Jeesus ja Pirkko Jalovaara

SILLOIN

Jeesus parantaa Simonin anopin ja muita sairaita

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Markus 1:29-34


TÄNÄÄN

http://www.rukousystavat.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=7%3Aparantuneet&lang=fi 


Huomaamme, että Markus tekee eron sairaiden parantamisen ja pahojen henkien karkottamisen välillä - vaikka ne toki voivat olla yhdessäkin, kuten Pirkko aivan oikein sanoo. Nykyajan ihmiset sanoisivat, että pojassa oli kaatumatauti vaan Jeesus paransi pojan ajamalla hänestä pahantahtoisen hengen.

Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lainopettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa. Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä.

Jeesus kysyi heiltä: "Mikä väittely täällä on?" Eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen."

Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni."

He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi.

Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. "Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!"

"Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: "Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: "Nyt hän kuoli."

Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."

Markus 9:14-29

Entä me?

Pirkko Jalovaara on vain Jeesuksen pikkunen palvelijatar ja hyvä Pirkollekin se aina muistaa! Itsessämme emme voi mitään, vain Jeesuksessa. Mutta hän kiertää maita ja mantuja ja rukoilee kärsivien ihmisten puolesta.

Markuksen evankeliumi alkaa heti ensimmäisessä luvussa kertoa siitä, että Jeesus ei "vain" puhunut vaan teki myös.

Tämä olisi esikoisten niin hirmu tärkeä huomata - pelkkä saarnaaminen ja Sanan kuuleminen ja henk. koht. kilvoittelu kun ei nimittäin ole täyttä elämää Kristuksessa - vain osa siitä rikkaudesta, joka on tarjolla kun lähdetään liikkeelle Hänen johtamallaan tiellä.

tai kuten Hämeessä sanotaan "jos lähdetään liikkeelle..."


Päivitys Maaliskuun 1, 2013
- MOT-ohjelmassa näytetyssä julistuksessa Jalovaara arvioni mukaan kyseenalaistaa lääkkeet ja hengellistää tavalliset sairaudet. Lisäksi on käynyt ilmi, että toisessa televisio-opetuksessa, jossa kuvituskuvana on käytetty seurakuntamme kirkkoa on manattu ihmisistä "homouden ja skitsofrenian henkeä" ulos, Laajasalo kirjoittaa.

- Tällainen opetus on luterilaisen opin näkökulmasta väärää, ihmisen terveyden näkökulmasta vaarallista, hengellisen vallankäytön näkökulmasta moraalitonta ja luterilaisen kirkon julkikuvan kannalta erittäin vahingollista.

- Pirkko Jalovaara ei voi enää toimia missään vierailevassa julistustehtävässä Kallion seurakunnassa, kirkkoherra tiedottaa.

- Sanan ja rukouksen illoissa käyneet ihmiset ovat tulleet hakemaan apua kirkosta. Ihmisen hädän kuunteleminen, lohdun ja armahduksen tarjoaminen on kirkon tärkein tehtävä. Kallion seurakunnassa tullaan jatkossa erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, kuinka tulevaisuudessakin ihmisten hädän kohtaaminen, yhdessä rukoileminen ja Hyvän Jumalan varaan jättäytyminen otetaan tosissaan.

Kallion seurakunta

Apostoli Paavali - te olette vielä synneissänne

2. II. Mutta jos Kristus saarnataan kuolleista nousseeksi ylös; miksi siis teidän seassanne muutamat sanovat, ettei kuolleitten ylösnousemista ole?
13. Mutta ellei kuolleitten ylösnousemus ole, niin ei Kristuskaan noussut ylös.
14. Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne on myös turha,
15. Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, että hän on herättänyt ylös Kristuksen*, jota ei hän ole herättänyt ylös, ellei kuolleet nouse ylös.
16. Sillä jollei kuolleet nouse ylös, eipä Kristuskaan noussut ole.
17. Mutta ellei Kristus ole noussut ylös, niin on teidän uskonne turha, ja te olette vielä teidän synneissänne,
18. Niin ovat myös ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut.
19. Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.
1 Kor 15:12-19


Tutkimme edelleen pyhää Raamattua.

Ei vain viisikymmentä vaan sataviisikymmentä vuotta on tässä kristillisyydessä julistettu synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

On opetettu, että Jellivaarassa suljettujen ovien takana Pyhä Henki antoi valtuudet julistaa synnit anteeksi, ja näin uskolliset valitut saarnaajat ovat evankeliumia nöyrästi palvelleet ja täydellisesti julistaneet lakia ja armoa.

Vaan Jumalan Sanan kaksiteräinen miekka pistää suoraan ja verisesti tähän esikoisuuden sydämeen ja erottaa sielun ja hengen, luut ja jänteet.

Mihin perustuu uskosi siihen, että olet Jumalan lapsi, armoitettu ja pelastettu?

Mihin perustuu uskosi siihen, että isät ja äidit ovat tässä uskossa autuaasti nukkuneet ja saavat iankaikkisen elämän?

Apostoli Paavali sanoo, että turhaon saarna, turha on uskosi ja poisnukkuneet isät ja äiditkin ovat kadotetut.

Herra Jeesus Kristus, kiitos siitä, mitä sinä olet tehnyt.

Isä Jumala, kiitos siitä, että lähetit ainoan Poikasi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi.

Pyhä Henki, armon Henki, kirkasta meille Kristuksen ristin salaisuus ja Hänen ylösnousemuksensa voima.

Pyhä Kolminaisuus, vapauta meidät ihmisoppien kahleista ja käännä katseemme Kristukseen, jonka Jumala on herättänyt kuolleista Kirjoitusten mukaan.
Aamen

1.
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.

2.
Synkeys nyt hajoaapi,
yöstä päivä valkenee.
Kun näin Jeesus voiton saapi,
taivas meille aukenee.
Herra Jeesus verellään
rauhan tuotti ristillään.

3.
Eksynyttä lammastansa
hän on aina säälinyt,
tuonut laumaan armossansa,
siinä sitä kärsinyt.
Uskon, että käydä saan
kasvojansa katsomaan.

4.
Ei siis alla kiusausten
epäillä nyt tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.

5.
Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.

6.
Jeesus, sinun alkamasi
usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi
matkan päässä vapahdus.

Silloin minut uupuneen
noudat kotiin taivaaseen.

Virsi 301


Sillä Kristus nousi kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneiden joukosta.

Herra Jumala on itse sinetöinyt Pokansa sijaisuhrin ja antanut siitä merkin herättämällä Hänet kuolleista Jerusalemissa pääsiäisenä 2000 vuotta sitten.

Tätä me julistamme, emme itseämme vaan ylösnoussutta Kristusta, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Elävä ylösnoussut Herra Jeesus antaa syntejä anteeksi, jos antaa. Väistykööt ihmiset tämän Herran tieltä varjostamasta ja pimentämästä evankeliumia ihmisopeillaan ja isien perimmäissäännöillään!

Pelastava usko - Room 10:9 ja esikoiset

Kuin tähtiä taivaalla...

5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.

6. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaaseen? se on Kristusta tänne tuoda alas.

7. Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?

8. Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;

10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
Room 10:5-10

Tämä on erilainen opetus kuin mitä lestadiolaisuudessa tavallisesti kuulemme. Onhan rovasti Laestadiuksen perintönä tässä kristillisyydessä aivan keskeinen uskonvanhurskauden korostaminen.

Mutta korostus on siinä, että uskomme synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

Tällä tavoin kristillisyydessä käsitetään armo ja pelastus ja tämä opetus imetään jo äidin maidossa - että tällainenkin saa vielä uskoa synnit anteeksi, kun ne Pyhässä Hengessä anteeksi todistetaan. Tässä painotuksessa ei ole suurta eroa vanhoillisten, esikoisten eikä uusheräyksen välillä ja se on lestadiolaisuuden suuri aarre - että synnit saa uskoa anteeksi ihan keskelle taivasta asti.

Tutkimme pyhää Raamattua ja sanomme vakaasti ja nöyrästi "Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä" Amen

Synnit anteeksi
Apostoli Paavali oli itse lainoppinut itse Gamaliel Vanhemman jalkain juuressa asioihin perehtynyt fariseus. Hän ymmärsi Mooseksen lain oikein " Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän." Room 10:5

Lestadiolainen asettaa hengessään tätä vastaan armon. Saan yksin uskosta Jeesuksen tähden synnit anteeksi. Tämä sydämen usko vanhurskauttaa minut, sillä näin Raamattu sanoo ja Jeesuksen pyhä veri pesee minut syntisen puhtaaksi.

Seuratuvassa saarnataan, että pelastava usko on siinä, että uskotaan synnit anteeksi.

Apostoli Paavali ei kuitenkaan näin tässä meitä opeta.

Olemme panneet merkille kaikki, että tällä forumilla kirjoittavista eräät ovat nopeita tuomitsemaan mutta myös nopeita pyytämään anteeksi, kun taas jotkut eivät koskaan pyydä anteeksi.

Kaksi lestadiolaista voi kohdata toisensa jonkin kähinän jälkeen, ja toinen sanoo "annatko anteeksi" ja toinen vastaa "annan anteeksi". Joskus jopa "saat uskoa anteeksi".

Kaunista.

Mutta tässä tuo rikkonut uskoo sanan - toinen sanoo, että antaa anteeksi ja näin tapahtuu.

Jumalasuhteessa voi toimia aivan sama asia - "Isä, olen rikkonut Sinua vastaan, annatko vielä anteeksi" Ja sitten sielunhoitaja vakuuttaa Pyhän Hengen valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

Ja näin tapahtuu.

Sydämen uskolla vanhurskaaksi
Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä samaa asiaa, jota hän opettaa Galatalaiskirjeessä - uskon vanhurskautta.

Mutta tarkatkaamme huolellisesti, mitä apostoli tästä tärkeästä asiasta on itse kirjoittanut (tai sanellut). Miten hän selittäisi tätä suurta evankeliumia, ilosanomaa, jonka palvelijaksi Jeesus Kristus on hänet kutsunut?

Apostolille, entiselle fariseukselle, välähtää Raamatun äärellä uusi ymmärrys, "hyvänen aika sentään, isä Abrahamia kutsutaan vanhurskaaksi kauan ennen Mooseksen aikaa!"

Apostoli alkaa fundeerata, miten tämä on mahdollista - olla Jumalalle kelpaava, vanhurskas, vaikka ei tiedä Mooseksen laista mitään. Juurihan me ymmärsimme, että joka Siinain lain, Tooran pitää, hän on siitä elävä.

Galatalaiskirjeessä apostoli tutkii tätä asiaa, ei tässä nyt käsillä olevassa Roomalaiskirjeen kohdassa.

5. Joka siis teille hengen antaa ja tekee voimalliset työt teidän seassanne, tekeekö hän sen lain töiden kautta eli uskon saarnaamisen kautta?
6. Niinkuin Abraham oli Jumalan uskonut, ja se on luettu hänelle vanhurskaudeksi,
7. Niin te myös jo tiedätte, että jotka uskossa ovat, ne ovat Abrahamin lapset.
8. Mutta Raamattu oli sitä jo ennen katsonut, että Jumala pakanatkin uskon kautta vanhurskaaksi tekee; sentähden hän edellä ilmoitti Abrahamille: sinussa (sanoo hän) kaikki pakanat pitää siunatut oleman.
9. Niin tulevat kaikki ne, jotka uskosta ovat, siunatuksi uskovaisen Abrahamin kanssa.
Gal 3:5-9

Sanot "no siinähän se on kirjoitettu, että uskon saarnaaamisen kautta voimalliset tapahtuvat!"

Toinen sanoo "no tuossahan juuri on kirjoitettu, että niinkuin Abraham oli Jumalan uskonut, se se on luettu hänelle vanhurskaudeksi"

Totta mukisette.

Vaan katsotaanpa tarkemmin sitä Abrahamin uskoa.


Abraham ei synnintunnossa
Ei Jumala sanonut Abrahamille "usko, että minä annan sinulle synnit anteeksi"

Abrahamin usko ei ollut lestadiolaistesti käsitettyä pelastavaa sydämen uskoa "minä saan uskoa synnit anteeksi"

Katse kääntyy omaan sydämeen, omaan uskoon ja siihen, että jaksanko vielä kaiken syntisyyteni ja heikkouteni ja lankeamusteni jälkeen uskoa synnit anteeksi.

Saarnaajat tietävät, kuinka vaikea tämä on monelle, joka kyynelsilmin tulee tunnustamaan syntejään sen tuhannenen kerran, kun niitä vain tapahtuu. Vaikka henki ei halua, liha on heikko ja tulee tieten tahtoenkin joskus Jumalan tahto rikottua.

Ja kuinka suuri on rauha ja ilo, kun sydämeen laskeutuu tämä uskon varmuus ja lahja "saan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

Mutta apostoli Paavali ei puhu tästä nyt.

Mikäs Abrahamia vaivasi?

Abrahamin ongelma
Oli lähtenyt Urista ja Harranista ja reissannut Kaanaan maahan, kuten Herra käski, ja siellä nyt lampaita ja vuohia reippahasti oli siunaantunut.

Mikä hiersi Abrahamin sandaalissa?

Ei synnintunto. Toki oli omatunto, mutta ei ollut Moosesta eikä lakia, Jumala tunnettiin "isien Jumalana" ja meininki oli paimentolaisten elämää, parit vaimotkin ja silleen. Noakin pisti viiniksi vielä ihan iloisesti. Eip ollut mikään koorahilainen.

I. Kuin nämät olivat niin tapahtuneet, tuli Herran sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.
2. Mutta Abram sanoi: Herra, Herra, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.
3. Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.
4. Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.
5. Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaasen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.
6. (Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.
1 Ms 15:1-6

Abrahamia vaivasi lapsettomuus.

Ei synti vaan se, ettei Herra ollut antanut hänelle ja Saaralle lasta ja Eleasari Damaskusta tulisi perimään hänen omaisuutensa.

Tähän vanhuksen tuskaan ei ollut mitään järkevää lääketieteellistä neuvoa. Saaran kuukautiset olivat jo kauan sitten lakanneet, eikä Abrahamkaan mikään teini-ikäinen enää ollut tyttöjä jahtaamaan. Vanhus mikä vanhus.

Kyllä sen ajan ihmiset 2000 vuotta ennen Kristusta nyt tuon tajusivat, ei siihen internetiä tarvittu. Ei meille enää lapsia tule.

Olemmeko tähän asti samaa mieltä asiasta, mitä apostoli Paavali tässä käsittelee?


Pelastava usko
Vanhurskauttava usko oli siinä, että Abarham uskoi Jumalan tekevän ihan mahdottomia.

Uskoi ihan todella, että eiköhän se ipana sitten tule, ihan omista kupeista eikä mistään keinosiemennyksestä.

täysin vastoin järkeä ja tieteen todistusta.

Ja näin huomaamme Roomalaiskirjeen 10 luvussa, että apostolin ajatukset eivät kohdistu syntiseen, joka sydämessään uskoo, että niinkuin tuo naapurin Kaisa antoi anteeksi niin Jumalakin antaa anteeksi, koska niin sanoo.

Apostolin ajatukset lähtevät välittömästi kohti Kristusta.

Siitä olisi paljonkin keskusteltavaa, mitä apostoli Paavali tässä oikein ajaa takaa Kristuksen etsimisellä jne.

Mutta tulemme pääkohtaan

apostoli sanoo, että vanhurskaaksi tullaan uskomalla sydämessä Jumalan tekoon.

Jumalan teko on niin valtaisa, että se jättää varjoaan Abrahamin ja Saaran ipanat ja kaiken muun tieteen vastaisen ja ihmeellisen.

Jumala herätti ainoan Poikansa kuolleista.

Jumala sen teki.

8. Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;

10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.

Tämä on se sana uskosta, jota apostoli saarnaa - että tunnustat suullasi, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi.


Pelastuksen sanoma rukoushuoneella
Näin tulee esikoisten kartanoissa kaikua pyhän Raamatun apostolinen sanoma

"kuulkaa kaikki, Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista. Jeesus elää, Jeesus on Herra!"

ja seuraväki sanokoon aamen niin että kattopalkit repeävät.

hellariksiko tämä meni, hyvänen hallelujaa?

ei vaan raamatulliseksi.

Kristus saarnan tulee raikua jokaisessa rukoushuoneessa, ja tämä sana suussa ja sydämessä synnyttää uskon - uskon siihen, että Jumala kykenee antamaan Abrahamille lapsen ja uskon siihen, että Jumala herätti Jeesuksen haudan kylmyydestä ihka eläväksi.

ei sitä uskoa kukaan itselleen ota, Pyhä Henki sen synnyttää julistetun Sanan kautta.

no mites ne synnit sitten?

no siten, että Jeesus Kristus kohtaa syntisen ihan oikeasti siellä seuroissa tai sielunhoidossa tai missä vaan.

siinä sitten katsotaan tilannetta.

Jeesus ja syntinen.

Amen!

.....
lisäys lukijan kommentin jälkeen

Abrahamin usko Hebrealaiskirjeessä
Iisakin uhri on itse asiassa hyvin tärkeä tässä ja hyvä että tuot sen esiin. Heprealaiskirjeen kirjoittaja nimittäin todistaa, että Abrahamilla oli YLÖSNOUSEMUSUSKO

17. Uskon kautta uhrasi Abraham Isaakin, kuin hän kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin hän jo oli lupaukset saanut,
18. Josta sanottu oli: Isaakissa kutsutaan sinulle siemen,
19. Ja ajatteli, että Jumala voi kuolleistakin herättää; josta hän myös hänen niinkuin yhdessä esikuvassa jälleen sai.
Heb 11:17-19

Karjalan kunnailla - ja Raamattu

Karjalan kunnailla
Kuva YLE TV2 

Karjalan kumbuzil

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah.
Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Mie tunnen siun vuares ja kai mäjet nua,
dai kaskinna kai on jo Karjalan mua.
Ja synkis da sankois nois salomais,
ken salmiloin suis nyt souvella sais.

Jo moneh kerdapha kierringi nois,
mie Karjalan huogujahongikkolois
ja vuaroil sen seizoin palahin päin,
dai Karjalan kaiken eis silmäni näin.

Da vuaroin harjoil noil ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi da suo.
Ja siel midä tunzin da kuulin da näin,
dai siit igipäiväzeh kaibavoih jäin.
karjalan kumbuzil


Suullinen perimätieto
Sieltä Karjalan ja Inkerin mailta rovasti Laestadiuksen aikaan kerätty suullinen perintö nimittäin sisältää sangen vanhoja juuria. Prisniekat pitivät hengissä valtavat määrät runojen muodossa säilynyttä suullista muistitietoa ja on suuri asia, että Elijas meni sinne, kuunteli ja kirjoitti ylös ja Kalevalaan ja Kantelettareeseen tälläsi.

Muuten olisi kaikki tuo menetetty.

Oletko koskaan istunut isoisän, mummin, ikääntyneen kummitädin, vanhan saarnaajan luona ja kuullut hänen muisteloitaan!

missä on nauhuri, missä kynä ja paperia, miten tämän saisi tallennettua - mitä aarteita ja viisautta onkaan hänen sanoissaan.

vaan eipä löytynyt, Noutaja haki ja vaiennut on se kannel iäksi... mitä nyt muistat itse hänen puheitaan, ja omille lapsenlapsillesi suullisesti kerrot

Tällainen on Raamatun sisältö monelta osin, suullista perimätietoa.

(opetus #1 Karjalan kunnailta)


Viidestoista runo
Äiti lieto Lemminkäisen aina koissa arvelevi:
"Minne on saanut Lemminkäinen, kunne Kaukoni
kaonnut,
kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?"

Ei tieä emo poloinen eikä kantaja katala,
missä liikkuvi lihansa, vierevi oma verensä,
kävikö käpymäkeä, kanervaista kangasmaata,
vai meni meren selällä, lakkipäillä lainehilla,
vaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa,
joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista.

Kyllikki, korea nainen, katseleikse, käänteleikse
koissa lieto Lemminkäisen, Kaukomielen kartanossa.
Katsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa;
niin päivänä muutamana, huomenna moniahana
jo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti.

Kyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni
kaonnut
matkoille majattomille, teille tietämättömille:
veri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!"

Siitä äiti Lemminkäisen itse katsovi sukoa;
itse itkulle apeutui: "Voi, poloisen, päiviäni,
angervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen,
jopa, laiton, lapsueni saanut päiville pahoille!
Tuho on poikoa pätöistä hukka lieto Lemminkäistä:
jo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!"

...
Sanoi Pohjolan emäntä: "Syötin miehen syöneheksi,
juotin miehen juoneheksi, apatin alanenäksi;
istutin venon perähän, laitoin kosket laskemahan.
Enkä tuota tunnekana, kunne sai katala raukka,
koskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin."

Sanoi äiti Lemminkäisen: "Jo vainen valehtelitki!
Sano tarkkoja tosia, valehia viimeisiä,
kunne saatoit Lemminkäisen, kaotit kalevalaisen,
taikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!"

...
Emo etsi eksynyttä, kaonnutta kaipoavi.
Juoksi suuret suot sutena, kulki korvet kontiona,
ve'et saukkona samosi, maat käveli mauriaisna,
neuliaisna niemen reunat, jäniksenä järven rannat.
Kivet syrjähän sytäsi, kannot käänti kallellehen,
risut siirti tien sivuhun, haot potki portahiksi.

Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi, eipä löyä.
Kysyi puilta poikoansa, kaipasi kaonnuttansa.
Puu puheli, honka huokui, tammi taiten vastaeli:
"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille:
pinopuiksi pilkkumahan, haloiksi hakattamahan,
riutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan."

Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi eikä löyä.
Tiehyt vastahan tulevi; niin tielle kumarteleikse:
"Oi tiehyt, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?"

...
Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi eikä löyä.
Päivyt vastahan tulevi; päivälle kumarteleikse:
"Oi päivyt, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?"

Jopa päivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen:
"Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu
Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen:
mennyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten
tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille."

Siitä äiti Lemminkäisen itse itkulle hyräytyi.
Meni seppojen pajahan: "Oi sie seppo Ilmarinen!
Taoit ennen, taoit eilen, taopa tänäki päänä!
Varta vaskinen harava, piitä piihin rautaisihin;
piit tao satoa syltä, varsi viittä valmistellos!"

...
Siitä äiti Lemminkäisen otti rautaisen haravan;
haravoipi poikoansa koskesta kohisevasta,
virrasta vilisevästä. Haravoipi eikä löyä.

Siitä siirtihen alemma: meni myötänsä merehen,
sukkarihmasta sulahan, vyötäröistä veen sisähän.

Haravoipi poikoansa pitkin Tuonelan jokea,
vetelevi vastavirran. Veti kerran, tuosta toisen:
saapi paian poikoansa, paian mieliksi pahoiksi;
veti vielä kerran toisen: sai sukat, hatun tapasi,
sukat suureksi suruksi, hatun mieliharmiksensa.

Astui siitäkin alemma, Manalan alantehelle.
Veti kerran pitkin vettä, kerran toisen poikki vettä,
kolmannen vitahan vettä. Kerrallapa kolmannella
elotukku sai etehen haravahan rautaisehen.

...
Elotukku ei se ollut: olipa lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli, puuttunut haravan piihin
sormesta nimettömästä, vasemmasta varpahasta.

Nousi lieto Lemminkäinen, kohosi Kalevan poika
haravassa vaskisessa päälle selvien vesien;
vaan oli pikkuista vajalla: yhtä kättä, puolta päätä,
paljo muita muskuloita, siihen henkeä lisäksi.

Emo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi:
"Vieläkö tästä mies tulisi, uros uusi toimeaisi?"
Päätyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi:
"Ei ole miestä mennehessä eikä tuiki tullehessa:
jo silt' on siika silmät syönyt, hauki hartiat halaisnut.
Sie päästä merehen miestä, työnnä Tuonelan jokehen!
Ehkä turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi."

...
Tuop' on äiti Lemminkäisen eipä työnnä poikoansa.
Vetelevi vielä kerran haravalla vaskisella
pitkin Tuonelan jokea, sekä pitkin jotta poikki,
saapi kättä, saapi päätä, saapi puolen selkäluuta,
toisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata.
Niistä poikoa rakenti, laati lieto Lemminkäistä.

Liitteli lihat lihoihin, luut on luihin luikahutti,
jäsenet jäsenihinsä, suonet suonten sortumihin.

Itse suonia siteli, päitä suonten solmieli,
suonilankoa lukevi sanoen sanalla tuolla:
"Sorea on suonten vaimo, Suonetar, sorea vaimo,
soma suonten kehreäjä sorealla kehrinpuulla,
vaskisella värttinällä, rautaisella rattahalla!
Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa,
suonisykkyrä sylissä, kalvokääri kainalossa
suonia sitelemähän, päitä suonten solmimahan
haavoissa halennehissa, rei'issä revennehissä!

...
Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui ja pakisi:
"Heitä herjät joutsenesi, anna allien asua
Tuonen mustassa joessa, palavissa pyörtehissä!
Sie lähe kotiperille kanssa äitisi katalan!
Vielä kiitä onneasi, julkista Jumalatasi,
kun antoi avun totisen, vielä henkihin herätti
Tuonen tieltä tiettävältä, Manalan majan periltä!
En minä mitänä voisi, en mitänä itsestäni,
ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan."

Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotia läksi
kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa.

Sinne nyt Kaukoni kaotan, heitän lieto Lemminkäisen
virrestäni viikommaksi. Väännän virteni välehen,
lasken laulun toisa'alle, työnnän uuelle uralle.
Kalevala


Lemminkäisen äiti

Akseli Gallen-Kallela Lemminkäisen äiti (1897)
Kuva Ateneum

Järkyttävä on Lemminkäisen äiti runo, kun hän seppä Ilmarisen takomalla rautaisella haravalla poikansa ruumiin kappaleita Tuonelan virrasta noukkii.

Tästä on Akseli Gallen-Kallela tehnyt kuuluisan maalauksen, jota hallitsevat Karjalan naisen asuun puetun maassa istuvan ja syvästi kärsivän äidin taivasta kohti kääntyneet silmät poikansa ruumiin äärellä.

Tästä on Jean Sibelius säveltänyt kuuluisan ja ihanan Tuonelan joutsenen.

Vaan mitäpä tämmöinen suomalainen kulduri ja Karjalan tarina oikealle uskovalle merkitsee - pyh, ei mitään!

Mutta palataan Raamattuun, mitäs prisniekat voisivat siitä elävässä uskossa olevalle opettaa - jos joku ei vielä ole Raamatun kaikkitietäväksi Mestariksi ylennyt vaan jotain tahtoisi oppiakin?

Kuten sanoin, Elias keräsi nämä runot kiertämällä Karjalan kunnailla ja Inkerissä ja muualla nykyisen itä-rajan takana kuuntelemalla suullista puhetta.

Lemminkäisen äiti runo on suullista kansanperinnettä, joka on kulkenut sukupolvesta toiseen muistitietona ja kirjoitettiin vasta Laestadiuksen elinaikana kirjoihin ja kansiin.

Sama on tapahtunut monen Raamatun kertomuksen kohdalla, ikivanhaa muistitietoa, joka on tallennettu juutalaisen kansan pyhiin kirjoituksiin.


Muinaistakin vanhempaa muistitietoa

Osiris, Isis ja Horus kuva Holy Trinity

No hyvä, muistitietoa.

Mitäs Lemminkäisen äiti tuossa muistelee, eikös tuo ole ihan kristillinen kohta

Vielä kiitä onneasi, julkista Jumalatasi,
kun antoi avun totisen, vielä henkihin herätti
Tuonen tieltä tiettävältä, Manalan majan periltä!
En minä mitänä voisi, en mitänä itsestäni,
ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan."

On toki, ehkä kristillisellä ajalla mukaan tullut, ehkä Lönrotin omaa lisäystä, asiaa pitää tutkia kuten Raamatun kirjoituksia pitää tutkia.

Vaan tämän runon juuret menevät paljon paljon kauemmas menneisyyteen kuin kristinuskon saapuminen Karjalaan joskus tuhatluvun taitteessa jKr.

Runo muistaa Osiris Isis Horus myyttiä faaraoiden Egyptistä ja Tuonelan virta on oikeasti Niili.

Karjalan kumbuzil on siis laulettu runoa, jonka sisällön juuret ovat pyramideja vanhemmalta ajalta Egyptin esi-faraoniselta ajalta!

Lemminkäisen äiti on Isis, Lemminkäinen on Horus ja tuonelan mahti on Osiris. Ruumiin leikkaaminen kappaleiksi ja keräämiinen Niilistä tunnetaan jo 3000-luvulta eKr ja varmaan myytillä on esihistorialliset juuret.

Samoin Raamatussa.

Paratiisikertomuksen juuret ovat Sumerin huikeassa valtiossa 3000-luvulta eKr ja varmaan myytillä on esihistorialliset juuret.

Että semmoista Karjalan paljon kärsinyt kansa voi meille valkoisille suomalaisille opettaa Raamatusta.

Jos tahdomme oppia nimittäin...

Eikös jumalattomat sano, että Maria äiti Jeesuksen ristin luona on samaa vanhaa pakanallista mytologiaa kuin Lemminkäisen äiti Tuonelan virralla.

Mitäs heille sanomme?

Sanomme näin väittävälle, että täytyy olla tarkkana kuin porkkana. Uuden testamentin kuvaus Maria äidistä ristin luona on hyvin lyhykäinen, Johanneksen evankeliumissa hyvin koskettava ja sillä ei ole mitään tekemistä Osiris Isis Horus myytin kanssa. Tämä on tieteellisesti pätevä näkemys.


Sumerin Dumuzi

Inanna ja Dumuzi  Kuva bibleorigins

Uskontojen vertailussa on sanottu, että koko ajatus kärsivästä Jumalan pojasta tulisi pakanuudesta Sumerin Dumuzu Babylonian Tammuz kultista, jossa jumala kuolee, menee tuonelaan ja herää taas eloon. On sanottu, että "Raakel itkee lapsiaan" Betlehemissä olisikin alunperin Inanna joka itkee Dumuzia!

Mitä tähän sanomme?

On totta, että muinaisessa Lähi-idässä palvottiin jumaluutta Dumuzi Tammuz. Tämä on luonnonvoima, joka saa viljan kasvamaan ja joka sitten kuumassa kuivassa kesässä kuolee ja luonto ruskettuu. Sitten taas alkavat syksyn iloiset asiat, kun Dumuzi palaa ja tuo hedelmällisyyden luontoon.

Dumuzi on siis vuotuinen luonnonkiertoa symbolisoiva jumaluus.

Sanomme, että tällä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen ainutkertaisen kärsimyksen ja kuoleman ja ylösnousemuksen kanssa, joka ei liity Mesopotamian Tammuz kulttiin vaan Jerusalemin temppelin tuhatvuotiseen historiaan ja sen juuriin aina esihistoriaa myöten.

Lasse Marjokorpi Heikki Räisäsen kirjasta

Lasse Marjokorpi
Kuva seurakuntalainen.fi

Kristinuskon jälkikirjoitus

Onnistuu siinä, missä edellinen kirjoituksensa seurakuntalainen.fi blogissa minusta ontui pahasti ^myBlog.

Tässä kirjoituksessa Marjokorpi ei edes epäsuorasti kiellä Raamatun tieteellistä tutkimusta tai vaikkapa uskonto-evoluution näkökulmista lähtevää tekstien analyysiä. Sen sijaan hän pohtii asiallisesti ja tieteellisellä vauhdikkuudella tutkijan edustamia lähtökohtia, tavotteita ja työn tuloksia.

Marjokorpi nostaa "modernismin" johtavaksi teemaksi ja osoittaa sitten eri tavoin, miten hän näkee tämän vaikuttavan professori Räisäsen kirjaan ja tekevän siitä "tavoitteellisen".  

Ilmoitetusta lähtökohdasta etenevä erinomainen analyysi, joka haastaa väittelyyn!

Mikä on Räisäsen teoksen Mitä varhaiset kristityt uskoivat suhde kristinuskoon? Räisänen sanoo pyrkineensä irtautumaan "Uuden testamentin teologioista". Kirjaa voisi luonnehtia yritykseksi laatia modernin raamatuntutkimuksen yleisesitys.

Esimerkkinä modernista teologiasta voisi mainita amerikkalaisen feministiteologin, Sallie McFaguen, jonka näkemyksen mukaan Raamatun sanoma on "vaikuttava vertauskuva", persuasive metaphor. Silloinkin kun sillä ei ole historiallista pohjaa, se aikaansaa, että ihmiset alkavat toimia samoin.

Toinen nimekäs suuntauksen edustaja on Jürgen Moltmann, jonka mukaan "kaikki absoluuttisen totuuden historialliset linnakkeet ovat antautuneet." Teologit eivät enää voi sanoa sellaista, mikä pätee jokaiseen ihmiseen kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Sen vuoksi teologiasta tulee vain loputonta keskustelua.

Edellinen näkemys edustaa intentiopohjaista teologiaa, jossa Raamatulle annetaan merkitys, jolla saavutetaan toivottu tavoite. Moltmannin näkemys teologiasta tekee puolestaan siitä tuotepohjaista. Kirkolle yritetään kehitellä "tuote", joka menisi kaupaksi, kun teologian entisestä sisällöstä on luovuttu.

Avoimena pyrkimyksenä on tehdä Uuden testamentin kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset sekä islamilaiset tekstit samanarvoisiksi apostolisten kirjoitusten kanssa. Tämä "puolueeton kerettiläis- ja kirkkohistoria" onnistuu noudattamaan linjaansa niin, että useimmat kirkon tuomitsemat henkilöt, kuten Markion, Kerinthos, Areios ja Pelagius, saavat täyden hyvityksen historian tappioista.

Uudesta testamentista tulee myöhäisrabbiinista "uuden lain" opettamista. Paradoksit katoavat ja samalla evankeliumin ylivertainen, humanismin ylittävä sisältö - kaikki se mikä saa syntisen iloitsemaan vanhurskauttamisen ihmeestä ja täyttää kuolevan ihmisen Kristuksessa ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivolla.

Sikäli kuin teoksessa puhutaan Jumalasta, on aina kyse alhaalta nousevasta ajattelusta. Raamatussa ei ilmoiteta Jumalan tahtoa, vaan eri aikoina eläneiden ihmisten käsityksiä siitä. Raamatun sanat ovat siis vain ihmisten arveluja, uskomuksia ja mielipiteitä Jumalasta. Sellainen käsitys, että Jumala toimisi heidän välityksellään, ei mahdu kirjoittajan ajatusmaailmaan. Teosta vastaan voidaan esittää yksi vastaväite: se ei ole Uuden testamentin teologia, vaan sen loppu.

Lue koko kirjoitus Marjokorpi

Noitapiikki ja siveä pukeutuminen

Noitapiikkejä
Kuva wikimedia

1600-luvun kuluessa Euroopan noitavainot kävivät kuumina ja roviot kipinöivät.

Noitien jahtaajia alkoi esiintyä, jotka erikoistuivat "noitapiikin" käyttöön ja kiersivät kaupunkeja ja kyliä etsimässä S**tanan kanssa liittoutuneita ihmisiä. Näiden arveltiin käyttävän taikakeinoja ja loitsuja ja erilaisia keitoksia ihmisten ja karjan ja peltojen tuoton parantamiseksi, mutta myös pahoihin tarkoituksiin. Viattomien uhrien saattamien demonien valtaan oli yksi noidan pelätyistä aseista.

Noituudesta syytettyjä tutkittiin Pedon merkin havaitsemiseksi. P*ru sellaisia jätti liittolaistensa ihoon läheisestä kosketuksesta. Syytetyn ihokarvat ajeltiin ja epäillyn noidan alastomasta kehosta koetettiin löytää kohtia, joissa ihon väri tai rakenne olisi merkkinä Paholaisen palvonnasta.

Terävällä esineellä pisteltiin vartaloa kaikkialta, kun etsittiin turtaa kohtaa, jossa ei tunnu kipua. Tämän löytyminen oli varma merkki, että noidasta on kyse ja riitti todistukseksi liitosta S**nan kanssa.

Mopo lähti kuitenkin käsistä, ja ammattimaiset noitien jahtaajat taisivat osata käyttää tilannetta taloudellisesti edukseen. On nimittäin löydetty noitapiikkejä, joissa on salainen vipu. Sitä kun niksauttaa, niin terä painuu sisään puuvarteen. Näin yleisö näkee, että terä "painuu" useita senttejä ihmisen vartaloon, eikä tämä tunne lainkaan kipua. On löydetty myös noitapiikkejä, joissa on sekä tylsä että terävä kärki.

Noitien tunnistaja saattoi näin ilmaista tytön isälle, että tietyllä lahjoituksella hyvään tarkoitukseen tulos saattaa olla kielteinen. Tai kateellinen naapuri saattoi pienellä - tai suurella - määrällä hopearahoja saattaa lähimmäisen noituudesta tuomituksi petollisen tutkijan tehdessä temppujaan.

Noitanaisen älä anna elää. (2 Ms 22:17)

Noitavainojen suhteen on tärkeä muistaa niiden naisvastaisuus. Toki syytettyjen juokossa oli miehiäkin, kuten Aixin tapaus esimerkiksi osoittaa. Mutta suuri enemmistö oli naisia.

Noitapiikin käyttö on ollut erityinen tilanne. Avuttoman alastoman naisen julkinen rääkkääminen terävällä esineellä ja tämän kivunhuudot ovat varmaankin herättäneet miespuolisissa tutkijoissa ja yleisössä likaisia ja pahoja ajatuksia. Tämä on sitä hankalampaa, kun inkvisiittorit ja piikkimiehet olivat hurskaita selibaatissa eläviä pappeja tai munkkeja.

Miten selvitä pulasta?

Syyttämällä uhria: nainenhan se siinä käyttää noituuden keinoja lumotakseen ja vietelläkseen syyttäjänsä ja kiduttajansa! Pyhä mies on kovilla sellaisten taikuuksien ja pahojen henkien ja Eevan tyttären niksien kanssa. Eivät tällaiset himokkaat ajatukset suinkaan muuten tulisi pyhän hurskaan miehen mieleen.

Todisteita tuollaisesta asetelmasta taitaa olla vaikea löytää 1600-luvulta, kun ei tällaisista intiimeistä asioista julkisesti puhuttu.

Samanlaisia miehet ovat tänään, joten tämä Eevan tytärtä syyttävä puolustus voisi toimia myös Uuden ajan alussa. Toimihan se Paratiisissakin!

Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." (1 Ms 3:12)

Ajattelen hengellistä tilannetta seuroissa, kun saarnaaja huolellisesti tutkii puheessaan naisten pukeutumista, kaula-aukon syvyyttä ja hameenhelman pituutta.

Taustalla on tuo sama syytös, että Eevan tytär viettelee ja lumoaa pyhää hurskasta kristittyä miestä. Pukeutumalla siveästi nainen osoittaa alamaisuutensa, syyllisyytensä miehen himoihin, ja tilanne säilyy hallinnassa.

Neuvoohan Raamattukin siihen!

Vai neuvooko?

Eikös apostoli Paavali pikemmin kerro, miten naisen tulisi koristautua, että olisi erityisen suloinen ja viehättävä miehen silmissä!

Aix.en-Provence noitavainot

Noituuden vastainen taistelu sai erityisen synkkiä muotoja 1600-luvun kristityssä Euroopassa.

Myös luterilaisessa Ruotsi-Suomessa oli noitavainoja, joissa kirkko veti oikeuteen tuhatkunta ihmistä. Monet näistä "noidista" selvisivät sakoilla tai vankeudella, monia mestattiin. Noitien polttamisesta ei Suomessa ole vakuuttavaa näyttöä, vaikka yhteen sellaiseen tapaukseen Raumalla viitataan (ilman nimeä tai tarkempia tietoja).

Laestadiuksen suhteesta Lapin noitiin varmaan joku muu tietää täällä paljon enemmän kuin minä.

Täälläkin s24 palstalla esiintyy silloin tällöin hyökkäyksiä kristillisyyttä vastaan, jossa noitavainot mainitaan esimerkkinä kuinka paha asia usko Kristukseen muka on.

Noitavainot ovat musta piste Kristuksen kirkossa, joka on hyvä tuntea ja ymmärtää, koska niiden kautta pyritään uskoamme kaatamaan.

Nuori pyhän Ursulan nunna, 17 vuotias Madeleine, sai masennuskohtauksia, joiden takia luostarin abbedissa lähetti hänet useammankin kerran kotiin toipumaan. Perheystävä Isä Louis Gaufridi auttoi tilanteessa, ja näyttää siltä, että näiden kahden välille syntyi romanttinen suhde.

Vaan jo alkoivat huhut kiertää, ja ulottuivat aina Marseillessa asti olevaan toiseen pyhän Ursulan luostariin. Abbedissa Catherine de Gaumer lähetti sanan Madeleinen äidille, että jotain on ilmassa tytön ja isä Gaufridin välillä ja tämä asiaa pitää heti hoitaa.

Äiti oli kiitollinen uskonsisaren antamasta avusta, ja Madeleine tyttö lähetettiin Sisar Gaumerin luostariin Marseilleen. Siellä tyttö tunnusti koko suhteensa Isä Gaufridin kanssa. Hänet lähetettiin kaukaiseen Aixin luostariin, ettei asiasta syntyisi suurta skandaalia.

Kaksi vuotta myöhemmin 19-vuotias Madeleine alkoi saada Aixin luostarissa pelottavia kohtauksia. Hänen ruumiinsa kouristeli ja kerran raivokohtauksen saanut tyttö särki ristiinnaulitun kuvan, krusifiksin. Selviä oireita riivaajista!

Paikalle tuotiin henkienmanaaja, eksorkisti, mutta tämän puuhat vain pahensivat Madeleinen tilaa. Alkoi esiintyä syytöksiä, että Isä Gaufridi on saatananpalvelija ja on maannut tytön kanssa moneen kertaan.

Sitten havaittiin, että kolme muutakin nunnaa alkoi osoittaa riivauksen merkkejä ja lukumäärä nousi sitten kaikkiaan kahdeksaan demonien vaivaamaan sisareen.

Sisar Capeaun kohtaukset olivat vielä pahempia kuin Madeleinen ja häntä pidettiin pahimmin riivattuna luostarin uhrien joukossa.

Vuonna 1610 tilanne oli riistäytynyt niin pahasti käsistä, että Isä Romillon kutsui avuksi Aixin pyhän Ursulan nunnien hoitamiseen suurinkvisiittori Sebastien Michaeliksen. Alankomaista kutsuttiin paikalle pahojen henkien karkoittamiseen erikoistunut Isä Domptius.

Kun Isä Domptius kysyi sisra Capeussa olevan riivaajan nimeä, tämä sanoi olevansa Verni ja sanoi että heitä on naisessa kaikkiaan 666. Verni sanoi edelleen, että sisar Madeleinen riivauksen syynä on tämän perheen ystävä, Isä Gaufrier. Häntä syytettiin seksuaalisista rikoksista ja ihmisruumiin palojen syömisestä.

Isä Gaufrier kutsuttiin paikalle ja saavuttuaan hän puolustautui typerällä tavalla "Jos olisin noita, antaisin sieluni heti tuhannelle pirulle." Hänet vangittiin välittömästi ja tuotiin 1611 oikeuden eteen Aixissa.

Oikeudessa suoritettiin nyt kovin riivatun tavoin käyttäytyvän sisar Madeleinen tutkimus, jossa hänen koko alaston ruumiinsa tarkistettiin "Paholaisen merkin" löytämiseksi. Nämä ovat sen ajan uskomuksen mukaan P**rkeleen lähellä olevia jälkiä ihmisen ihossa, erityisiä sinertäviä tai punertavia merkkejä, viivoja tai kohtia, joissa ei ole kipua. Erityisellä piikillä koeteltiin, sattuuko vai ei. Merkkejä löytyi, ja kaksi kertaa riivatuksi todettu Madeleine yritti tehdä vankilassa itsemurhan.

Isä Gaufridia kidutettiin julmasti tuon ajan tavan mukaan. Hänenkin vartalostaan oli kaikki hiukset ja ihokarvat ajattu pois Paholaisen merkin löytämiseksi. Oikeudelle luettiin Isä Gaufridin kidutuksen aikana allekirjoittama tunnustus, että hän on pitänyt "Mustia messuja" saadakseen voimaa valloittaa naisia ja näytettiin hänen omalla verellään allekirjoittama liitto S.aatanan kanssa.

Isä Gaufrid sanoi, että kaikki syytökset ovat perättömiä ja allekirjoitus on kiskottu hänestä kiduttamalla. Tällä ei ollut mitään merkitystä oikeudelle, joka tuomitsi hänet kuolemaan polttamalla.

uomio pantiin toimeen huhtikuun 30, 1611. Isä Gaufridin oli paljain päin ja jaloin, nuora kaulassaan ja hän pyysi Jumalalta anteeksi syntejään. Sitten hänet luovutettiin pyöveleiden käsiin.

Nämä ripustivat hänet roikkumaan kädet sidottuna ranteista selän taakse (strappado). Kun näin sidottua ihmistä hinataan köydellä ylös ja annetaan pudota alas, käsivarret hiljalleen irtoavat olkapäistä.

Tämä oli vielä elossa ja miestä vedeltiin sitten viiden tunnin ajan pitkin Aixin katuja kansan ihmeteltävänä ja varoituksena kaikille noidille. Kun lopulta tultiin teloituspaikalle, hänet armollisesti kuristettiin ennenkuin ruumis poltettiin roviolla tuhkaksi.

Pahasti riivattu Madeleine toipui täydellisesti samana päivänä, kuin Isä Gaufrid teloitettiin. Hänet lähetettiin pois luostarista ja nainen oli inkvisition valvonnassa lopun elämäänsä. Muutaman kerran häntä tutkittiin uudelleen noituudesta. Madeleine kuoli vuonna 1670 77 vuoden ikäisenä.

Sisar Louise Capeau karkoitettiin myös pyhän Ursulan luostarista ja kerrotaan, että hän eli lopun elämäänsä riivattuna.

Suomessakin ihmisiä vedettiin oikeuden eteen noituudesta 1600-luvun aikana.

Etelä-Ranskasta oleva kertomus noituudesta ja noitien kohtelusta ei ole vain historiaa. Kuten täällä s24 palstoilla kristittyjä muistutetaan, noitavainoja on käynnissä parhaillaan Afrikassa ja lapsiakin siellä kidutetaan, noitia poltetaan elävältä myös kristittyjen parissa.

Voimme torjua tällaiset "hyi kauheata" ja kääntää selkämme

tai voimme Kristuksen ruumiina tunnustaa syntimme ja pyytää armoa Jeesukselta, jonka nimissä näitä rikoksia on tehty ja tehdään niin monia ihmisiä vastaan.

Voimme myös katsoa, että emme salli Jumalan nimissä "noitavainoja" siellä, missä itse tänään elämme.

Esimerkiksi tuomitsemalla toisen kirjoittajan elävältä poltettavaksi helvetin ikuisessa pätsissä.

wikipedia

Belzebub

Ajattelin, että laitetaan vähän valoa alakertaan, jonka väki ei niin valosta tykkää vaan viihtyy pimeydessä.

Alakerran väen nimiä tulee äidinkieleemme monista eri taustoista. (kirjoitan nimet tänne isoilla kirjaimilla muistaaksemme, että kyse on PERSOONALLISESTA PAHASTA, ei vain jostain nimettömistä pahuuden voimista.

Käytämme aivan omia suomalaisia nimiä, kuten Kiusaaja (sanoista kiusata syntiin) tai Paholainen (sanasta paha, pahuus)

Suomalaisten yleisimpien kirosanojen joukossa on vanha balttialainen jumaluus perkele (Eesti, Latvia, Liettua)

Toinen yleinen kirosana - eli tavallisen jätkän joka toinen sana oli kyseessä sitten iloinen tai ikävä asia - Saatana on täyttä hebreaa ja tulee verbistä stn vastustaa.

Mutta Jumala vihastui hänen lähdöstään, ja kun Bileam sitten ratsasti aasillaan kahden palvelijansa saattamana, Herran enkeli asettui hänen tielleen. 4 Ms 22:22

Sotaan hän ei saa tulla meidän mukanamme, ettei hän taistelussa kääntäisi aseitaan meitä vastaan. 1 Sam 29:4

Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun,
pane armoton mies todistamaan häntä vastaan! Ps 109:6

Miespuolisena henkilönä Saatana esiintyy Raamatussa merkityksessä "Vastustaja" tai "Syyttäjä"

Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa." Job 1:6-8

Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä. Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana  Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Sak 3:1-3

Muitakin kohtia on Vanhassa testamentissa

Belzebub (tai Beelsebub) on sen verran hankala lausuttava, ettei ole levinnyt yleiseen käyttöön kirosanana suomenkielessä mutta joskus savolaisessa muodossa sen kuulemme, peelsepupi, lähinnä kai humoristisesti sanottuna.

Nimen alussa oleva bel on kanaanilaisten Bal joka tarkoittaa Herra. Esimerkiksi kuningatar Izebel tarkoittaa "Bel on voimani" (suosittu naisen nimi Isabella)

VT:ssä filistealaisten jumaluus Ekronin kaupungista ja tarkoittaa tuossa muodossa "Kärpästen herra". Joku on arvellut että se on ollut ehkä Belzebul, "Korkan paikan Herra", josta on tehty tuollainen vähättelevä muoto. Vaan mene tiedä...

Ahasja putosi Samarian kaupungissa kattohuoneestaan ikkunasäleikön läpi ja loukkaantui pahasti. Hän lähetti silloin miehiä kysymään Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta, toipuisiko hän vammastaan. Mutta Herran enkeli sanoi tisbeläiselle Elialle: "Lähde Samarian kuninkaan sananviejiä vastaan ja sano heille: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun teidän pitää käydä kuulemassa Ekronin jumalaa Baal- Sebubia? Herra sanoo kuninkaalle näin: 'Vuoteelta, jolle olet asettunut, sinä et enää nouse, sillä sinä olet kuoleman oma.'" Elia lähti matkaan. 2 Kun 1:1-3

(Bibliassa "menkäät ja kysykäät Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, jos minä paranen tästä sairaudesta.")

Jeesusta syytettiin, että Hän juuri Belzebubin voimalla ajaa ulos riivaajia:

22. IV. Silloin tuotiin hänen tykönsä pirulta riivattu, sokia ja mykkä; ja hän paransi hänen, niin että sokia ja mykkä sekä puhui että näki.
23. Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: olleeko tämä se Davidin poika?
24. Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, sanoivat he: ei tämä aja ulos perkeleitä, vaan beelsebubin, perkeleitten päämiehen, kautta.
25. Mutta kuin Jesus tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, itsiänsä vastaan erinnyt, tulee kylmille, ja jokainen kaupunki taikka huone, itsiänsä vastaan erinnyt, ei seiso.
26. Ja jos saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on erinnyt itsiänsä vastaan: kuinka siis hänen valtakuntansa seisois?
27. Ja jos minä beelsebubin kautta ajaisin perkeleitä ulos, kenenkä kautta siis poikanne ajavat niitä ulos? Sentähden pitää heidän oleman teidän tuomarinne.
28. Mutta jos minä ajan ulos perkeleitä Jumalan Hengellä, niin Jumalan valtakunta tuli teidän tykönne.

Keskiajan Euroopassa kehiteltiin Helvetin joukkoja samaan tapaan kuin Taivaan väkeä. Näinhän Belzebubia Uudessa testamentissa kutsutaan perkeleitten päämieheksi.

Martti Lutherin aikainen katolinen Trieren piispa Peter Binsfeld (1540-1598) taisteli ahkerasti noituutta vastaan. Hän kertoo kirjoituksissaan Helvetin johtoportaasta yhdistäen siellä valtaa pitävät seitsemään kuolemansyntiin

Saatana/Lusifer Ylpeys
Mammona Ahneus
Asmodeus Himo
Leviatan Kateus
Belzebub Mässäily
Amon Viha
Belfegor Laiskuus

Belzebub mainitaan usein kristillisyydessä, kun kerrotaan riivatuista ja eksorkismista, pahojen henkien ulosajamisesta.

Itse Belzebub on mukana kuuluisassa nunnien riivauksessa ranskalaisessa luostarissa 1611 (kirjoitan siitä toisen tekstin), joka johti useiden ihmisten elävältä polttamiseen.

Kuuluisaksi tulleessa Amerikan viimeisessä noitaoikeudenkäynnissä Salemissa Belzebub oli myös vauhdikkaasti mukana.

Pedofilia Agricolan kielessä?

Pedofilian synkkä todellisuus on tullut viime vuosina julkisuudessa näkyviin myös kristittyjen parissa. Kansainväliset skandaalilt ovat ravistelleet suuria kirkkoja. Suomalaisten herätysliikkeiden keskuudessa ilmitulleet tapaukset ovat tiedotusvälineiden herkkua.

Ne iotca Piltien cansa macauat
Yllätyksekseni huomasin tämän minusta pedofiliaa tarkoittavan ilmauksen Mikael Agricolan UT käännöksessä vuodelta 1548. Onko näin?

Agricolan kääntämät erityiset termit ovat UT:n kreikassa harvinainen μαλακός (malakos) "heikuri" ja homoseksuaalisuutta tarkoittava ἀρσενοκοίτης (arsenoitoites), "Piltien cansa macauat".

Eikö te tiedhe/ ettei ne Wäret pidhe Jumalan Waldakunda perimen?
Elkette andaco teiden wietelle/ Eikä Salawoteiset/ eikä Epeiumalden Palueliat/ eikä Hoorintekiet/ eikä Heikurit/ eikä ne iotca Piltien cansa macauat/ eikä Warcat/ eikä Ahneet/ eikä Joomarit/ eikä pilcaijat/ eikä Röuerit pidhe Jumalan waldakunda perimen.
Ja sencaltaiset te Mutomat olitta/ Mutta te oletta poispestyt/ te oletta pyhitetyt/ te oletta Wanhurskautetut HERRAN Iesusen Christusen Nimen cautta/ ia meiden Jumalan Hengen cautta.
1 Kor 6:9-11 KR 1548

Seimessä piltti pienoinen, Piltti-lastenruoka ... aikalailla taitaa olla jo nykysuomen käytöstä kadonnut. Olisiko tässä merkitys nuori poika?


Agricolan kielen "piltti"
Vaan eipä taida pedofiliasta olla kyse Agricolan käännöksessä... vai onko!

Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla selvitetään, että Agricolan aikana "piltti" on voinut tarkoittaa poikaa mutta myös nuorukaista tai aikuista miestä.

Piltti-sanasta on vieläkin vanhempia tietoja. Agricola käyttää Uuden testamentin suomennoksessaan (1548) piltti-sanaa sekä Kristus-lapsesta että pikkupojasta yleensä. Lisäksi hän käyttää tätä sanaa nuorukaisista tai täysikasvuisista miehistä. Jeesus ilmestyy Tiberiaanjärvellä opetuslapsilleen ja kysyy heiltä (Joh. 21:5): ””Piltit ongo teille miten sötewäte (= syötävää)?”” Agricola on todennäköisesti kääntänyt tämän kohdan ruotsalaisesta Uudesta testamentista (1526), jossa käytetään sanaa pilt. Vuoden 1541 ruotsalaisessa Raamatussa on nimittäin tässä kohden barn ja suomalaisessa Raamatussa vuodesta1642 alkaen vuoteen 1938 asti vastaavasti lapsi. Sittemmin lempeä isällisyys on vaihtunut tasaveroisemmaksi huolenpidoksi, sillä nykysuomennoksessa Jeesus huutaa: ””Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?””

Eräässä vuodelta 1767 olevassa asiakirjassa luetellaan potilaat, jotka ovat ””ulosmennet Turun Lazaretistä””. Sairaalassa on ollut monia lapsia, joista yhden vaiva ja hoidon tulos on kirjattu näin: ””Piltti Michel Martin poica Uudesta kirckosta, pitkällisen punataudin ja ruummin ajoxen canssa; parannui.”” Lasaretin luettelon piltit, kuten aikaisempienkin vuosisatojen piltit, ovat pikkupoikia. Sen sijaan Kalevalassa tätä sanaa käytetään tytöstä: ””piltti, piika pikkarainen””.
Maija Länsimäki
Kotimaisten kielten keskus

Piltit nuoria miehiä tai aikuisia? Mene tiedä, barn, pilt... hankala juttu, vaan merkityssävy lienee kielessämme kohti pientä lasta, etenkin pikkupoikaa.


Martti Lutherin käännös
Mikael Agricolaln opettaja Martti Luther käänsi 1545
die Weichlingen ja die Kanbeschender

WJsset jr nicht / Das die vngerechten werden das reich Gottes nicht ererben? Lasset euch nicht verfüren / Weder die Hurer / noch die Abgöttischen / noch die Ehebrecher / noch die Weichlingen / noch die Knabenschender /

noch die Diebe / noch die Geitzigen / noch die Trunckenbold / noch die Lesterer / noch die Reuber / werden das reich Gottes ererben.
Vnd solche sind ewr etlich gewesen / Aber jr seid abgewaschen / jr seid geheiliget / jr seid gerecht worden / durch den namen des HErrn Jhesu / vnd durch den geist vnsers Gottes.

1 Cor 6:9-11 Luther Bibel 1545


Myöhemmät suomalaiset Kirkkoraamatut
Vuoden 1642 käännöksessä on kreikankielen sanat käännetty
pehmiäin ja wastoin luondo syndiä tekewät

Ettekö te tiedä/ ettei wäärät pidä Jumalan waldacunda perimän?
Älkät andaco teitän wietellä: sillä ei salawuoteisten/ eikä epäjumalden palweliain/ eikä huorintekiäin/ eikä pehmiäin/ eikä nijden jotca wastoin luondo syndiä tekewät/ eikä warasten/ eikä ahnetten/ eikä juomaritten/ eikä pilckaitten/ eikä raateliain pidä Jumalan waldacunda perimän.
Ja sencaltaiset te muutamat olitta/ mutta te oletta pestyt/ te oletta pyhitetyt/ te oletta wanhurscaxi tullet HERran Jesuxen Christuxen nimen cautta/ ja meidän Jumalamme Hengen cautta.
1 Kor 6:9-11 KR 1642

Mannisen komitea käänsi 1938 nykykielessä käytöstä jääneillä
hekumoitsijat ja miehimykset

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
1 Kor 6:9-11 KR 1938 

Nykyinen kirkkoraamattu 1992 kääntää yllättäen
avionrikkojat ja sitten selkeästi miesten kanssa makaavat miehet

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.
1 Kor 6:9-11 KR 1992

Evankeliumia joka tapauksessa!
Eikö olekin suurenmoista, että apostoli Paavali sanoo "tämmöisiä jotkut teistä olivat ennen..."

Ihminen voidaan pestä puhtaaksi, tehdä pyhäksi ja vanhurskaaksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä Jumalamme Hengen voimasta!

Vaan kuka sen uskoo?

Aikamme käsityksen mukaan kun homoseksuaalisia kun ei saa "parantaa" vaan tulee hyväksyä sellaisena, eivätkä pedofiilit parane vaan saavat elinkautisen leiman ja merkinnän rekistereihin.

Kysytään apostolilta, mihin näiden kovien tosiasioiden maailmassa Jumalan Henki pystyisi?

Jeesus raca - Matteus 5:22

Mattuksen 5:22 esiintyy ainoan kerran kreikan sana Ρακα (raka), jonka taustalla lienee arameankielinen sana  ריקא) ריקה) 

εγω δε λεγω υμιν οτι πας ο οργιζομενος τω αδελφω αυτου

ενοχος εσται τη κρισει ος δ αν ειπη τω αδελφω αυτου

ρακα ενοχος εσται τω συνεδριω ος δ αν ειπη μωρε

ενοχος εσται εις την γεενναν του πυρος

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
Matteus 5:21-22 KR 1992

Sana esiintyy myös Talmudissa ja siinä saattaa olla heprean-aramean "tyhjä" juuren johdannainen, tyhjä pää, älykääpiö.


Pehmo?
Aikamme homoseksuaalisuutta koskevaan keskusteluun on tuotu mukaan ajatus, että Jeesuksen käyttämä sana olisi haukkumasana "pehmo", "naisellinen" ja siten sisältäisi sävyn "sinä homo!" Katso esim. wikipedian artikkelia Mt 5:22, jossa asiasta mainitaan.

Tähän liittyy epäsuorasti apostoli Paavalin käyttämä ilmaus 1 Kor 6:9, jonka Biblia 1776 vielä käänsi

9. Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain,

Sen tilalle tulee 1938 hekumoija  

9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

KR 1992 kääntää vapaasti aviorikos
Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,

Kreikkalaisessa alkutekstissä on

ἢ οὐκ οἴδατε ὅτι ἄδικοι βασιλείαν Θεοῦ οὐ κληρονομήσουσι; μὴ πλανᾶσθε· οὔτε πόρνοι οὔτε εἰδωλολάτραι οὔτε μοιχοὶ οὔτε μαλακοὶ οὔτε ἀρσενοκοῖται 

μαλακός (malakos) jonka King James käänsi effiminate jonka taustalla on "feminiininen, naisellinen"

Huomaamme kuitenkin, että kyseessä on eri sana ja siten sisältökin kuin "miesten kanssa makaavat miehet", josta alkutekstissä on kreikkalainen tekninen termi ἀρσενοκοίτης (arsenokoites)

Jeesuksen varoitus ja Paavalin arvio

Olipa Vuorisaarnan aramean sanan tarkka käännös sitten "sinä älykääpiö" tai "sinä pehmolelu", Jeesuksen varoitus on selkeä - katso miten lähimmäistäsi puhuttelet.

Olipa Paavalin listassa oleva sana sitten viittaus homoseksuaalisuuteen (ajatellen että homo mies on välttämättä naismainen, pehmo) tai hekumointiin (huomattavan yleinen juttu tämän pahan ja avionrikkojan sukupolven keskuudessa) Paavalin arvio pysyy samalla perustalla - kun luovutaan Isän Jumalan, taivaan ja maan Luojan, ylistämisestä ja kiittämisestä ja käännytään epäjumalien, luotujen palvontaan, sillä on seurauksensa ihmisten moraaliin ja eettiseen käyttäytymiseen.

Sana "homoseksuaalinen" 1 Kor 6:9-11 käännöksissä

Vuoden 2012 lopulla julkaistun Queen James Bible ei ole Raamatun käännös englanniksi vaan korjattu versio Raamatusta. Toimittajat kertovat, että tarkoituksella kaikki homoseksuaalisuuden tuomitsevat tai siltä näyttävät raamatunkohdat on muokattu siten, ettei homoseksuaalisuutta sanottaisi synniksi edes epäsuorasti.

QJB toimitus kiinnittää huomiota siihen, että sana "homoseksuaalinen" esiintyy englantilaisessa RSV Raamatun käännöksessä ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1946.

Tämä on totta, tosin se ei ole Revised Standard Edition käännöksessä

9 Do you not know that the unrighteous will not inherit the kingdom of God? Do not be deceived; neither the immoral, nor idolaters, nor adulterers, nor sexual perverts, 10 nor thieves, nor the greedy, nor drunkards, nor revilers, nor robbers will inherit the kingdom of God.11 And such were some of you. But you were washed, you were sanctified, you were justified in the name of the Lord Jesus Christ and in the Spirit of our God.
1 Cor 6:9-11 RVS

vaan Revised Standard Catholic Edition

Do you not know that the unrighteous will not inherit the kingdom of God? Do not be deceived; neither the immoral,nor idolaters, nor adulterers, nor homosexuals,10 nor thieves, nor the greedy, nor drunkards, nor revilers, nor robbers will inherit the kingdom of God. 11 And such were some of you. But you were washed, you were sanctified, you were justified in the name of the Lord Jesus Christ and in the Spirit of our God.
1 Cor 6:9-11 RVSCE

Suomenkielisissä käännöksissä on

1548

1 Kor 6:9 Eikö te tiedhe/ ettei ne Wäret pidhe Jumalan Waldakunda perimen?
1 Kor 6:10 Elkette andaco teiden wietelle/ Eikä Salawoteiset/ eikä Epeiumalden Palueliat/ eikä Hoorintekiet/ eikä Heikurit/ eikä ne iotca Piltien cansa macauat/ eikä Warcat/ eikä Ahneet/ eikä Joomarit/ eikä pilcaijat/ eikä Röuerit pidhe Jumalan waldakunda perimen.
1 Kor 6:11 Ja sencaltaiset te Mutomat olitta/ Mutta te oletta poispestyt/ te oletta pyhitetyt/ te oletta Wanhurskautetut HERRAN Iesusen Christusen Nimen cautta/ ia meiden Jumalan Hengen cautta.

1642

1 Kor 6:9 Ettekö te tiedä/ ettei wäärät pidä Jumalan waldacunda perimän?
1 Kor 6:10 Älkät andaco teitän wietellä: sillä ei salawuoteisten/ eikä epäjumalden palweliain/ eikä huorintekiäin/ eikä pehmiäin/ eikä nijden jotca wastoin luondo syndiä tekewät/ eikä warasten/ eikä ahnetten/ eikä juomaritten/ eikä pilckaitten/ eikä raateliain pidä Jumalan waldacunda perimän.
1 Kor 6:11 Ja sencaltaiset te muutamat olitta/ mutta te oletta pestyt/ te oletta pyhitetyt/ te oletta wanhurscaxi tullet HERran Jesuxen Christuxen nimen cautta/ ja meidän Jumalamme Hengen cautta.

1776

9. Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain,
10. Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän.
11. Ja senkaltaiset te muutamat olitte*; mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meidän Jumalamme hengen kautta.

1938

9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

1992

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Tieteellisen tutkimuksen kehitys ja Raamattu

Thomas Kuhn (1922-1996)
Kuva wikimedia

Anonyymi kommentoija kirjoitti mietteitä blogissani varsin tärkeästä näkökulmasta, jolla on merkitystä myös tieteellisen Raamatun tutkimuksen alueilla

Kukin tutkijasukupolvi kyseenalaistaa jotain, ja ottaa kyseenalaistamatta ison osan muuta. Kaikkea ei voi kyseenalaistaa kerralla, ainakaan huolellisesti, vaan pitää osata keskittyä johonkin teemoihin.

Tieteenfilosofi Kuhn aikoinaan totesi, että tiede monessa tapauksessa etenee paradigmoittain. Vanhoja juttuja ei viitsitä edes kyseenalaistaa. Ne vain jossain vaiheessa korvaantuvat uudella. Ja näin käy tieteenhistoriassa yhä uudelleen. "Uusi" voi toki pitää elementtejä edellisestä edellisestä tieteen kannasta jne. Mutta tieteen uusiutuminen on tällaista.

Sitä on tutkittukin aika paljon, että tieteellisistä julkaisuista hyvin pieni osa on toisten tekemän tieteen kritiikkiä. Tiede ei juuri muuta kantojaan näiden kritiikkien kautta. Vaan uusiutuu pääasiassa uusien tutkimusten myötä, ja vanhat tutkimukset pölyttyvät unholaan, eikä niiden virheistä edes välitetä kuin korkeintaan joskus alaviitteinä, jotta kirjoittaja voi osoittaa tietävänsä jonkun aikoinaan tehneen jossain virheen.

Vastasin

Tämä on todella arvokas puheenvuoro tieteen - ja myös Raamatun tieteellisen tutkimuksen - luonteesta, kiitos!

Viestissä viitattu henkilö on Thomas Kuhn (1922-1996), amerikkalaiseen fyysikkoon ja tieteen filosofiin, jonka vaikutusvaltainen teos Structure of Scientific Revolutions (1962) sisältää kommentissa mainittuja ajatuksia.

Jumalan nimi

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
...
Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

Jumala sanoi vielä Moosekselle:

"Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
2 Ms 3:1-6, 13-15

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
2 Ms 20:7

Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on isien Jumala.

Mooses kohtaa Jumalan palavassa pensaassa, ja Jumala sanoo nimekseen "Minä olen"



Jumalan nimen pyhyys juutalaisuudessa
10 käskyä Siinailta kieltää ehdottomasti ja rangaistuksen uhalla lausumasta turhaan Jumalan nimeä.

Uusi kirkkokäännös sanoo "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään"
2 Ms 20:7

Juutalaiset lainoppineet rakentavat Jumalan pyhien käskyjen suojaksi "aitoja", joiden tarkoitus on estää, ettei Jumalan nimi tulee turhaan lausuttua.

Ratkaisu on helppo - juutalaiset eivät koskaan lausu Jumalansa nimeä.

Ainoastaan ylimmäinen pappi lausui sen Jerusalemin temppelissä Suurena sovintopäivänä (Jom Kippur) kolme kertaa kansan ylle, ja kaikki olivat silloin polvistuneina ja painoivat päänsä maahan.


Kirjoitus avuksi
Miten estettäisiin, että joku ei vaikkapa synagoogassa Moosesta luettaessa vahingossa lausuisi Jumalan nimeä, joka on Raamatussa monessa kohtaa.


Mooseksenkirjat on kirjoitettu alunperin hepreaksi. Se on siitä merkillinen kirjoitus, että vokaaleja ei merkitä, pelkät konsonantit ja puolivokaalit a j (i) ja v (o)

Koska heprealaisen konsonanttikirjoituksen lukeminen voi johtaa virheisiin, juutalaiset kirjanoppineet lisäsivät mukaan myös vokaalit. He eivät halunneet pienintäkään kirjainta muuttaa, joten vokaalit a, e, i, u, o merkitään erilaisin pistein kirjainten yläpuolelle tai alapuolelle.

Hepreassa on kirjoitettuna vain neljäkirainta (ns. tetragrammii) JHVH

Kirjanoppineet lisäsivät siihen toisen sanan vokaalit. Herra on hepreaksi adonai.

Näin Moosesta luettaessa Jumalan nimeä ei lainkaan lausuta, vaan luetaan adonai.

Mooseksenkirjoissa on myös sana Jumala, joka on Elohim juuresta El. Tästä samasta juuresta tulee myös arabiankielen nimi Allah, joka tarkoittaa Jumala.

Tämän mukaisesti Bibliassa lukee yleensä Jumala siellä missä on elohim ja HERRA siellä, missä on Jumalan nimi neljällä kirjaimella JHVH.

1. Ja Herra kutsui Moseksen, ja puhui hänelle seurakunnan majasta, sanoen:
2. Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: joka teistä tahtoo uhrata Herralle, niin tehkäät teidän uhrinne eläimistä, karjasta ja lampaista.
3 Ms 1:1-2

Jehova?
Tätä mitä nykään hepreankielestä tiedetään ei vielä ymmärretty Lutherin aikaan eikä sen jälkeenkään.

Kuuluisa englantilainen Raamatun käännös tehtiin Kuningas Jaakon aikaan. Siellä hepreaa luetaan kuudessa kohdassa ikäänkuin nuo vokaalit kuuluisivat JHVH nimeen ja tulokseksi saatiin Jehovah.

Oikea heprean lukutapa luultavasti on Jahve, mutta tätä nimeä uskova juutalainen ei koskaan lausu ääneen, ettei vahingossakaan lausuisi turhaan Herran nimeä.

Suomalaisessa wikipediassa oleva artikkeli on täynnä virheitä.

jos tahdot luotettavaa tietoa Jumalan nimestä sitä löytyy esimerkiksi englantilaisesta wikipediasta


"Jehovan todistajat" on amerikassa syntynyt uus-uskonto, joka on ottanut käyttöön vanhan englantilaisen muodon Jumalan nimestä "Jehovah"

Tämä on virheellinen heprean kirjoituksen lukutapa.


Mitä tämä on?
Jumala ei todellakaan jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu.

Tässä on Suomen kansalla paljon parannuksen tekemistä, kun ihmiset joka päivä kiroavat sekä Isän että Pojan nimeen, siunailevat Herran nimeen ja kaikkein kauhein kirous on "Herra Jumala".

Vaan minkäs teet - mitä enempi kiellät, sitä enempi ihmiset yltyvät pilkkaamaan ja kiroamaan ja häväisemäänJumalan nimeä. Siihen on joku kumma tarve, kun alapään sanat eivät enää riitä ja sielunvihollisen nimi on jo käytössä kovin kulunut.

Toinen

Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä. [,sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.]

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.

Vähä Katekismus
Martti Luther

Kirkkoraamattu 1992 käyttää paikoin sanaa JAHVE

se on hepreaksi kyllä oikein, mutta minusta kyseenalaista juutalaista kansaa kohtaan, jonka pyhästä kirjoituksesta on kyse.

Vartiotornin julkaisemassa Jehovan todistajien käyttämässä Uuden Maailman käännöksessä on käytössä vanha ja virheellinen muoto Jehova.