan Vapahtaja ja Lunastaja". Kohtaa ei sen enempää pohdita, ja kohta jää toteamuksesi että tässäkin on ilmaus Kristuksesta.
Mutta pysähdytään tähän hetkeksi ihmettelemään. Kuinka Jumalan Poika olisi "enkeli" kun Heprealaiskirje sanoo painokkaasti, että Kristus on paljon enkeleitä suurempi.
Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. (Hep 1:3-4)
Nettiruukussa oleva Jesajan viittaus on Mannisen komitean käännökseen 1933, alkutekstistä, joka on aika hankala. Jos kohta luetaan ilman tekstiyhteyttä, se sisältää kyllä tuon suuntaisen ajatuksen, jota nimimerkki Haamul tuo esiin:
"Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli Hänelläkin ahdistus, ja Hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään Hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä." Jes. 63:8-9 KR 1933
Näillä sanoilla on toki Messiaanisia yhteyksiä, mutta ei tuolla tavoin suoraan "Hänen kasvojensa enkeli on yhtä kuin Kristus".
Tekstiyhteydestä näemme, että Jesajan sana viittaa lunastuksella muinaisiin aikoihin, Israelin kansaa kohdanneisiin kohtaloihin ja Jumalan uskollisuuteen. Elämme pakkosiirtolaisuuden ja sieltä paluun tuntumassa ja ennenkin on Herra auttanut. Erityisesti panemme merkille Jumalan rakkauden, joka ahdistuu kansan ahdistuksissa, eikä vain ulkopuolisena seuraa toisten ahdistusta.
KR 1992 koettaa antaa selkeämmän tulkinnan, ja olemme tottuneet varomaan sen selittävää tekstin sisältöä vapaasti muokkaavaa tyyliä:
Hän sanoi: "Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu." Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
Jes 63:8-9 KR 1992
Käännöksen antama merkitys on varsin toisenlainen
"Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät."
Tuo toki sopii paremmin myös Heprealaiskirjettä ajatellen ja kristologisesti tulkiten merkitys olisi "Kristus on Jumalan kasvojen kirkkaus". Tämä johtaa taas monenlaiseen pyhän Raamatun tutkimiseen.
Mutta voi! Emme pääse näin helpolla, sillä alkutekstissä on kuten Mannisen varsin luotettava käännös sanoo:
בכל־צרתם לא צר ומלאך פניו הושׁיעם באהבתו ובחמלתו הוא גאלם וינטלם וינשׂאם כל־ימי עולם׃
malakh panav hoshiam ... Hänen kasvojensa enkeli vapahti (Hoosianna)
Mitä sitten?
On hienoa, että Jumalan Sanan moniin rikkaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota.
Mutta meidän kannattaa jäädä niiden kohdalle tutkimaan totuudellisesti ja huolellisesti, mitä on kirjoitettu Kirjoituksiin.
Saatamme olla tyytyväisiä ensivaikutelmaan, iloita että "tuossakin on Hän, jonka niin hyvin tunnemme" ja luistella ohi monista syvällisistä opetuksista, joita Totuuden Henki voisi tekstien kautta meille opettaa.
Herra itse antaa meille aamu aamulta opetuslasten korvat, jos vaan tahdomme ne ottaa vastaan emmekä ole vielä valmiita loppututkinnon suorittaneita Jumalan Sanan merkityksen mestareita!
Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.
Jes 50: 4-6 KR 1992
Sama Jesajan luku käyttää Jumalan kansan Vapahtajasta ja Lunastajasta ilmaisua "Hänen kasvojensa enkeli".
Haamul, Nettiruukun Tiellä Emmaukseen palsta (09.04.2012 00:57)
Kirjoittajan antama kristillinen tulkinta on nähtävissä sanoissa "Jumalan kansan Vapahtaja ja Lunastaja". Kohtaa ei sen enempää pohdita, ja kohta jää toteamuksesi että tässäkin on ilmaus Kristuksesta.
Mutta pysähdytään tähän hetkeksi ihmettelemään. Kuinka Jumalan Poika olisi "enkeli" kun Heprealaiskirje sanoo painokkaasti, että Kristus on paljon enkeleitä suurempi.
Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. (Hep 1:3-4)
Nettiruukussa oleva Jesajan viittaus on Mannisen komitean käännökseen 1933, alkutekstistä, joka on aika hankala. Jos kohta luetaan ilman tekstiyhteyttä, se sisältää kyllä tuon suuntaisen ajatuksen, jota nimimerkki Haamul tuo esiin:
"Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli Hänelläkin ahdistus, ja Hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään Hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä." Jes. 63:8-9 KR 1933
Näillä sanoilla on toki Messiaanisia yhteyksiä, mutta ei tuolla tavoin suoraan "Hänen kasvojensa enkeli on yhtä kuin Kristus".
Tekstiyhteydestä näemme, että Jesajan sana viittaa lunastuksella muinaisiin aikoihin, Israelin kansaa kohdanneisiin kohtaloihin ja Jumalan uskollisuuteen. Elämme pakkosiirtolaisuuden ja sieltä paluun tuntumassa ja ennenkin on Herra auttanut. Erityisesti panemme merkille Jumalan rakkauden, joka ahdistuu kansan ahdistuksissa, eikä vain ulkopuolisena seuraa toisten ahdistusta.
KR 1992 koettaa antaa selkeämmän tulkinnan, ja olemme tottuneet varomaan sen selittävää tekstin sisältöä vapaasti muokkaavaa tyyliä:
Hän sanoi: "Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu." Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
Jes 63:8-9 KR 1992
Käännöksen antama merkitys on varsin toisenlainen
"Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät."
Tuo toki sopii paremmin myös Heprealaiskirjettä ajatellen ja kristologisesti tulkiten merkitys olisi "Kristus on Jumalan kasvojen kirkkaus". Tämä johtaa taas monenlaiseen pyhän Raamatun tutkimiseen.
Mutta voi! Emme pääse näin helpolla, sillä alkutekstissä on kuten Mannisen varsin luotettava käännös sanoo:
בכל־צרתם לא צר ומלאך פניו הושׁיעם באהבתו ובחמלתו הוא גאלם וינטלם וינשׂאם כל־ימי עולם׃
malakh panav hoshiam ... Hänen kasvojensa enkeli vapahti (Hoosianna)
Mitä sitten?
On hienoa, että Jumalan Sanan moniin rikkaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota.
Mutta meidän kannattaa jäädä niiden kohdalle tutkimaan totuudellisesti ja huolellisesti, mitä on kirjoitettu Kirjoituksiin.
Saatamme olla tyytyväisiä ensivaikutelmaan, iloita että "tuossakin on Hän, jonka niin hyvin tunnemme" ja luistella ohi monista syvällisistä opetuksista, joita Totuuden Henki voisi tekstien kautta meille opettaa.
Herra itse antaa meille aamu aamulta opetuslasten korvat, jos vaan tahdomme ne ottaa vastaan emmekä ole vielä valmiita loppututkinnon suorittaneita Jumalan Sanan merkityksen mestareita!
Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.
Jes 50: 4-6 KR 1992
Jesaja 63 tulkinnasta - verinen puku
Jos sihdataan erilleen Jes 63:1-6 kohdasta meille kristittyinä tuttuja mielikuvia luovia sanoja, löydämme kohdalle Kristukseen liittyvää sisältöä
"puku" ---> Jeesuksen kuvista meille tuttu tuon ajan miehen puku, joka on poikkeuksellisesti valkoinen asettaen Hänet eroon muista ihmisistä kuvassa.
"punertui" ----> kärsivän Jeesuksen valkoisen vaatteen punertanut veri
"Jumalan vihan viinikuurna" ---> vertauskuvallinen ilmaus, joka tuo mieleen ehtoollisviinin. Kärsivä Kristus kokee Jumalan vihan ja näin kantaa meidän rangaistuksemme Jesaja 53 kuvaamalla tavalla.
"kansani lunastamisen vuosi" --> nyt lunastetaan synnin ja kuoleman orjat Jumalan lasten vapauteen
Kun tahdomme tulkita Jes 63 eräänä Vanhan testamentin kuvana Kristuksesta, edellä luetellut sanoille annetut merkitykset tuovat mieleemme Golgatan pyhiä tapahtumia. Ei sinänsä mitään uutta, vaan vielä yhden kuvan profeetoissa, joka kertoo Uuuden testamentin Kristuksesta.
Voimme nyt sihdata tekstistä vain nämä ja tähän käsitykseen liittyvät muut ilmaisut ja jättää sivuun kaikki muu aienisto Jesajan väkevästä näystä. Löydämme näin Jesajan sinfoniasta tutun teeman esimerkiksi näin sanoen:
"Jes. 63 kertoo voittoisasta auttajasta, jonka puku punertui Hänen polkiessaan Jumalan vihan viinikuurnan."
Haamul, Nettiruukun Tiellä Emmaukseen palsta (09.04.2012 00:57)
Jos jätämme mieleemme juurtuneen kristillisen ymmärryksen sihdin pois ja ammennamme Jesajan syvästä kaivosta 63:1-6 tekstin ilman "Kristus filtteriä", näemme, että tässä jykevässä kohdassa on puhe aivan jostain muusta kuin Jumalan Karitsan uhrista ja voitosta synnistä ja kuolemasta.
Ilmestyskirja 19:11-21 valkoinen hevonen ja sen ratsastaja viittaa ilmeisesti Jesajaan "Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana" (Ilm 19:13).
Kun luemme tuon Ilmestyskirjan jakson kokonaan näemme, että uljas näky valkoisesta hevosesta ja sen ratsastajasta on uskollinen Jesajan kirjan viimeisen luvun näylle ja antaa valkoiselle ratsastajalle olennaisesti saman merkityksen kuin Jesaja 63
"Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan?" (Jes 63:1)
Mitä sitten?
Erona on se, että kun luemme mielessämme olevan tulkinnan tekstiin (eisegeesis) valikoiden rankasti sen sisältöä ja ymmärtäen sanat oman näkemyksemme pohjalta, päädymme lopulta vain toistamaan hurskaasti sitä, minkä jo tiedämme. "Katso, tässäkin on Kristus!"
Jos sen sijaan pyrimme lukemaan, niinkuin on kirjoitettu pyhissä Kirjoituksissa, ne haastavatkin meitä kysymään, ihmettelemään, etsimään selitystä oudoille kielikuville, hurjille näyille, ja näin opimme tuntemaan Jumalan Sanaa paremmin, löydämme tuoretta mannaa tälle päivälle.
"puku" ---> Jeesuksen kuvista meille tuttu tuon ajan miehen puku, joka on poikkeuksellisesti valkoinen asettaen Hänet eroon muista ihmisistä kuvassa.
"punertui" ----> kärsivän Jeesuksen valkoisen vaatteen punertanut veri
"Jumalan vihan viinikuurna" ---> vertauskuvallinen ilmaus, joka tuo mieleen ehtoollisviinin. Kärsivä Kristus kokee Jumalan vihan ja näin kantaa meidän rangaistuksemme Jesaja 53 kuvaamalla tavalla.
"kansani lunastamisen vuosi" --> nyt lunastetaan synnin ja kuoleman orjat Jumalan lasten vapauteen
Kun tahdomme tulkita Jes 63 eräänä Vanhan testamentin kuvana Kristuksesta, edellä luetellut sanoille annetut merkitykset tuovat mieleemme Golgatan pyhiä tapahtumia. Ei sinänsä mitään uutta, vaan vielä yhden kuvan profeetoissa, joka kertoo Uuuden testamentin Kristuksesta.
Voimme nyt sihdata tekstistä vain nämä ja tähän käsitykseen liittyvät muut ilmaisut ja jättää sivuun kaikki muu aienisto Jesajan väkevästä näystä. Löydämme näin Jesajan sinfoniasta tutun teeman esimerkiksi näin sanoen:
"Jes. 63 kertoo voittoisasta auttajasta, jonka puku punertui Hänen polkiessaan Jumalan vihan viinikuurnan."
Haamul, Nettiruukun Tiellä Emmaukseen palsta (09.04.2012 00:57)
Jos jätämme mieleemme juurtuneen kristillisen ymmärryksen sihdin pois ja ammennamme Jesajan syvästä kaivosta 63:1-6 tekstin ilman "Kristus filtteriä", näemme, että tässä jykevässä kohdassa on puhe aivan jostain muusta kuin Jumalan Karitsan uhrista ja voitosta synnistä ja kuolemasta.
Ilmestyskirja 19:11-21 valkoinen hevonen ja sen ratsastaja viittaa ilmeisesti Jesajaan "Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana" (Ilm 19:13).
Kun luemme tuon Ilmestyskirjan jakson kokonaan näemme, että uljas näky valkoisesta hevosesta ja sen ratsastajasta on uskollinen Jesajan kirjan viimeisen luvun näylle ja antaa valkoiselle ratsastajalle olennaisesti saman merkityksen kuin Jesaja 63
"Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan?" (Jes 63:1)
Mitä sitten?
Erona on se, että kun luemme mielessämme olevan tulkinnan tekstiin (eisegeesis) valikoiden rankasti sen sisältöä ja ymmärtäen sanat oman näkemyksemme pohjalta, päädymme lopulta vain toistamaan hurskaasti sitä, minkä jo tiedämme. "Katso, tässäkin on Kristus!"
Jos sen sijaan pyrimme lukemaan, niinkuin on kirjoitettu pyhissä Kirjoituksissa, ne haastavatkin meitä kysymään, ihmettelemään, etsimään selitystä oudoille kielikuville, hurjille näyille, ja näin opimme tuntemaan Jumalan Sanaa paremmin, löydämme tuoretta mannaa tälle päivälle.
torstai 12. huhtikuuta 2012
Apostoli Paavali, Saara ja Hagar
 |
| Pyhä Paavali. Palatine kappeli, Palermo |
Paavalin oppilaina
Apostoli Paavali on lukenut samaa Ensimmäisen Mooseksenkirjan tekstiä, jota me tänään luemme. Käsikirjoitusten tasolla näet kirkkoraamatun masoreettisen ja Qumranin Paavalin aikaa jo edeltävän käsikirjoituksen välillä ei ole mitään merkittävää eroa. Alkuteksti on selkeää heprean proosaa.
Niinpä hän on lukenut patriarkkakertomuksia ja seurannut Abrahamin ja Saran elämää, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, kuinka he ovat Herra kansa eläneet. Apostolin tulkinnat Abraham kertomuksista muodostavat tärkeän raamatullisen rungon hänen opetukselleen esimerkiksi Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä.
Näin voimme nähdä alkutekstistä ja apostolin kirjeistä, kuinka hän tulkitsi lukemaansa Jumalan Sanaa. Saaran ja Hagarin kertomuksen kohdalla hänen tulkitsijan vapautensa suhteessa tekstiin on suorastaan häkellyttävä.
Saara ja Hagar
Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt
miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen
orjatar, jonka nimi oli Hagar. Niin Sarai sanoi
Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää.
Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi
synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain
ehdotukseen. Abram oli asunut kymmenen vuotta
Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp-
tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille
sivuvaimoksi. Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli
raskaaksi.
1 Ms 16:1-4
Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."
Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."
Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan.
1 Ms 21:8-14
1 Ms 16:1-4
Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."
Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."
Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan.
1 Ms 21:8-14
Galatalaiskirje 4
Nyt saamme rabbi Paavalin jalkain juuressa kuulla tähän selityksen. Jos hän sanoisi - "kertomus Saarasta ja Hagarista voidaan ottaa esimerkiksi vapaan naisen lapsesta ja orjattaren lapsesta ja näin ymmärrämme ylhäällä olevan Jerusalemin ja maallisen, lain orjuudessa olevan Jerusalemin suhdetta paremmin" - asia olisi helpompi.
Mutta apostoli antaa ymmärtää, että Saaran ja Hagarin kertomuksen todellinen merkitys on tässä, se on vertauskuva. Samalla vapaudella apostoli sanoo soveltaessaan Mooseksen lakia "ei kai Jumala häristä näin huolta pitäne". (1 Kor 9:9) myBlog
Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.
Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:21-31
Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:21-31
Paavali toki tiesi, että Salomon temppeli ja Jerusalemin kaupunki ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Samoin on vielä monta sukupolvea menevä, ennenkuin Siinain liitto tehdään autiomaassa. Kertomus Saarasta ja Hagarista ei viittaa millään tavoin kumpaankaan, ei Jerusalemiin eikä Siinaille.
Tätä ihmetellessämme mielessämme on toki myös Martti Lutherin suurteos Galatalaiskirjeen selitys, jossa uskonpuhdistaja jatkaa samaa vertauskuvallista tulkintaa, käyttäen sitä lain ja evankeliumin asian selittämisessä.
Jäävuoren huippu
Professori Rafael Gyllenberg aikoinaan sanoi, että tämä Galatalaiskirjeessä oleva tulkinta on Paavalin kaikkein villeintä Raamatun käyttöä.
Kohta onkin erittäin havainnollinen.
Mutta se ei ole vain tässä hyvä esimerkki vaan vain apostoli Paavalin hermeneutiikan jäävuoren huippu.
Apostoli näet antaa koko Raamatun keskeisestä sisällöstä, Israelin kansan historiasta, Mooseksen laista ja profeetoista, väkevän uudelleentulkinnan, joka muodostaa kristillisen uskon teologisen kivijalan.
Tästä kertovat omalta kannaltaan tuoreet UT:n teologian yleiskatsaukset, emeritus professori Heikki Räisäsen Mihin varhaiskristityt uskoivat WSOY 2011 ja dosentti Timo Eskolan Uuden testamentin narratiivinen teologia" Perussanoma 2011.
 |
| Bishop N.T. Wright, San Andrews University |
What Saint Paul Really Said: Was Paul of Tarsus the Real Founder of Christianity?. Wm. B. Eerdmans, 1997.
Paul: Fresh Perspective. Fortress Press, 2005 co-edition SPCK, 2005.
Justification: God's Plan and Paul's Vision. SPCK, 2009.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Oi, salaisuus!
Kyse on hiuksenhienosta erosta ... meren pinta vai sukellus sen uumeniin.
Järkevä Jean Calvin opettaa, ettei ääretön mahdu äärelliseen.
Järkikin sanoo, että on aivan mahdotonta sovittaa ääretöntä äärelliseen.
Joten ääretön ylösnoussut Kristus ei ole ajallisessa leivässä ja viinissä, kuten katoliset, ortodoksit ja luterilaiset väittävät, vaan leipä ja viini ovat merkkejä Kristuksesta, joka on valtaistuimellaan taivaassa Isän oikealla puolella.
Samalla tavoin voimme "kalvinistisesti" ymmärtää Vanhan ja Uuden testamentin sanat merkeiksi, jotka viittaavat Jumalan Sanaan.
Silloin Peltolan vertauskuva saa merkityksen, jota hän tuskin itse kuitenkaan tarkoittaa.
Ääretön Jumalan Sana ei voi mahtua äärelliseen tekstiin, joten teksti on vain se pinta, jonka alla Henki osoittaa Jumalan Sanan.
(Toki Johanneksen evankeliumin mukaan alusta asti ollut Jumalan Sana on käsityksemme mukaan enemmän kuin Raamattu kirjana, mutta tämä on eri asia.)
Inkarnaatio ja sen myötä Jeesuksen todellinen läsnäolo ehtoollisessa ovat uskonpuhdistuksen kirkoista Lutherin nimeä kantavan haaran kallis helmi.
Mystiikkaa ymmärtävä Luther ja ystävänsä pitivät tästä ehtoollisen todellisen läsnäolon ymmärryksestä kiinni kaksin käsin vaikka se merkitsi rajua uskonpuhdistuksen hajoamista kahteen eri suuntaan.
Luther korostaa itse tekstin merkitystä ja tuli augustinolaisesta perinnöstään huolimatta ajan myötä varsin allergiseksi allegoriselle selitystavalle.
Voimme samalla tavalla sanoa, että Jumalan Sana on tekstissä.
Teksti ei vain viittaa Jumalan Sanaan tai anna viitteitä johonkin typologiaan, vaan itse teksti on se Sana ja se typologia.
Erityisen tärkeä tämä on järjen asettamisessa omaan rooliinsa ja sen rajojen ymmärtäminen.
Taivasten valtakunta on salaisuus, on morsius mystiikkaa, on Kristuksen salattu läsnäolo uskossa, on Kristuksen salattu läsnäolo ehtoollisen aineeessa, on asioita, jotka otetaan hengellisesti vastaan uskossa.
Mutta aidon Kristus uskon ilmentymä on ankkuroituminen todellisuuteen.
Kristus on todella syntynyt ihmiseksi tietyssä ajassa ja paiakssa, eikä ole vain jokin käsite.
Kristus on todella kärsinyt ja kuollut ja vieläpä noussut kuolleista tietyssä ajassa ja paikassa.
Kaste on todella upottamista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemus kuolleista.
Kristus on todella läsnä ehtoollisen viinissä ja leivässä.
Historiallinen Mooses ja historiallinen Jesaja ja Raamatun epähistorialliset myytitkin ovat ihmisten todellisuutta ja tärkeitä.
Jeesus on syntynyt ihmiseksi.
Ihan oikeasti.
Raamatun teksti itsessään on se todellinen Jumalan Sana, ei jokin salattu syvempi merkitys jossain sen alla tai takana.
Oi, salaisuus
1.
Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.
2.
Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3.
Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.
4.
Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.
5.
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
6.
Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.
7.
Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
8.
Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Virsi 386
Johann Eusebius Schmidt 1714.
Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
Järkevä Jean Calvin opettaa, ettei ääretön mahdu äärelliseen.
Järkikin sanoo, että on aivan mahdotonta sovittaa ääretöntä äärelliseen.
Joten ääretön ylösnoussut Kristus ei ole ajallisessa leivässä ja viinissä, kuten katoliset, ortodoksit ja luterilaiset väittävät, vaan leipä ja viini ovat merkkejä Kristuksesta, joka on valtaistuimellaan taivaassa Isän oikealla puolella.
Samalla tavoin voimme "kalvinistisesti" ymmärtää Vanhan ja Uuden testamentin sanat merkeiksi, jotka viittaavat Jumalan Sanaan.
Silloin Peltolan vertauskuva saa merkityksen, jota hän tuskin itse kuitenkaan tarkoittaa.
Ääretön Jumalan Sana ei voi mahtua äärelliseen tekstiin, joten teksti on vain se pinta, jonka alla Henki osoittaa Jumalan Sanan.
(Toki Johanneksen evankeliumin mukaan alusta asti ollut Jumalan Sana on käsityksemme mukaan enemmän kuin Raamattu kirjana, mutta tämä on eri asia.)
Inkarnaatio ja sen myötä Jeesuksen todellinen läsnäolo ehtoollisessa ovat uskonpuhdistuksen kirkoista Lutherin nimeä kantavan haaran kallis helmi.
Mystiikkaa ymmärtävä Luther ja ystävänsä pitivät tästä ehtoollisen todellisen läsnäolon ymmärryksestä kiinni kaksin käsin vaikka se merkitsi rajua uskonpuhdistuksen hajoamista kahteen eri suuntaan.
Luther korostaa itse tekstin merkitystä ja tuli augustinolaisesta perinnöstään huolimatta ajan myötä varsin allergiseksi allegoriselle selitystavalle.
Voimme samalla tavalla sanoa, että Jumalan Sana on tekstissä.
Teksti ei vain viittaa Jumalan Sanaan tai anna viitteitä johonkin typologiaan, vaan itse teksti on se Sana ja se typologia.
Erityisen tärkeä tämä on järjen asettamisessa omaan rooliinsa ja sen rajojen ymmärtäminen.
Taivasten valtakunta on salaisuus, on morsius mystiikkaa, on Kristuksen salattu läsnäolo uskossa, on Kristuksen salattu läsnäolo ehtoollisen aineeessa, on asioita, jotka otetaan hengellisesti vastaan uskossa.
Mutta aidon Kristus uskon ilmentymä on ankkuroituminen todellisuuteen.
Kristus on todella syntynyt ihmiseksi tietyssä ajassa ja paiakssa, eikä ole vain jokin käsite.
Kristus on todella kärsinyt ja kuollut ja vieläpä noussut kuolleista tietyssä ajassa ja paikassa.
Kaste on todella upottamista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemus kuolleista.
Kristus on todella läsnä ehtoollisen viinissä ja leivässä.
Historiallinen Mooses ja historiallinen Jesaja ja Raamatun epähistorialliset myytitkin ovat ihmisten todellisuutta ja tärkeitä.
Jeesus on syntynyt ihmiseksi.
Ihan oikeasti.
Raamatun teksti itsessään on se todellinen Jumalan Sana, ei jokin salattu syvempi merkitys jossain sen alla tai takana.
Oi, salaisuus
1.
Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.
2.
Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3.
Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.
4.
Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.
5.
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
6.
Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.
7.
Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
8.
Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Virsi 386
Johann Eusebius Schmidt 1714.
Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.
Typos ja rovasti Peltola
Rovasti Olavi Peltolan tekstissä Galatalaiskirjeen 4 luvun selityksessä Pohdittavaksi todellakin on paljon arvokasta asiaa Vanhan testamentin tulkinnan periaatteista.
Nostan sieltä esille kohdan, jossa mielestäni arvon rovasti on tästä huolimatta varsin heikoilla syysjäillä ja jossa on mahdollista molskahtaa todella hyisiin vesiin.
"Jos vertaamme Raamattua tulkinnan kohteena ikään kuin mereen, niin kirjaimellinen tulkinta on kuin meren pinta. Meren pinnan alle meneminen tarkoittaa silloin VT:ssa kerrottujen tapahtuminen ja henkilöiden esikuvallista tulkintaa. Tästä käytetään nimitystä typologinen tulkinta."
Kreikan kielen sana typos tarkoittaa erilaisia "jälkiä", painauma, näin tullut jälki, merkki, kuvio, alkuperäinen muoto. Latinassa korostuu sanan typos merkitys "symboli, merkki".
Rovasti kirjoittaakin:
"Sanalle typos ei ole helppo löytää hyvää suomalaista vastinetta. Se voi tarkoittaa esimerkkiä, esikuvaa, perikuvaa, vertauskuivaa, mallia."
Erityisen vaaralliseksi rovastin näkemyksen tekee ajatus sukeltamisesta tekstin pinnan alle syvemmälle hakemaan sieltä todellista merkitystä, joka on meille tärkeä tänään.
Rovasti kirjoittaa:
"Juuri tämä syvempi tarkoitus puhuttelee myös nykylukijaa. Tällaisessa tulkinnassa ei siis jäädä vain kertaamaan muinaisia tapahtumia historiallisina kertomuksina, vaan ymmärretään Jumalan puhuvan niiden kautta mitä ajankohtaisimmin."
Tämä on hiuksenhienoa asioiden sekottamista, jossa aidosti syvällinen ja vaarallisesti vinoutunut tekstin tulkinta ovat lähellä toisiaan.
Rovasti Peltola vetoaa pyhän Augustinuksen kokemukseen, kun tämä sai olla Milanon piispa Ambrosiuksen oppilaana. Piispa Ambrosius (337-397)oli Augustinuksen opettaja ja kastoi tämän Milanossa pääsiäisenä 387.
"Pyhän kirjan arvovalta tuntui minusta sitäkin kunnioitettavammalta ja varmemmalta, koska kirjaa saa jokainen vapaasti lukea, olkoonpa että sen syvemmät salaisuudet avautuvat vasta sisälliselle silmälle. Yksinkertaisilla sanoillaan ja selvällä esityksellään se tarjoutuu kaikille, samalla kun se kuitenkin erityisesti puhuu vakavamielisten sydämille. Pyhä kirja tahtoo koota kaikki avoimeen syliinsä, mutta vain harvat se saa ahtaasta portista johtaa perille sinun luoksesi." Augustinus
Peltola ottaa tässä esiin erityisen hienon kohdan, jossa saamme tutustua pyhän Augustinuksen käsitykseen Raamatun ymmärtämisestä.
Raamatussa on yksinkertainen kaikille avoin sisältö, mutta sen lisäksi syvempi taso, jonka vain "sisäinen silmä" näkee. Uskolla on omat silmänsä.
Augustinus sanoo "syvemmät salaisuudet avautuvat vasta sisälliselle silmälle."
Ilmaus tuo mieleen Ilmestyskirjan sanan sokeista kristityistä ja silmävoiteesta, jota Kristus tarjoaa.
Meidän tulee tässä panna merkille hyvin hienovarainen ja kuitenkin erityisen tärkeä ero.
Rovasti Peltola käyttää havainnollista vertauskuvaa, jossa tekstillä on pinta - sen ilmeinen merkitys - ja syvempi merkitys, jonka typologinen tulkinta tavoittaa.
Augustinus sen sijaan tarkkaa lukijaa, ja tekee eron Raamatussa kaikille avoimena olevan tekstin yksinkertaisen merkityksen ja joidenkin ihmisten "sisäisellä silmällä" näkemän syvemmän typologisen merkityksen.
(Augustinus oli myös ahkera allegorian käyttäjä, kuten esikoiset saarnaajat esimerkiksi puhuttaessa Laupiaasta samarialaisesta)
Augustinuksen mukaan Raamatun lukijoita on siis kahdenlaisia, niitä joiden silmät on voideltu Hengellä näkemään tekstin syvempää sisältöä, ja niitä, jotka näkevät vain sen ilmeisen merkityksen.
On Henki ja on kirjain.
(Tämä käsitetään esikoisuudessa usein aidon hengellisyyden ja lakihenkisyyden välisenä erona.)
Tähän aiheeseen liittyy myös apostoli Paavalin opetus ihmisen viisaudesta ja Hengen viisaudesta ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä, mutta en käy nyt siihen.
Mikä rovasti Olavi Peltolan hermeneutiikassa sitten mättää?
Eikö tämmöinen hiuksenhienojen erojen setviminen ole vain turhaa hiusten halkomista?
Ongelma on tekstin vertaaminen meren pintaan, jota syvemmälle on sukellettava todellisen hengellisen merkityksen löytämiseksi.
Tämä on hirmuisen vaarallinen tapa kuvata asiaa ja johtaa nopeasti tuhoisiin tuloksiin, kuten olemme saaneet nähdä.
Tekstiä ei saa näin väärällä tavalla erottaa pintaan ja syvämerkitykseen - jotka siinä aina toki ovat läsnä - vaan tekstin syvempi merkitys on nimenomaan siinä pinnassa.
Ei jossain sen takana, alla tai piilotettuna koodina, jonka vain valitut ymmärtävät.
Jumalan Sana tulee meille kirjoitettuna - ja siitä saarnattuna - tekstinä.
Se on se Jumalan Sana.
Ei jotain, mikä on kirjoitetun ja saarnatun Sanan alla tai kätkössä.
Paavali sanoo, että juutalaisten sydämen päällä on peite, kun Moosesta luetaan.
Peite ei ole Mooseksen kirjoissa vaan Tooran lukijassa, selittäjässä ja kuulijassa itsessään.
Koetan selvittää Raamatun teologista olemusta koskevaa asiaa Herran Ehtoollisen näkökulmasta.
Katolisessa kirkossa kilautetaan ehtoollisen aikana kelloa merkiksi siitä, että nyt tavallinen leipä ja viini on muuttunut Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Kellon kilautuksen jälkeen ehtoollisaineita tulee kohdella pyhästi ja arvokkaasti.
Katolinen kirkko käyttää ilmaisua transsubstantitaatio, joka tarkoittaa ehtoollisen aineiden substanssin muuttumista.
Uskonpuhdistuksen kirkoista luterilaiset eivät käytä tätä ilmaisua eivätkä merkitse ehtoollisen kuluessa kohtaa, jossa asetussanat muuttaisivat leivän ja viinin olemuksen.
Ne yksinkertaisesti vain ovat Kristuksen ruumis ja veri, kuten Sana sanoo.
Kuten kasteen sakramentti vain on puhdasta vettä, johon Sana liittyy.
Jos lääkäri tai patologi olisi tutkinut Jeesuksen ruumista Hänen kuolemansa jälkeen ennen ylösnousemusta, se olisi ollut aivan normaali kuolleen miehen ruumis.
Keihään puhkaisema kylki, keuhkot, raudan runtelema sykkimätön sydän, luuta, lihasta, verisuonia, maksa, munuaiset, suolisto...
Ihmisen ruumis, joka kuoleman jälkeen alkaa hajota alkutekijöihinsä, 70% vettä ja vähän jotain muuta maan multaa.
Jumalan Sana tuli kyllä lihaksi Neitsyt Marian kohdussa ja syntyi ihmiseksi.
Mutta tämä on täysin ja todellisesti ihminen, eikä mikään kirurgin veitsi voi syvemmältä ihon alta löytää Jumalan Poikaa.
Kun käymme ehtoolliselle, se Kristuksen pyhä ruumis ja veri ovat siinä leivässä ja viinissä.
Jos kemisti tai joku muu tutkija analysoi asetussanojen jälkeen (tai kellon kilistämisen jälkeen) ehtoollisleipää ja viiniä, niin hän löytää aivan tavallisen leivän ja viinin ainekset, ei Kristuksen ruumista ja verta.
Ehtoollinen on siinä "pintatasossa", viinissä ja leivässä, jotka Jumalan Sanan kanssa nautitaan. Ruumis ja sielu saavat leivän ja viinin, henki saa vastaanottaa uskossa Kristuksen ruumiin ja veren.
Hylätkäämme siis "meren pinta ja sen alle sukeltaminen" kielikuvana, koska se helposti johtaa meidät harhaan ja alamme etsiä Raamatun tekstin tarkoitusta jostain rivien välistä tai ilmeisen merkityksen takaa.
Rovasti kirjoittaa hyvin vaarallisesti
"Jos vertaamme Raamattua tulkinnan kohteena ikään kuin mereen, niin kirjaimellinen tulkinta on kuin meren pinta. Meren pinnan alle meneminen tarkoittaa silloin VT:ssa kerrottujen tapahtuminen ja henkilöiden esikuvallista tulkintaa."
Ei näin.
Vaan VT:ssa kerrottujen tapahtumien ja henkilöiden typologinenkin merkitys on itse kertomuksessa, ei sen alla tai takana.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Vanhat leilit väistyvät
Apostoli Paavali edustaa täydellistä murrosta juutalaisuuden ja uuden uskon, Jeesus Nasaretilaisen uskonnon, välillä.
Tämä murros näkyy monessa kohdassa, vanhat leilit väistyvät.
Paavali hengellistää ympärileikkauksen.
Ei-juutalaisen pakankristityn on vaikea ymmärtää edes, miten täydellinen murros tämä on.
Jumalan kansa, Jumalan lapsi, on Abrahamin liiton mukaan ... joka edeltää satoja vuosia ennen Siinain lakia ja liittoa ... ympärileikattava.
Ympärileikkaamaton poistettakoon kansasta, hän ei ole juutalainen eikä Jumalan kansaa. (aihe on noussut siellä Suomessakin taas esille, että juutalaisilta pitäisi kieltää ympärileikkaus.)
Kun apostoli Paavali ja häntä seuraten varhaiset kristityt luopuivat ympärileikkauksesta liiton merkkinä, tapahtui täydellinen uskontojen murros.
Juutalaiskristityt jatkoivat ja yhä tänään jatkavat poikalasten ympärileikkausta.
(tyttöjen ympärileikkaus Afrikassa ei ole uskonnollinen meno, vaan sen katsotaan tuovan avio-onnea)
Apostoli Paavali, kuten täällä on usein otettu esiin, murtautuu ulos Vanhasta testamentista.
Ei vähempää kuin Jeesus Kristus itse, joka asettaa ihmisen veren juotavaksi ja ihmisen ruumiin syötäväksi täysin vastoin Vanhan testamentin lakia ja lupauksia.
Oikea juutalainen, oikea Abrahamin lapsi, oikea ympärileikkaus
Uudet leilit vanhan tilalle.
Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia.
Mutta jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön.
Jos ympärileikkaamaton noudattaa lain säännöksiä, eikö häntä silloin tule pitää ympärileikattuna?
Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia.
Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa.
Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.
Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.
Room 2:25-29
Onko Jumala todella sanonut näin, arvon Paavali:
Ympärileikkaus on hyödytön, jos rikot lain?
Abrahamin liitto ei ole sidoksissa myöhemmin tulleeseen lakiin, eikö niin.
Abrahamin liitto, ympärileikkaus, on Jumalan kansan merkki annettu kauan ennen Siinain liittoa, joka perustuu kuuliaisuuteen laille.
Jos ympärileikattu juutalainen Paavalin aikana rikkoi lain, hän meni temppeliin ja sai siellä uhrata mullin tai vohlan tai minkä syntiuhrin hän sitten uhrasi.
Ympärileikkaamaton ei saanut astua temppelin ulointa Kansojen esipihaa sisemmälle.
Jumalan Sanan mukaan juutalainen, lain poika, bar mitza, ei menetä asemaansa Jumalan lapsena rikkoessaan lakia ja tehdessään syntiä.
Jumala on armossaan asettanut monenlaisia asioita Vanhan liiton syntiselle avuksi, että tämä saisi tulla ympärileikatun kuningas Daavidin tavoin Jumalan eteen puhdistettuna synneistään.
"Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön."
Room 2:25
Mielestäni apostoli Paavalin opetus Roomalaiskirjeessä ei näytä perustuvan Jumalan Sanan määräyksiin Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.
Osoita, että olen väärässä.
Ihmisen veren juominen
Olen haastanut raamattupiirin väkeä kertomaan, missä Vanhassa testamentissa kehotetaan juomaan ihmisen verta.
Maa on juonut Abelin veren ja se huutaa sieltä rikoksen, murhan kauhuja ja kostoa.
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? 11 Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit.
1 Ms 4:10-11
Heprealaiskirje kertoo verestä ja sanoo, että Kristuksen veri on valunut maahan, mutta huutaa parempaa kuin Abelin veri
siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Hep 12:24
"Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta."
Hep 9:22
Raamattupiiriläiset eivät ole tuoneet - eivätkä tuo - yhtään kohtaa Vanhasta testamentista, jossa käsketään juomaan verta.
Ei myöskään Heprealaiskirje, joka antaa upean selityksen siitä, miten Kristuksen Ylipapin ihmisuhri on valtavasti suurempi kuin Jerusalemin temppelin eläinuhrit:
Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.
Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Hep 10:5-10
Jeesus sanoi itse, että laista ei katoa pieninkään kirjain, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Ei ole kadonnut kirjaintakaan, jokainen on tallessa.
Mutta Kristus on itse kumonnut lain.
Se, että laki on säilynyt ei tarkoita, että se olisi edelleen voimassa.
Heprealaiskirje kertoo tässä, että Kristus on itse kumonnut Jumalan antaman uhrilain.
"Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää." Hep 10:1
Tässä on valtava murros Vanhan ja Uuden liiton välillä.
Raamattupiiriläiset eivät ole tuoneet - eivätkä tuo - yhtään kohtaa Vanhasta testamentista, jossa käsketään juomaan verta.
Näemme tässä jotain aivan valtavaa, joka tapahtuu pääsiäisen aikaan Jerusalemissa ja mullistaa hengellisen maailman.
Jeesus sanoo "tämä on minun vereni, juokaa tästä kaikki"
samoin Hän sanoi "tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan"
Ihmisuhri, ihmisen lihan syömistä, ihmisen veren juomista.
Jumalan Poika asettaa tässä Ehtoollisen suvereenisti, yli kaiken sen mitä on koskaan pyhään Raamattuun kirjoitettu.
Tästä alkaa jotain aivan uutta!
Niitä esikuvia ja varjoja kyllä on.
Mutta emme löydä mistään juutalaisuudesta emmekä Kirjoituksista tätä ihmeellistä uhrikaritsaa, "ihmisen ruumiin syöminen, ihmisen veren juominen"
Tämä on Jeesuksen oma lisäys, oma määräys, oma asetus, jossa tehdään Uusi liitto.
Tarvitaanko Kristuksen ylösnousemusta?
Eikö Jeesuksen kuolema ristillä riitä syntiemme sovitukseksi?
Tarvitaanko syntien sovittamiseen myös ylösnousemus?
Vanhan testamentin uhrit ovat kristilliselle kirkolle Kristuksen kuoleman esikuva. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja eläinten uhraaminen päättyi, katsottiin sen kertovan Vanhan liiton väistymisestä. Uusi on sijaan tullut!
Vanhan liiton uhreissa riitti eläimen uhraaminen, sen veri vuodatettiin maahan, nahka, lihat, luut, sisälmykset käsiteltiin tarkan lain mukaan ja usein poltettiin alttarilla Jumalalle mieluisaksi tuoksuksi.
Jees. Jumala pitää hyvistä tuoksuista, ja Hänen ainoan poikansa syntymälahjaksikin tuotiin harvinaisia ja kalliita suitsukkeita.
Mutta missään ei vaadita, että uhratun eläimen, tapetun karitsan tai vohlan tai härän, pitäisi herätä eloon, jotta uhri olisi pätevä.
Vanhan testamentin uhrien esikuvien ja ennustusten mukaan syntejä ei anneta anteeksi ilman verenvuodatusta. Uhrattava eläin surmataan ja se osin poltetaan, osin annetaan papeille syötäväksi, osin uhrin antajalle.
myös Jesaja 53 Herran kärsivä pavelija, saa kovan kohtalon meidän sairauksiemme ja syntiemme tähden, mutta tämä riittää Jumalalle.
Kysyn siis raamattupiirin väeltä, tarvitaanko syntien sovittamiseen Jeesuksen kalliin ihmisuhrin lisäksi myös ylösnousemusta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)