2. korinttilaiskirjeen välikatkelma

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:

-- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.

Siksi Herra sanoo:

-- Lähtekää pois heidän joukostaan
ja erotkaa heistä
älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen,
niin otan teidät vastaan
ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

2. Kor. 6:14–7:1

Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta belija'al, on tässä Jumalan vastustajan nimitys.
KR 1992



Tätä välikatkelmaa eivät kaikki tutkijat pidä apostoli Paavalin itsensä kirjoittamana.

Muuten 2. Korinttilaiskirje on aidointa Paavalia ja tuo hänet esiin hyvin henkilökohtaisella tavalla.


Raamatussa on viittauksia ainakin neljään korinttilaisille lähetettyyn kirjeeseen:

Ensinnäkin meillä on Uudessa Testamentissa

1. Korinttilaiskirje
2. Korinttilaiskirje


"Varoituskirje" korinttilaisille on meille tuntematon. Paavali mainitsee sen 1 Kor 5:9:

.......
Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.

Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.

Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.

Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

1 Kor 5:9-13



"Ankara kirje" tai "Kyynelten kirje" jonka apostoli mainitsee 2 Kor 2:3-4 ja 2 Kor 7:8



Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä kertaa saa aiheuttaa mielipahaa. Jos minä pahoitan teidän mielenne, eihän silloin kukaan voi saada minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua.

Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pahoittaa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan.


2 Kor 2:3-4 KR 1992



Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu.

Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa, olen nyt iloinen -- en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.

Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut teihin, miten se on saanut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään, ikävöimään meitä ja päättäväisesti rankaisemaan syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia.

Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta teille itsellenne Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te todella olette minun puolellani. Tämä on meitä rohkaissut.

2 Kor 7:8-13 KR 1992



"Varoituskirje" edeltää Ensimmäistä Korinttilaiskirjettä

"Kyynelten kirje" on ilmeisesti kirjoitettu ensimmäisen ja toisen kirjeen välisenä aikana. Apostoli ei ainakaan mainitse sitä 1 Korinttilaiskirjeessään.


Paavalin kirjeiden tutkijat ovat jotkut ehdottaneet, että 2 Kor 10-13 - jossa kirjeen sisältö ja tyyli muuttuu yllättäen - olisi tästä "Kyynelten kirjeestä". Jossain vaiheessa se olisi tullut mukaan 2 Korinttilaiskirjeen tekstiin.

Enemmistö tutkijoista taitaa nykyään kuitenkin ajatella, että tuo apostolin ankaraa kyynelin kirjoitettu kirje Korinttin kristityille ei ole säilynyt.

Vastaavasti on ajateltu, että "Varoituskirje" olisi juuri tämä 2. Korinttilaiskirjeen välikatkelma 6:14-7:1.

Tämäkään teoria ei ole saanut laajaa kannatusta, ja välikatkelmaa pidetään yleisemmin jonkun muun kirjoittamana tekstinä, joka on tullut mukaan 2 Korinttilaiskirjeeseen.


Kolmas Korinttilaiskirje

Tämä kirjoitus on apostoli Paavalin nimissä ja on mukana varsin varhaisessa "Paavalin teoissa". Niinkin korkeasti arvostettu kirkkoisä kuin Efraim Syyrialainen piti sitä autenttisena.

3. Kor on vastaus "Korinttilaisten kirjeeseen Paavalille" ja korjaa 1. ja 2. Korinttilaiskirjeen aiheuttamia väärinkäsityksiä.

Erityisesti siinä on puhetta apostolin sanoista:

Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
1 Kor 15:50

Tätä kohtaa käytettiin gnostilaisissa piireissä kieltämään ruumiin ylösnousemus.



"Korinttilaisten kirje Paavalille" kuvaa Simon Maguksen opetuksia:

Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima." Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä.

Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.

Apt 8:9-13 KR 1992

Kirjoittanut: MikkoL, 23.03.2011 10:21

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Kirjeen mukaan Simon Magus opetti, että

- Jumala ei ole kaikkivaltias

- ylösnousemusta ei tapahdu

- Kristus ei ole lihaksi tullut Jumala

- enkelit ovat tehneet maailman

---
Suomen kirkon papistostakin taitaa löytyä - saati sitten kansan parista - melkoinen joukko ihmisiä, jotka - jos totta puhutaan - uskovat näin.

(paitsi tuo enkelien, demiurgien, juttu - varmaan jotkut aikamme kristityt ajattelevat, että maailma on kehittynyt itsekseen ateistisen materialismin tai Hegelin idealismin tavoin)

Kolmas Korinttilaiskirje vastaa näihin väitteisiin bysantin ajan Syyriassa, mutta Kristuksen kirkko sen yleisesti torjui.



Näin olemme nähneet, että nykyisen UT eksegetiikan mukaan apostoli Paavalin Toinen kirje Korinttilaisille on kyllä suurimmaksi osaksi apostolin ominta tekstiä.

Siinä on välikatkelma, joka sisältönsä ja ilmaustensa takia on todennäköisesti jonkun muun kuin Paavalin laatima.

2 Kor on hieman rakenteellista outoutta, joka osoittaa, että se ei ole 1 Kor tai Roomalaiskirjeen tapaan alusta loppuun säilynyt.

Alkuperäisen kirjeen kirjoittamisen jälkeen papyrusten kanssa on voinut olla jotain sählinkiä josta tulee tämmöistä saksimisen ja liimailun tuntua.

Mielestäni nämä eivät millään tavalla vähennä 2 Korinttolaiskirjeen arvoa, vaan tekevät siitä omalla tavallaan myös Raamatun johdanto-opin näkökulmasta mielenkiintoisen.

Sefanja 3:17

Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.
Sef 3:17 KR 1933

...
"ääneti, koska rakastaa"

Tämä on itse asiassa hyvin outo kohta ja rupesin sitä tutkimaan. Jumala on Sana ja jos Hän ei puhu, eikö se ole hieman kuin Golgatan kuoleman ja hylkäämisen paikka, jonka Herra Jeesus joutui kärsimään?

ettei meidän tarvitsisi koskaan kokea Jumalan hylkäämäksi tulemista, Jumalan vaikenemista, taivaan muuttumista vaskeksi yllämme?


..
ja todella - tuo Mannisen komitean 1933 käännös Sefanjan kirjan tästä kohdasta onkin ongelmallinen, eikä sitä esiinny sen enempää Bibliassa kuin uudessa käännöksessä - eikä kansainvälisissä käännöksissä.


.........
Sillä Herra sinun Jumalas on sinun tykönäs, väkevä vapahtaja; hän on sinusta suuresti riemuitseva, ja on oleva sinulle suloinen, ja antava anteeksi, ja sinusta pitää kiitoksella riemuittaman.
Sef 3:17 KR 1776

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.
Sef 3:17 KR 1992



יְהוָ֧ה אֱלֹהַ֛יִךְ בְּקִרְבֵּ֖ך גִּבֹּ֣ור יֹושִׁ֑יעַ יָשִׂ֨ישׂ עָלַ֜יִךְ בְּשִׂמְחָ֗ה יַחֲרִישׁ֙ בְּאַ֣הֲבָתֹ֔ו יָגִ֥יל עָלַ֖יִךְ בְּרִנָּֽה׃



Uudessa käännöksessä on minusta alkujae heikompi versio kuin Bibliassa

"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa"

"Sillä Herra sinun Jumalas on sinun tykönäs, väkevä vapahtaja"

alkukielessä on näet

gibbor (sankari, väkevä)

joshua (auttaja, pelastaja, vapahtaja - tästä sanasta tulee Herramme nimi Jeesus)



jasis alekha besimkha

taas Biblian käännös on väkevämpi kuin KR -92

"Sinä olet hänen ilonsa,"
KR 1992

"hän on sinusta suuresti riemuitseva"
Biblia

"Hän ilolla iloitsee sinusta"
KR 1933


jakhrish beahavato

tässä oleva verbi on jakeen ongelmakohta


..X... rakkaudessaan

tuo verbi on heprean kharash

juuren perusmerkitys on "raapia"

tästä juontuu erilaisia merkityksiä, joissa "raavitaan"
- raapia peltoa (aurata)
- raapia korukiveä tai puuta (kaivertaa)

kaivertamisesta, työkalujen käytöstä jountuu sitten merkitys
- käsitellä (jotain materiaalia)

tästä jonkin aineen työstämisestä näköjään sitten on johtunut kielteisessä mielessä
- suunnitella, juonitella

ja koska tämä on salaista hommaa (juonitelu)
- olla hiljaa, vaieta, jättää yksikseen

ja tästä hiljaisuudesta, yksinäisyydestä sitten
- olla kuuro (sanojen yhdistelmässä kuuromykkä)

näitä merkityksiä ja niiden johdannaisia siis on verbissä kharash.

Mannisen komitean käännös on näin ollen tarkka "hän vaikenee rakkaudessaan sinua kohtaan"


jagil alekha berinna

"hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta"


muut suomalaiset ja kansainväliset käännökset kääntävät kohdan toisin kuin "vaikenee", jota varmaan pidetään jotenkin tekstiyhteyteen sopimattomana.

"ja on oleva sinulle suloinen, ja antava anteeksi"

Biblian kääntäjät taitavat tässä olla vähän pulassa ja yrittävät jotain


"rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi"
KR 1992
on jo varsin pitkälle tulkitsevaa käännöstä ... oman aikamme iloista asiaa!


mitä siis tähän sanomme?

juutalaisten rabbien tapaan - Kirjoitukset ovat kuin alasin, josta lekan lyödessä lentää kipinöitä eri suuntiin.

käännökset valitsevat näistä merkityksistä jonkin, tai koettavat antaa saman sisällön nykykielellä.

ihan hyvä näin

ja sen tähden hyvä vertailla käännöksiä, ne voivat antaa lisää rikkautta Jumalan Sanan kohtaan.

Etanan ennustus

Esikoinen ja kuopus löysivät etanan

"Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta!"

näinhän meistä joku on lapsena kesällä niljakasta etanaa kehoitellut säätä ennustamaan paljastaen "sarvensa".

"vai sataako lunta ja rakeita
kun maassa on hyinen routa"

voisimme jatkaa maaliskuussa.

siis missä kuussa?

Tammikuu

Tammi tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. (ruots. stam) Tämä kuu jakoi vaikean talviajan kahtia ja on siten keskellä. Se on talven keskus.

Helmikuu

Suojasään jälkeen äkkipakkasella syntyy jäähelmiä. Tästä myös kuukauden nimitys.

Maaliskuu

Johdettu maa-sanasta. Maaliskuussa näkyy jo vähän maata lumen alta, mistä nimitys. Tätä tukevat ympäri Suomen tunnetut erilaiset sananparret: Maaliskuu maata näyttää.

Huhtikuu

Huhta tarkoittaa kaskea, silloin lähdettiin kaatamaan suuret havupuukasket, jotka poltettiin myöhemmin. Muoto huhti on muodostunut samalla tavalla kuin esim. silmä>silmivesi.

Toukokuu

Toukokuun merkitys on selvä nykyihmisellekin. Se on yhä edelleenkin toukotöiden kuukausi.

Kesäkuu

Ei tarkoita alun perin kesää, vaan tässä yhteydessä on kyse kesantokuukaudesta. Länsisuomalaisissa murteissa suvi on kesä ja kesä on kesanto. Vanhassa talonpojan työkalenterissa piti kesannoksi jätetty pelto kyntää tässä kuussa eli piti tehdä kesänajo.

Heinäkuu

Heinätyöt tehdään tässä kuussa.

Elokuu

Elonleikkuu alkaa elokuussa. Kuukauden nimenä on joskus ollut myös mätäkuu ja kylvökuu. Kylvökuu siksi, että silloin kylvettiin ruis, mutta vielä mm. 1600-luvullakin on kuukauden nimenä ollut myös mätäkuu.

Syyskuu

Syyskuu syksyn tuo.

Lokakuu

Kuukauden luonnetta kuvaavat vanhat nimet loka-, lika-, ja ruojakuu.

Marraskuu

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras kuuluu samaan sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian marta, joka tarkoittaa kuolevaa ihmistä, latinan mors ja ranskan mort=kuolema.

Joulukuu

Vielä 1600- ja 1700-luvuillakin kuukauden nimenä oli talvikuu, jolloin talvi alkoi. Mutta sitä mukaa kuin joulun merkitys on kasvanut, on se antanut nimen koko kuukaudelle. Muinaisruotsin jól, nykyruotsin jul on nimen antajana joululle.

Kirlah. Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava. Keuruu 1989.


..........
nyt siis tiedämme, että Suomen kansan vanhan vuodentiedon mukaan maaliskuussa pitäisi maan alkaa näkyä lumen alta.

ja jo lapsina osasimme ennustaa tulevaa säätä jututtamalla ukko-etanaa (tästä ihmeelisestä otuksesta myöhemmin lisää)

Jeesus kiinnitti huomiomme tähän taitoomme havainnoida luonnonilmiöitä ja ennustaa huomisen säätä


Hänellä oli siitä tällaista asiaa:

Iltarusko Israelissa

evankeliumi Matteuksen mukaan kertoo:

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta.

Mutta Jeesus vastasi heille: "Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.

Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki."

Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Mt 16:1-4 KR 1992

Israelissa tuuli tuo lännestä sadepilviä

evankeliumi Luukkaan mukaan kertoo:

Jeesus sanoi sitten kansalle:

"Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tulee.

Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa?

"Miksi te ette jo itse ratkaise, mikä on oikein?

Kun olet vastapuolesi kanssa menossa oikeuteen, tee matkalla kaikkesi, että pääsisit sovintoon hänen kanssaan. Muuten hän raahaa sinut tuomarin eteen, ja tuomari luovuttaa sinut vartijalle, joka panee sinut vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten."

Lk 12:54-59 KR 1992


Etana

ensin vielä hieman tuosta Ennustavasta Etanasta ja sen sarvista, joita lapsina katselimme - pojat uteliaina ja tytöt joskus hieman kirkaisten, kun paljas jalka sellaisen saunapolulla tapasi.


"Etana. ryhmä keuhkokotiloiden (Stylommatophora) joukkoon kuuluvia maanilviäisiä. Etanat ovat pehmeäruumiisia kuorettomia tai kuorellisia eläimiä. Liikkumista varten etanalla on limaa erittävä anturajalka. Etanalla on kaksi paria tuntosarvia. Silmät sijaitsevat pidempien tuntosarvien päissä.

Liittyvät sanat:
ukkoetana, siruetana, viinitarhaetana

etananvauhti"
(Sivistyssanakirja)


Suomalainen wikipedia kertoo:

Kotilot (Gastropoda) ovat suurin nilviäisluokka. Perinteisesti se on jaettu kolmeen alaluokkaan ja jopa 40 000–60 000 lajiin. Kotiloilla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat, silmät ja yksi tai kaksi paria tuntosarvia. Kotiloilla on yleensä kuori, jonka muoto vaihtelee suuresti. Kuori on kalsiumkarbonaattia, joten kuorelliset kotilot voivat elää vain alueilla, joilla ainetta esiintyy. Kuorettomien kotiloiden kuori on surkastunut ja jäänyt vaipan sisään. Kotiloita elää niin meressä, makeassa vedessä kuin maalla (keuhkokotilot). Kotiloista löytyy niin kasvissyöjiä, raadonsyöjiä, kuin petojakin. Australialaiset keilakotilot, jotka saalistavat myrkkypiikillään, voivat olla vaarallisia ihmiselle. Tyhjää merikotilon kuorta kutsutaan nimellä näkinkenkä.

Pienimmät kotilot ovat millimetrien kokoisia, suurimmat yli metrin.

Kotiloita on hyödynnetty ravintona kauan, ja nykyään niitä pidetään usein gastronomisena herkkuna. Nykyisin kotiloita pidetään myös terraarioissa lemmikkeinä, joista suosituin on akaattikotilo.


Kotilot ravintona

Ravintona käytettävistä kotiloista käytetään yleensä "etana"-nimitystä. Tämä on hieman virheellistä, sillä etana viittaa muulloin kuorettomiin kotiloihin, kun taas syötävät kotilot ovat yleensä kuorellisia.

Nykyään suositellaan, että etanoita ei ruokittaisi kahteen vuorokauteen ennen niiden valmistamista ruoaksi, siltä varalta, että etana olisi syönyt jotain ihmiselle myrkyllistä kasvia.


Historia

Kautta historian etanoiden syönti on vaihdellut muotivirtausten mukaan. Roomalaiset pitivät etanoita hyvinkin suuressa arvossa. Heillä oli jopa etanatarhoja, joissa etanoita lihotettiin syöttämällä niille viiniä ja leseitä.

Suurin osa keskiajasta etanoita syötiin, vaikka eivät ne mikään erityinen ylellisyysruoka olleetkaan.

Varhaisin tunnettu jälkipolville säilynyt etanaresepti on ranskalainen ja vuodelta 1390. Platina mainitsee, että etanoiden valmistus alkaa niiden puhdistamisesta. Vähintään vuorokauden ajan etanoille pitää syöttää maitoa tai vettä, jotta niiden suolisto saadaan puhdistetuksi. Sitten etanat keitetään ja pestään huolellisesti. Tämän jälkeen niihin hierotaan viinietikkaa ja suolaa ja pestään jälleen. Siten ne kieritellään jauhoissa ja keitetään kiehuvassa öljyssä tai rasvassa. Kun ne asetetaan tarjolle, niiden päälle ripotellaan tuoretta minttua, pippuria, valkosipulia ja sahramia ja pirskotellaan päälle hieman verjuisea.

http://suomisanakirja.fi/etana



mistähän tuo meidän etana sana tulee - kummallinen... kuten monet suomenkieliset ilmaisut.

englantilaisten slug, ruotsalaisten snäcka, saksalaisten Schnecke



Ukkoetana (Limax cinereoniger) on Euroopan suurin maaetana.

Koko ja ulkonäkö

Ukkoetana voi kasvaa jopa 18-senttiseksi. Lajin tunnistaa helposti kokonsa ja vaaleiden selkäjuovien perusteella.

Levinneisyys

Ukkoetanoita tavataan Suomessa noin Tornion korkeudelle saakka. Sitä tavataan myös melkein kaikkialla muualla Euroopassa, paitsi ei Islannissa eikä Espanjan eteläosissa.

Elinympäristö

Ukkoetanat viihtyvät enimmäkseen metsissä, eivät niinkään puutarhoissa kuten jättietanat. Etenkin sateisina ja sumuisina aikoina ne saattavat kuitenkin liikkua epätavallisissakin paikoissa.

Ravinto

Ukkoetanat syövät lähinnä lahonneita lehtiä ja sieniä, joten ne eivät juurikaan aiheuta tuhoa ihmisten viljelyksille, kuten eräät muut etanalajit.

http://suomisanakirja.fi/ukkoetana



Jeesuksen sanat evankeliumeissa

suomen kansan sanontoja -

”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta” - mikä lie sarvien salaisuus! (ehkä joku osaisi selittää,en tiedä)


sen sijaan tämä sanonta tuo mieleen Jeesuksen sanat

”Aamurusko sadetta, iltarusko poutaa”.

muistatko kumpi evankeliumi, Matteus vai Luukas, viittaa tähän ennustukseen Jeesuksen ajan Palestiinassa?

ne nimittäin viittaavat erilaisiin sääennustuksiin kansanparissa.



Sääennustus on erinomainen opas meille evankeliumien rakenteisiin ja sisältöön ja miten suhtaudumme tähän moninaisuuteen.

luonteeltaan skeptikko tai kristittyjen tyhmyyttä pilkkaava voisi sanoa

"hei hölmöläiset, katsokaa nyt itse, Jeesuksen suuhun on pantu aivan eri sanat ja aivan eri tilanteissa ja ne tulkitaan aivan eri tavoin Matteuksessa ja Luukkaassa."

johtopäätöksenään, että kumpikaan ei pidä paikkaansa eikä mikään pidä paikkaansa ja heittäkää moinen roskakirja elämästänne sivuun.

tottahan heidän toteamuksensa ovat, vaan johtopäätös on väärä.

kristitty, joka on vaivautunut Raamattuansa lukemaan ja sen ääressä painiskelemaan kaikenlaisen asian kanssa, ei moisesta epäuskoisesta pilkasta hätäänny.


Jeesuksen sanojen osuudesta evankeliumeissa on joku antanut hauskan vertauksen - ne ovat kuin sattumia, lihapaloja sopassa.

Synoptiset evankeliumit ovat sitä lientä, Matteus, Markus ja Luukas, ja evankelistat koettavat olla mitenkään koskematta näihin sanoihin.

Mutta liemet ovat erilaiset ja Jeesuksen sanat ovat evankeliumeissa eri yhteyksissä.

Tässä kohtaa esimerkiksi Luukas antaa etana-esimerkin sään ennustamiseseta ja "ajan ymmärtämisestä", ymmärtäkää nyt itsekin jotain!

Nämä Jeesuksen sanat "suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa" Matteus asettaa sen sijaan Vuorisaarnaan (Mt 5:25-26).


Mutta myös sään ennustamisen merkit ovat erilaiset

Matteuksella on tuo suomalaisillekin tuttu

"Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.'
Mt 16:2-3

Luukkaassa Jeesuksen sanat sen sijaan viittaavat Pyhän maan ilmaston erityisiin oloihin - lännessä on Suuri meri (Välimeri) ja sieltä tuuli tuo talvisaikaan tullessaan sadepilvet.

Etelässä on autiomaa, josta tuleva tuuli tuo mukanaan kuumaa ilmaa, suorastaan hellettä.

Jeesus sanoi sitten kansalle:

"Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tulee.
Lk 12:54-55


skeptikko kysyy "no mitä Jeesus sitten sanoi, puhui iltaruskosta vai etelätuulesta"

"jos iltatuuli viestin tuoda vois..."

tähän arvelisin että nimimerkki norppa sanoisi iloisesti

"ei tuohon aikaan ollut ketään videokameralla tai nauhurilla tallentamassa eikä pikakirjoituksella pistämässä muistiin, mitä Jeesus sanoi.

tämä on suullista perimätietoa, muistitietoa siitä, mitä Jeesus puhui. Toinen muisti tuon sananlaskun, tuo muisti tuon toisen ja kumpikin käsittää Jeesuksen tarkoituksen hieman eri tavoin."

no joku pilkkaaja sanoo "siinäs näette, ei mitään uskottavuutta ole tekstillä..."

johon mikkoL sanoo "tämä on se Pyhän Hengen tarkoittama taso, joka meillä on Uudessa testamentissa. Totuudessa luemme ja huomaamme nuo erot, ja hyödynnämme kumpaakin perinnettä ja evankelistojen ymmärtämistä hengelliseksi rikkaudeksemme. siis emme yritä tunkeutua tekstin taakse, vaan otamme Jumalan sanan sellaisena kuin se meille kanonisessa Uudessa testamentissa tarjoillaan."

,.. ja kumpikin sääennustus pitää paikkansa, iltarusko ja etelätuuli.

etanasta en mene sanomaan - vaikka Suomen kansa näin hauskasti ukkoetanaa on jo muinaisina aikoina jututtanut.


hetkinen

mites nää ruskot vielä menikään?

suomalaiset sanovat
"Aamurusko sadetta, iltarusko poutaa”.

Jeesus sanoo?

Gnosis (2)

Oi arvon nettiruukkulainen, kirjoitin edellisellä palstalla hankalan johdannon hankalaan aiheeseen.

ja tällä palstalla asia käy yhä vaan hankalammaksi.

koeta siis olla kriittinen mutta ennenkaikkea kärsivällinen -

Polonius: Though this be madness, yet there is method in't.
(Hamlet Act 2, scene 2, 206)

..........



Gnosis (kreikankielen sanasta γνῶσις) on hengellistä tietoa, jollaista voi olla pyhimyksellä tai muulla mystillisesti valaistulla henkilöllä.

Kreikan ja Bysantin kulttuureissa Gnosis on pikemmin äärettömän, jumalallisen ja luomattoman tietämistä, sen sisäistä oivaltamista kuin tietoa rajallisesta, luonnollisesta tai aineellisesta maailmasta.

Gnosis on tuonpuoleista ja kypsynyttä ymmärrystä. Se on merkkinä hengellisestä kokemuksesta johtuvasta tiedosta ja intuitiivisesta tiedosta, mystisestä pikemmin kuin rationaalisesta älyllisesti johdetusta ajattelusta.

Gnosis on tietoa, joka saavutetaan käsittämällä sisäisen kokemuksen kautta tai mietiskelyn kautta, joka johtaa sisäiseen valaistumiseen tai ulkoiseen kohtaamiseen, Teofaniaan (Jumalan ilmestyminen).

muokkasin hieman alkutekstiä kääntäessäni tätä gnosis-sanan määritelmää engl. wikipediassa





käännetään tämä nyt sitten tämän kristillisyyden kielelle:

Uskovaisella on kypsynyttä hengellistä ymmärrystä. Se kertoo muillekin, että hän on herännyt, saanut sisäisen hengellisen kokemuksen kautta ymmärtää parannuksen ja pelastavan uskon Jeesukseen, että hän on käsittänyt armon sydämessä eikä kuolleen uskon järkevässä peruukissa.

Uskovaisella on sellaista tietoa, joka saavutetaan vain käsittämällä hengellisiä asioita sisäisen uudestisyntymisen kokemuksen kautta, joka johtaa tähän oikean parannuksen ja armon evankeliumin käsittämiseen.



Esikoisuudessa tämä gnosis, pelastava tieto jumalallisista asioista, on puhtaasti sisäisen ihmisen valaistumista ja hengellisten asioiden käsittämistä omakohtaisesti.

Heillä gnosis, pelastava tieto hengellisistä asioista, on jokseenkin erillään järjelle käsittämättömien sakramenttien mysteereistä,

uudestisyntymisen valaistuminen tapahtuu riippumatta kasteen rituaalista ja sisäisen käsittämisen ydin, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, on tänään jokseenkin irrallaan ehtoollisen viinistä ja leivästä.



Tuo on kieltämättä rajua tekstiä, mutta antaa suuntaa siitä, mihin pyrin.

Palataan hetkeksi vielä takaisin sanaan Gnosis ja sen merkityksiin.

Platon käyttää "gnostikes epistemes" ilmausta teoksessaan Politikon tarkoittamaan yksilön korkeampaa ymmärrystä, sellaista tietoa, jolla hän voi vaikuttaa ja kontrolloida, yksilön henkistä kykenevyyttä ja lahjakkuutta.

Antiikin kreikkalaisten ajattelussa gnosis on ihmisen sisäistä kokemuksellista tietoa erotuksena asioiden teoreettisesta tietämisestä (epistemologia).

Gnosis tarkoittaa enemmän tietoa siitä, miten asiat itsessään ovat (ontologia) kuin miten ihminen ilmaisee asioita abstraktein käsittein ja tallentaa muistiin.



Sitten pääsemme lopulta gnostilaisiin ryhmiin, joita Uuden testamentin ja varhaisen kirkon aikana - ja yhä nykyään - on ihmisten keskuudessa muodostunut.

yhteistä näille on tietynlainen suhtautuminen tietoon todellisuudesta, näkyvästä ja näkymättömästä, vaikka hyvin suuria eroja on tämän tiedon sisällön suhteen.

(ajan tietenkin takaa tuota esikoisten omaamaa tietoa, gnosista, jota ei ilman parannusta, uskoa ja Pyhää Henkeä ulkopuolinen - esimerkiksi tämä lumiukko joka tätä kirjoittaa - voi laisinkaan käsittää.)



Gnostilaisten lahkoissa gnosis on ensisijaisesti itsensä tuntemista, joka on poku valaistumiseen.

(es.lest. käännös: lain saarna paljastaa ihmisen todellisen tilan, joka kutsuu parannukseen ja uskoon)

Tieto vapauttaa yksilön ensin hänen oman kulttuurinsa uskonnollisista hengellisistä siteistä ja yhdistää heidät henkilökohtaisesti jumaluuteen.

(es.lest. käännös; herännyt tajuaa, että kirkko on kuolleen uskon laitos, jossa ei voi syntyä elävää uskoa. Tässä kristillisyydessä hänet ohjataan oikealla tavalla uskon vanhurskauteen ja Jumalan yhteyteen.)



Itsensä tuntemisen kautta, henkilökohtaisen puhdistautumisen kautta, hurskaan elämän kautta, päästään suoraan tietoon Jumalasta sisäisen kokemisen tai tahdon ratkaisun kautta.

(es.lest. käännös: herännyt elää sisäisesti ja yhteiskunnassa Jumalan tahdon mukaista elämää, hän on uudestisyntynyt Jumalan lapsi - toisin kuin kuolleen uskon ihmiset - ja hän tahtoo uskoa, tahtoo tehdä parhaansa säilyäkseen tässä uudistetussa jumalasuhteessa).



Myöhemmin Valentinius opetti omalle ryhmälleen, että gnosis on etuoikeutettua "Gnosis kardias" eli sydämen tietoa ja kaikkeuden käsittämistä, joka toi pelastuksen hengellisille (pneumatikos) - nimi, jonka hän antoi niille joiden uskottiin saavuttaneen pyhyyden korkeimman tason.

(es.lest. käännös; joka uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä on niin pyhä kuin ihminen voi maanpäällä pyhäksi tulla. Hänellä on Jumalan Henki asuvaisena ja sisäinen sydämen tieto ja käsitys siitä, miten koko maailman asiat todellisuudessa ovat)



Varhaiskristillisyyden aikana käytiin rajanvetoa gnostilaisten harhojen kanssa.

Näillä oli tieto (gnosis) eli hengellinen ymmärrys, jota he korostivat enemmän kuin uskoa (pistis).

Pelastumisen kannalta oli uskoa tärkeämpää saada kristillisyydestä oikea tieto heidän seurakuntiensa valaistuneilta johtajilta ja vanhimmilta.

Peruslinjan kristityt arvostelivat gnostilaisia kristittyjä erityisesti sentähden, että näiden mielestä Pyhä Henki ilmoittaa uskoville kuinka tulee elää. Tämä Hengen johdatus nostettiin tärkeämmäksi kuin perinteiset kristillisyyden lait ja normit (antinomismi).



"Nikolaiitat" mainitaan Uudessa testamentissa kahdesti torjuttuna ryhmänä kristittyjä Efesossa ja Pergamonissa.

He pitivät pyhän Ireneuksen aikana perustajanaan Apt mainittua Nikolas nimistä käännynnäistä:

Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.

Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
Apt 6:5-6

Efeson seurakunnalle:

"Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen tekoja, joita minäkin inhoan."
Ilm 2:6


Pergamonin seurakunnalle:

"Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne, siellä missä Saatana asuu.

Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.

Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta.

Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla."
Ilm 2:13-16 KR 1992


Luotettava kirkon historian todistaja, Salamiksen pyhä Epifanius (320 – 403), mainitsee nikolaiitat.

Nikolaalla oli viehättävä vaimo, mutta hän pidättäytyi avioelämästä jäljitellen niitä, jotka ovat omistaneet elämänssä Jumalalle.

Hän kesti tätä aikansa, mutta ei voinut lopulta enää hillitä itseään... Koska hän häpesi tätä omaa tappiotaan ja pelkäsi, että muut ovat sen huomanneet, hän alkoi sanoa "Joka ei rakastele joka päivä, se ei voi saada iankaikkista elämää"
(Epifanius, Panarion, 25, 1.)



Mutta tällaista - ja muuta hurjastelua vastaan - voidaan nostaa paljon varhaisempi kuvaus. Klemens Aleksandrialainen (150-215) nimittäin kertoo Apostolien teoissa mainitusta Nikolaista

Nikolas eli hurskasta elämää ja kasvatti lapsensa puhtauteen. Kerran muut apostolit nuhtelivat häntä ankarasti siitä, kuinka mustasukkainen hän on vaimostaan.

Silloin Nikolas tarjoutui antamaan vaimonsa vaimokse kenelle tahansa toiselle hänen sijastaan "velvollisuutenamme on taistella lihaa vastaan ja kurittaa sitä".

Nikolaiitat ottivat diakoni Nikolaksen sanat ja käänsivät ne nurinniskoin. Kun kristityistä sanottiin "he jakavat keskenään kaiken muun paitsi vaimonsa" - nikolaiittojen sanotaan tehneen vaimojensa suhteen päinvastoin.

Henki oli vapauttanut heidät laista Jumalan lasten vapauteen - joka käsitettiin lihan vapaudeksi (antinomismi)



(es.lest. käännös: esikoiset pitävät avioliittoa suuressa kunniassa eikä heille tulisi mieleenkään nikolaattiojen mallin seuraaminen.

Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa ja ilmoittaa vanhinten, lähetysmiesten ja saarnaajien kautta mikä Jumalan tahto kulloinkin on.

Tämä on Jumalan lapsen vapautta ja iloa elää Herran tahdon mukaan tässä pahassa ajassa, jota ei saa lain saarnalla häiritä.

Tämä hengellisyys - pneumatikos - nousee uudestisyntyneen ihmisen suorasta jumalayhteydestä, asuvaisesta Pyhästä Hengestä, ja ei ole mahdollista, että se olisi missään milloinkaan ristiriidassa Jumalan sanan, pyhän Raamatun kanssa.)

Gnosis

Hermes Trismegistus
Sienan katedraali

Johanneksen evankeliumista kirjoittaessaan 1941 Rudolf Bultmann koetti löytää myös siitä lähteitä samaan tapaan kuin niitä löytyy Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien taustalta.

Hänen mukaansa Jeesuksen sanoista ns. ilmoituspuheet (Offenbarungsreden) ovat yksi merkittävä evankeliumin käyttämä lähde.

Bultmann esitti teorian, jonka mukaan nämä Jeesuksen sanomiksi kirjoitetu asiat olisivat alunperin olleet Johannes Kastajan oppilaiden opetukseen tiedosta (gnosis).

Tämä Marburgin yliopiston kuuluisa UT:n tutkija esitti, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olisi itse alunperin ollut Johannes Kastajan oppilaita. Hän olisi sitten kristityksi tultuaan asettanut nämä Offenbarungsreden Jeesuksen sanomiksi.

Alunperin gnostilaiset myytit kristillistettiin ja historiallistettiin Jeesukseen ja näin ne saivat uutta sisältöä.

Erityisen tärkeä tässä on Johanneksen evankeliumin alku, "Sana tuli lihaksi", joka siis Bultmannin teorian mukaan olisi alunperin gnostilaisuutta ja Kastaja-liikkeen oppilaiden sieltä omaksumaa.

(Bultmann The Gospel of John: A Commentary, ss. 149-151.
Englantilainen käännös on vuodelta 1971, Bultmann julkaisi kirjansa 2. maailmansodan aikana 1941)


Bultmannin ajatukset eivät tunkeudu ainoastaan Johanneksen evankeliumin ytimeen, vaan syvälle koko kristillisen uskon rakenteisiin.

Meille jokaiselle kristitylle on tuttu ajatus "sakramentista", jonka myyttisen olemuksen voimme kuvata näin:

Johanneksen evankeliumissa jumalallinen Pelastaja astuu kuoleman kautta elämään, ja tekee seuraajansa osallisiksi tästä ikuisesta elämästä sakramenttien kautta.

Tällainen olennaisesti myyttinen uskonnollinen ajatus oli tuttu hellenistisen ja roomalaisen ajan Välimeren seudun asukkaille ja esiintyy ei-kristillisessä maailmassa.

"Sakramentit" antoivat uskovalle pelastuksen ja iankaikkisen elämän usein tehtynä tekona (opera operande).

Sen lisäksi liikkui tässä uskontojen maailmassa pelastava tieto, gnosis.

Ihminen sai pelastavan tiedon Jumalasta ja siten myös ihmisestä itsestään.

vrt, "Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto” 1 Joh.2:20.



και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου οιδατε παντες

hoidate pantes

(kohdassa ei käytetä sanaa tieto - gnosis)

Monipäinen Hydra antiikin Kreikan mytologiasta

Uuden testamentin ja varhaisen kirkon aikana Välimeren maissa tunnettu pelastava "tieto" (γνῶσις) on erinomaisen hankala tutkittava, koska eri alueilla ja aikoina se on kuin monipäinen Hydra.

Gnosis sisältää sekä tietoa maailmankaikkeudesta (kosmos, kosmologia) että tietoa pelastuksesta (soteriologia).

Maailmaa koskevat kosmologiset myytit selittävät, miten tämä aineen ja jumalallisen järjen sekoitus syntyi, jota ihminen edustaa. Aihe on erinomaisen laaja ja juontaa juurensa syvälle antiikin Kreikan filosofioihin ja uskontoon.

Pelastusta koskeva tieto ohjaa ihmisen sielun vapautumaan tästä aineellisesta ja kohtaamaan jumaluuden. Tässäkin on tavatonta vaihtelua ja vaikeasti tulkittavaa tekstiä ja taidetta kreikkalais-roomalaisen maailman eri puolilta.



Johanneksen evankeliumin kannalta olennainen on gnostilainen Corpus Hermeticum.

Esimerkiksi K.C. Barnett kirjoitti, että vaikka Johanneksen evankeliumissa ei laisinkaan käytetä sanaa gnosis - ehkä tietoisesti sitä vältetään - ja vaikka mitään suoria kirjallisia yhteyksiä ei voida osoittaa, Johanneksen evankeliumi työskentelee samanlaisessa maailmassa ja samanlaisten asioiden kanssa kuin Corpus Hermeticum.


C. Kingsley Barnett, The Gospel According to St. John: An Introduction with Commentary and Notes. Westminster John Knox Press, 1978, s. 20.



Molemmissa, Johanneksen evankeliumissa ja Corpus Hermeticum teksteissä, Elämä ja Valkeus ovat jumalallisia ja annetaan niille, jotka saavat yhteyden Jumalaan.

Corpus Hermeticum puhuu paljon uudestisyntymisestä. Se ei tapahdu näissä teksteissä sakramenttien kautta, vaan Logos, Taivaallinen Ihminen, toimii Jumalan ja ihmisen välillä,

C.K. Barrett selittää yhtenevyyden siten, että sekä Johanneksen evankeliumi että Corpus Hermeticum ammentavat samasta henkisestä taustasta.

Varhaisen kirkon tuntumassa olleet gnostilaiset ottivatkin Johanneksen evankeliumin käyttöönsä.



Barrett kuitenkin muistuttaa olennaisesta erosta Johanneksen evankeliumin ja Corpus Hermeticumin välillä - Johanneksessa Sana, Logos, tulee lihaksi.

Gnostilaisuudessa liikutaan mysteerien ja ajatusten ja tiedon tasolla, ja tämä lihaksituleminen olisi suorastaan paluuta lihan, aineen vankeuteen.

Ankaralla askeesilla, ruumiinsa kurittamisella, gnostilaiset halusivat päästä aineellisesta maailmasta lihasta irti ja kokea Jumalan läheisyyden.



Koska Johanneksen evankeliumi erityisesti korostaa Jeesuksen ruumiin kuoleman todellisuutta, on ajateltu että siinä vastustetaan juuri tällaista gnostilaista virtausta.

Johanneksen evankeliumi tosin itse liittää tapahtumat Vanhan testamentin kirjoitukseen



Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.

Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.

Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.

Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.

Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."

Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

Joh 19:31-37 KR 1992



kyseessä on hyvin varhainen ilmiö kreikkalais-roomalaiseen maailmaan lähetystyön seurauksena leviävän kristillisen uskon liepeillä

Vanhin kirjoittaakin:



Lapseni, viimeinen aika on käsillä.

Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä.

He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin.

Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. (!)

En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta.



Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus?

Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän.

Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan.

Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta.

Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.


1 Joh 2:18-27 KR 1992



"... ette tarvitse kenenkään opetusta ... pysykää siinä opetuksessa, jonka olette saaneet.."

joten voit tässä kohtaa hyvällä omallatunnolla jättää tämän palstan lukemisen tähän!

...
Anti-kristus, Vastustaja, kiistää että Jeesus on Kristus.

tämä tarkoittaa, että kiistää sen, että Jeesus on Messias, profeettojen ennustama Israelin kuningas.



Vanhin antaa kirjeessään toisenkin tuntomerkin Anti-kristuksesta



Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.

Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.

Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä.

Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

1 Joh 4:1-6


Corpus Hermeticum on kokoelma myöhäisen antiikin aikaisia kirjoituksia, jotka kokosi hieman ennen Lutherin aikaa elänyt Euroopalle ja koko läntiselle maailmalle niin merkittävä italialainen Marsillo Ficino (1443-1499).

Ficinon kokoama Corpus Hermeticum sisältää kreikkalaisia tekstejä noin 100-400 jKr. mutta samanlaista aineistoa tunnetaan nykyään vanhoista koptilaisista, syyrialaisista, armenialaisista, arabialaisista ja muista itäisen Välimeren seudun kielisistä kirjoituksista.



kirjoitusten keskeinen hahmo on Hermes Tismegistus

kreikan Ἑρμῆς ὁ Τρισμέγιστος

latinan Mercurius ter Maximus

suomeksi Hermes Kolmasti Suuri

Ibis-päinen Thoth-jumala ohjaa sielua tuonpuoleisessa maailmassa

tässä hahmossa ovat sekautuneena toisaalta kreikkalaisten viestintuoja, Hermes (lat. Mercurius) ja toisaalta Egyptin viisauden jumaluus, ibis-päinen Thoth.

Hellenismin saapuessa Egyptiin Aleksanteri Suuren valloitusten myötä, tätä synkretististä - siis uskontojen sekaantumisesta syntyvää - jumaluutta palvottiin muinaisessa Thoth-jumalan temppelissä kaupungissa nimeltä Khemnu (tai Khumn).

Kaupungin kreikkalaiseksi nimeksi tuli Hermopolis ja se sijaitsee Niilin läntisellä rannalla lähellä nykyistä el-Ashmunein kylää Mallawin maaseutukaupungista luoteeseen.



mitä sitten? kysyt hieman nuivasti

no... kun Johanneksen evankeliumin parhaat asiantuntijat ja johtavat tutkijat pohtivat Hermas Kolmesti Suuren ja tämän evankeliumin välistä suhdetta.

niin mitäs, jos opiskeltais vähän asiaa - totuuden nimessä!

onhan Johanneksen evankeliumin parempi tunteminen tältäkin kannalta meille kristityille avuksi, vaikka emme joutuisikaan väittelyihin gnostilaisten kanssa (heitä on yhä)



Gnostilaisuuden Hydran monista päistä juuri Hermes Trismegistus on otettu esiin, kun on pohdittu Johanneksen evankeliumin taustalla mahdollisesti olevaa kreikkalais-roomalaista maailmaa.

Bultmann sanoi, että Johannes on täysin gnostilainen ja ajoittuu 100-luvun lopulle jKr.

Joku sanoo, että Johannes on täysin juutalainen, Rooman ajan Palestiinan juutalaisuuteen sijoittuva.

C.K. Barnett toteaa, että kumpikin äärilinja on metässä - olihan Uuden testamentin ajan Palestiinakin ja sen juutalaisuus vahvasti hellenismin vaikutuspiirissä.



Nämä jutut ovat tosi hankalia, monimutkaisia ja kaukana meistä. Koetan tässä selvitellä ymmärrettävästi, mistä on kyse, mutta varoitan, että olen - kuten olet jo huomannut - ihan amatööri gnostilaisuuden suhteen.

Ole siis tarkkana kuin porkkana ja tartu virheisiini, kun niitä huomaat. Asiasta on valtavasti tietoa kirjastoissa ja maailman suurimmassa kirjastossa, internetissä.

voit siis itse ottaa myös selvää näistä, ja kirjoitukseni olkoon siinä mielessä sinulle vain pientä johdantoa isoon asiaan.



Gnostilaisuuden moninaisuudessa Hermes Trimegistus on eräänlainen avain, joka auttaa meitä ymmärtämään tuota ilmiötä ja myös sen merkitystä Raamatulle ja kristityille.

Tähän yhdistelmä hahmoon kuuluu siis kaksi pakanallista viisauden ja tiedon jumaluutta, muinaiset Egyptin Thoth ja Kreikan Hermes.

He liittyivät vanhojen kulttuurien tärkeisiin "tieteellisiin" asioihin, täthtien tuntemiseen (astrologia), kemiaan (alkemia) ja kirjoitustaitoon. Tietäjinä he tunsivat myös magian salaisuudet.

Egytpin Thoth-jumaluus yhdistettiin myös kuuluisaan tiedemiheen, matemaatikkoon arkkitehtiin, Imhotepiin.



Hermes ja Thoth olivat siis "tiedon" ja tietämisen - ja tiedon käyttämisen - jumalallisia hahmoja.

He eivät ollee psykopaatteja

vaan psykopompseja, sananmukaisesti "sielujen oppaita"

jumalallisen viisauden ja tiedon edustajina nämä jumaluudet ohjaavat sielua kuoleman jälkeisessä ihmiselle tuntemattomassa.

Hermes on myös jumalallisten viestien tuoja, airut, ja patsaissaan on sandaaleissa nopeaa postia varten kuvattuna pienet siivet. "Lentävä askel"

(ennen tiedettiin, että kun Kusti polkee niin posti kulkee)



Kirkkoisä Augustinus sai itse voimakkaita vaikutteita uus-platonilaiselta filosofilta Plotinukselta (204-270 jKr).

Kristuksen kirkossa luettiin tuota suurta filosofia, Platonia, suurella kunnioituksella ja myös Sibyllan ennustuksia pidettiin Jumalan Hengen vaikuttamina. Hermes Trismegistus oli myös kunnioitettu.

Monilla kristityillä oli ajatus, että on yksi oikea teologia - yksi todellinen Jumala - ja Hän on antanut pakanallisten profeettojenkin ennustaa Poikansa tulosta maailmaan.

tätä kutsutaan latinaksi nimellä prisca theologia

ja selittää myös osaltaan, miksi Kristuksen kirkossa luettiin Hermestä.



Hermes Trismegistus sisältää ainesta, joka ajoitetaan Uuden testamentin ajalla ja alkukirkon aikaan - siis Jeesuksen syntymän tienoilta neljännelle vuosisadalle, Siinä voi hyvinkin olla mukana paljon vanhempaa ainesta Egyptin viisailta.

Pakanuuden maailmassa vaikutti varhaisen kirkon aikana syvä henkinen virtaus, joka ilmeni toisaalta pakanuuden uskonnollisten ideoiden ja hahmojen yhdistelynä (josta Hermes-hahmo itse on esimerkki) Toisaalta se näkyy vanhojen perinteiden rationalisointina, järkeistämisenä.

Uus-platonisuus sovelsi nerokasta Platonia omaan aikaansa ja ihmiset tulkitsivat maailmaa ja paikkaansa siinä Kreikan suuren filosofin ajattelusta käsin.

"Kaldealaiset oraakkelit" ovat toinen esimerkki tästä virtauksesta, samoin Jeesuksen syntymän jälkeisten ensimmäisten vuosisatojen ihmisten kiinnostus Orfeus-myyttiin ja toisaalta Pythagoraan ajatteluun.



Tuon ajan järkeilystä meille voi olla suurena apuna juuri Pythagoras.

Koulussa yhä kuulemme nimensä ja Pythagoraan kolmiolla laskettiin neliöitä muistaakseni jo keskikoulussa.

Maailmankaikkeutta, koko kosmosta, koskeva idea tulee tästä "mikä olikin todistettava" logiikasta.

Samalla tavoin, kuin geometrian isä, kreikkalainen Euclides ja Pythagoras lähtevät yhdestä ja saapuvat toiseen, voidaan loogisesti mennä myös tapahtumissa taaksepäin.

tästä päädytään järjen päätelmänä yhteen - ensimmäiseen.



Pythagoralaisen ajattelun mukaan ... järkevästi ajatellen ...

ensin on yksi

tämä on monad

sitten tulee kaksi, diad

siitä sitten numerot, niinkuin ensin on piste, sitten viiva, sitten neliö, kolmiulotteinen kuutio...

ja sitten neljä todellisuutta, maa, vesi, tuli, ilma - josta maailma on rakennettu.


monad, dyad (diad?)



Corpus Hermeticum

I. Pœmandres, Ihimisten Paimen
(II.) Yleinen Saarna
II. (III.) Asclepiukselle
III. (IV.) Pyhä Saarna
IV. (V.) Kuppi tai Monadi
V. (VI.) Vaikka Jumala on piilossa Hän on kaikkein näkkyvin
VI. (VII.) Yksin Jumalassa on hyvää eikä missään muualla
VII. (VIII.) Ihmisten suurin puutos on se ettei tunneta Jumalaa
VIII. (IX.) Olevainen ei katoa, mutta erehdyksessä elävät ihmiset puhuvat muuttumisestaan tuhoina ja kuolemina
IX. (X.) Ajattelusta ja tuntemista
X. (XI.) Avain
XI. (XII.) Ajatukset Hermekseen
XII. (XIII.) Tavallisesta mielestä
XIII. (XIV.) Salainen Vuorisaarna
XIV. (XV.) Kirje Asclepiukselle
(XVI.) Asclepiuksen määritelmät kuningas Ammonille
(XVII.) Asclepiukselta Kuninkaalle



käänsin tuon englannista, johon sen on kreikankielestä kääntänyt George Robert Stowe Mead (1863–1933),
merkittävä teosofi!

sillä teosofia ja antroposofia, Rudolf Steiner-koulut - ovat sukua antiikin gnostilaisuudelle.

on kätkettyä, salattua tietoa, jonka syvempiin tasoihin pääseminen on avartumista ja kasvamista ihmisenä.



oletko pysynyt kärryillä tähän asti?

no hyvä, minä putosin itse jo kauan sitten...

ei tämä ole kuitenkaan aivan niin kaukana aikamme tavallisen kristityn arjesta kuin ehkä arvelemme.

otetaan vaikkapa seuraavanlainen havaintoesitys - täysin keksitty keskustelu heränneen uskovan ja tavallisen suomalaisen kirkkoon kuuluvan rivikristityn välillä.



uskova Helli Henkevä tapaa Tahvo Tavallisen, molemmat ev.lut. kristittyjä - toinen syvemmällä uskontonsa mysteereissä kuin toinen (käytän kuitenkin gnostilaista kieltä).

Helli: "minulla on elämä ja valo, koska olen yhteydessä jumaluuteen, joka on elämä ja valo ja totuus"

Tahvo: "miten sellaisen yhteyden olet saavuttanut?"

Helli: "Taivaallinen ihminen tuli tänne maanpäälle kauan sitten, kuoli ja heräsi elämään ja nousi taivaaseen ja pyhällä vedellä valeltuna ja pyhää leipää ja viiniä nauttien olen uudelleen syntynyt taivaan kansalainen"

Tahvo: "Millä tavoin sinun elämäsi eroaa minun elämästäni?"

Helli: "Ei mitenkään - en ole sinua parempi - mutta uskomalla näihin asioihin olen uudelleen syntynyt toisen maailman kansalainen"

Tahvo: "???"



tämä itse asiassa on pähkinänkuoressa (aika huterassa) Rudolff Bultmannin ajatus


Jeesuksen ja Paavalin ja Johanneksen ajan ihmisille myyttinen kieli oli tuttua ja ymmärrettävää.

nykyajan ihmiselle myyttinen kieli on ???

uhri, sakramentti, Ihmisen Poika...??

joten ratkaisuna on, että kristillinen kirkko alkaa saarnata sitä, mikä on olennaista

Jeesuksen todellista sanomaa eli keerygmaa, joka on riisuttu myyttisestä kielenkäytöstä.

Professori Bultmann oli myös ahkera saarnamies Saksan kirkoissa.



Suomessa meillä taitaa olla ainakin yksi Rudolff Bultmannin erikoistuntija ja ajattelunsa edustaja - Kuopion piispa Wille Riekkinen.

hän varmaan toruisi minua savoksi ja sanoisi "mitä sinä Mikko kirjoittelet asioista, joista et selvästikään ymmärrä höykäsen pöläystä"

aivan aiheellisesti toruisi!

Johanneksen evankeliumi ja tuomio

"Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska Hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
Joh 3:18 KR 1938

"Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan."
Joh 3:18 KR 1992

"Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle."
Joh 3:18 KR 1776

.........

Meillä on kuin kaksi täysin vastakkaista maailmaa -

Matteuksen evankeliumissa oleva Jeesuksen vertaus Viimeisestä tuomiosta perustuu kokonaan ihmisen hyviin tekoihin tai niiden puutteeseen ja koskee kaikkia ihmisiä ja kansakuntia.

Johanneksen evankeliumissa on yöllisessä Nikodemus keskustelussa nämä Jeesuksen sanat - joihin nimimerkki Haamul tuolla toisella palstalla aivan oikein viittaa.

Saamme selkeästi sen käsityksen, että joka uskoo Jumalan ainoikaisen Pojan Jeesuksen nimeen, sitä ei tuomita.

muut on jo tuomittu, koska eivät uskoneet.

usko on siis ratkaiseva ja jotain, joka on jo tässä toteutunut.

mitäs Johannes oikein meinaa?



ennenkuin sen enempää ryhdyn selittämään tai tulkitsemaan, katsotaan ensin missä Johannes puhuu tuomioista ja mitä sanoja ja ilmauksia hän itse käyttää.

ottamatta vielä mukaan mitään muuta tekstiä tai opinkappaletta.

raakaa Johanneksen evankeliumia keittämättä ja paistamatta


kaikki lainaukset ovat sanatarkan Mannisen komitean mukaan 1938



Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Joh 3:16-19



Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.

Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää.

Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.

Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.

Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

En minä itsestäni voi mitään tehdä.

Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.
Joh 5:19-30



Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?

Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.
Joh 7:23-24


Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

Hän vastasi: "Herra, ei kukaan".

Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Joh 8:8-11


Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.

Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.

Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.

Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt."
Joh 8:13-18



Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?"

Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.

Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."

Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
Joh 8:23-27



Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"

Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua.
Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee."
Joh 8:48-50



Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"

Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"

Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".

Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".

Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"

Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
Joh 9:35-41



Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!"

Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".

Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".

Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.
Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."

Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
Joh 12:27-33


Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.

Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.

Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."
Joh 12:44-50


Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.

Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?' Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.

Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
synnin, koska he eivät usko minuun;
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Joh 16:4-11



ja lopuksi vielä yksi kohta tuomioista Johanneksen evankeliumissa:

Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa"; että Jeesuksen sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
Joh 18:31-32 KR 1992


alright

olemme nyt kysyneet Johanneksen evankeliumilta, miten ja missä yhteydessä käytetään sanaa "tuomio"

mitä tähän sanomme?

joku voi yrittää tästä vetää pähkinänkuoressa selityksen, mitä sana tuomio merkitsee Johanneksen evankeliumissa.

mutta ei turhaan Johanneksen evankeliumia verrata siihen Hesekielin olentoon - kotkaan.

teksti kaartelee hyvin korkealla, näkee hyvin tarkasti, ja on hyvin erilainen kuin kolmen muun evankeliumin - Matteuksen, Markuksen, Luukkaan - antama kuva Jeesuksesta.

toisaalta koemme pääsevämme lähemmäs Jeesuksen sykkivää sydäntä, toisaalta olemme ihmetyksen vallassa, että emme ymmärrä puoliakaan siitä, mitä Hän sanoo.



tähän kokoamani Johanneksen evankeliumin kohdat eivät ole Vähän Katekismuksen yksinkertaista kansanopetusta.

ne eivät ole kristillisen kirkon oppilauselmia, opinkappaleita tai dogmia.

Johanneksen evankeliumikin sai taistella paikastaan kirkon hyväksymässä Uuden testamentin kaanonissa.

tämä ei ole "partiolaisen käsikirja" josta lukisimme selkeästi, mitä Johanneksen evankeliumin Jeesus opettaa tuomiosta.


ja vielä yksi "ei"

tähän kokoamani kohdat Johanneksen evankeliumista KR 1938 mukaan eivät ole yhden raamattutunnin aikana selvitettävä juttu!

ei laisinkaan.

vaan nämä - ja kaikki mitä Johanneksen evankeliumissa on - ovat ihmisen koko elämän ajaksi riittävää elämän leipää, aarreaitta, josta löytyy yhä uusia jalokiviä.

ja ihmettelemisen aihetta yllin kyllin!



läntistä kirkkoa, katolista ja protestanttisia, sanotaan usein "apostoli Paavalin kirkoksi" ja Matteus on siellä pääevankeliumi.

idän kirkkoa, ortodokseja, sanotaan usein evankelista Johanneksen kirkoksi.

tässä evankeliumissa on jotain sellaista palvovaa, salaperäistä, kätkettyä, ja samalla niin kirkasta ja ihanaa, josta on kaukana tietty paavalilaisen juridisen tuomioistuimen ilmapiiri.



ehkä sanot

"no siinäpä nyt näet, mikkoseni, että ei ole Jeesukseen uskovalle mitään tuomiota. Herra itse niin sanoo!"

johon sanon

"ota tuosta nyt selvä, miten Johanneksen evankeliumissa veivataan tuomiota on ja ei, kuka tuomitsee ja kuka on tuomittu."

ja lisään

Johanneksen evankeliumin sanoma on tällainen - apostoli Paavalin sanoma on sellainen - evankelista Matteuksen sanoma taas on tuollainen.

tämmöisen rosoisen ja haastavan piikkimaton Herra on meille antanut.

Luther haluaa, että se on selkeä ja silonen ja yksinkertainen kuin Vähä Katekismus.

mutta juuri Lutherissa Raamattunsa kanssa kristillinen kirkko hajosi säpäleiksi!

kun kaikille oli joku kohta Raamatusta se tärkein ja juuri niin kuin he sen sattuvat ymmärtämään - ilman paavin tai patriarkan tai Lapin vanhinten auktoriteetin antamaa oikeaa selitystä!


.........
"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi.

Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
Joh 18:37

(p52, papyrus 52 Rylands sisältää tämän kohdan ja on eräiden tutkijoiden mukaan maailman vanhin tunnettu Uuden testamentin tekstiä sisältävä käsikirjoitus noin 100-110 jKr)

Oi Teofilos!

Apostolien teoissa on Bibliassa tosi väkevä alku

"Ennen olen minä tosin, oi Teophilus, puhunut kaikista niistä, mitä Jesus RUPESI sekä tekemään että opettamaan"
KR 1776

"Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus ALKOI tehdä ja opettaa,"
KR 1938

siis Luukkaan evankeliumi (todennäköisesti) on kertomus siitä, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa ja Apostolien teot kertoo, mitä ylösnoussut Jeesus sitten teki...


....
valitettavasti KR 1992 karsii pois jakeelta kokonaan tämän väkevän sisällön:

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, ALUSTA ALKAEN aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.
Apt 1:1-2 KR 1992



τον μεν πρωτον λογον εποιησαμην περι παντων ω θεοφιλε ων ηρξατο ο ιησους ποιειν τε και διδασκειν



erksato ho Jesus poiein

verbistä arkhomai, alkoi ... tehdä


Edellisen teoksen (logos) johdanto on näin

Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.

Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.

Luukas 1:1-4 KR 1992



Teofilos mainitaan molempien kansan-kreikalla (koine) kirjoitettujen kirjojen vastaanottajaksi.

Nimi voi tarkoittaa sekä "Jumalan ystävä" "Jumalaa rakastava" että "Jumalan rakastama".

Emme tiedä kuka hän on, mutta nimensä on molemmissa kirjoissa.

Sen sijaan kirjojen kirjoittaja ei anna omaa nimeään!



Teofilos voi olla henkilönimi mutta myös titteli, arvonimi.

jos kyseessä on arvonimi, silloin kuulijakuntana olisivat kaikki "Jumalan ystävät" tai "Jumalan rakastamat" eikä vain eräs henkilö nimeltä Teofilos.



Nykyään on tutkijoita, jotka ajattelevat että Teofilos saattaisi olla juutalainen ylipappi Teofilos Ben Ananias (ylipappina 36-41 jKr)

Tästä henkilöstä tiedetään, että hän oli ylipappi Hannaksen (22 eKr - 66 jKr) poika ja ylipappi Kaifaan vävy.

Ajatuksena on, että Luukkaan evankeliumi olisi nimenomaan suunnattu saddukeusten puolueelle, johon nämä kolme ylipappia kuuluivat.

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omaksuneet uuden opin siitä, että on kuolleiden ylösnousemus. Saddukeukset pitivät kiinni vanhasta juutalaisuudesta, jossa sellaista ei tunneta.



Heti Luukkaan evankeliumin alussa johdannon jälkeen hurskas pappi Sakarias on pääosassa (Lk 1:5-25).

Heti Jeesuksen syntymästä kertomisen jälkeen korostetaan Marian puhdistautumista Mooseksen lain mukaan (nidda).


Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".
Lk 2:21-24



Jeesus vauvan vieminen temppeliin on saddukeuksille tärkeä asia.

Luukas (ainoastaan) kertoo Jeesuksen Bar Mitzva juhlasta, kun hänet kaksitoistavuotiaana tuodaan Jerusalemin temppeliin. (Lk 2:41-51)

Juutalaiset pojat - ja nykyään myös tytöt - tulevat lain ikään 12 vuotiaina, jolloin heille aletaan opettaa Tooraa.



Luukas ei mainitse laisinkaan ylipappi Kaifaan nimeä Jeesuksen tuomitsemisen ja ristiinnaulitsemisen yhteydessä.

Jos Teofilos oli tosiaan Kaifaksen vävypoika, tämä on sangen ymmärrettävä asia.

Saddukeukset eivät uskoneet ruumiin ylösnousemukseen, ja Luukas erityisesti korostaa sen ruumiillisuutta - ylösnoussut Jeesus ei ole joku aave tai haamu, vaan syö paistettua kalaa.



Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille."

He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.

Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan."

Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat.

Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Lk 24:36-43




Luukkaassa keskustelu saddukeusten kanssa avioliitosta ja ylösnousemuksesta on erityisen väkevä ja mieliinpainuva Lk 20:27-44.

se on myös ainoa kohta Luukkaan evankeliumissa, jossa saddukeukset mainitaan ryhmänä.



Mielenkiintoinen ajatus että Teofilos olisi ollut saddukealainen ylipappi.

vaan emme tiedä varmuudella, koska kaikki mainitut "todisteet" ovat epäsuoria.

...
no... olemme päässeet tänne asti keskustellen Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä jakeesta.

ei näytä lupaavalta, että tarina kohta päättyisi.

älä huoli! ei ole tarkoitus näin käydä läpi tätä suurenmoista evankeliumia tiheällä kammalla.



mistä tulee tämä ajatus, että evankeliumi ja Apostolien teot olisivat Luukkaan kirjoittamat.

kuka ihmeen Luukas?

Ensimmäisen kerran hänet mainitaan lopputervehdyksissä apostoli Paavalin kirjeessä Filemonille

Sinulle lähettävät tervehdyksensä Epafras, joka hänkin on Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, sekä työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Filemon 1:24-25

tämä on nykyisen käsityksen mukaan viisikymmentä lukua jälkeen Kristuksen syntymän.



Teille lähettävät terveisiä myös rakas veljemme lääkäri Luukas sekä Demas.
Kol 4:14

"rakas veljemme lääkäri Luukas"



Koeta päästä pian luokseni. Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan. Crescens on mennyt Galatiaan ja Titus Dalmatiaan. Vain Luukas on täällä kanssani. Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua.
2 Tim 4:9-11



Luukasta ei mainita Luukkaan evankeliumissa sen enempää kuin Apostolien teoissakaan.

Mutta Apostolien teoissa on kuvausta "me muodossa" jossa kertoja on apostoli Paavalin seurassa. Esimerkiksi eloisa kuvaus vaarallisesta merimatkalla Roomaan:

"Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata."
Apt 27:27

kuka on tämä me? eikö ole luonnollista ajatella, että kirjan kirjoittaja.

hänen nimeään ei mainita, mutta on selvästi apostoli Paavalin ystävä.



Näin siis Luukkaasta Uudessa testamentissa.

Kristillisen kirkon piirissä ryhdyttiin ilmeisesti melko varhain pitämään rakasta veljeämme, lääkäri Luukasta, evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittajana.

"Luukas on kotoisin Antiokiasta ja ammatiltaan lääkäri. Hänestä tuli apostoli Paavalin oppilas ja hän seurasi Paavalia tämän marttyyrikuolemaan asti.

Hän kuoli 84 vuotiaana palveltuaan Herraa kaiken ikänsä, elettyään naimattomana ja ilman lapsia, täynnä Pyhää Henkeä."

Markionin vastainen johdanto Luukkaan evankeliumiin. Mahdollisesti 300-luvulta jKr.



joten nimettömän kirjoittajan Teofilokselle osoitettu evankeliumi ja Apostolien teot tulevat lääkäri Luukkaan nimiin vanhan kirkon aikana 200-300 luvulla jälkeen Kristuksen syntymän.

eli emme varmuudella tiedä, kuka ne on kirjoittanut.

...

sillä miksi Antiokian lääkäri kirjoittaisi saddukeuksille??

jos Luukas on saddukeuksille...

jos jossia ei olisi niin lehmätkin lentäisivät..

Matteuksen evankeliumin ihmeellinen jae

"kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
Mt 28:19b

no tämähän on tutuista tutuin kohta Matteuksesta, kristillisessä kastejuhlassa aina luettu osa lähetyskäskyä, kastamalla ja opettamalla.

mikäs tässä nyt on niin ihmeellistä?



Matteuksen evankeliumi ajoitetaan kriittisessä tutkimuksessa tavallisesti jonnekin Jerusalemin hävityksen (70 jKr) ja kirkkoisä Ignatiuksen (110 jKr) väliseen aikaan.

Ignatius Antiokialainen (35/50 - 98/117 jKr) näyttää tuntevan neljä Paavalin kirjettä ja Matteuksen evankeliumin.

ajoitus 70 jälkeen johtuu siitä, että evankeliumi halutaan ajoittaa Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeiselle ajalle. (On joitain tutkijoita, jotka ehdottavat aikaisempaa aikaa esim 63 jKr tai puhuvat vanhemmasta proto-Mattauksesta)

Joka tapauksessa Matteuksen evankeliumi ajoittuu varmasti Kristuksen kirkon varhaisimpaan aikaan, alkukirkon aikaan.

kuinka siinä voi olla kirjoitettuna - ja tässä Matteuksen vanhimmat ja parhaat käsikirjoitukset ovat täysin yhteneviä että näin siihen on kirjoitettu:

"Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

eikös kolminaisuusoppi ole vasta kirkon myöhempää tuotetta, Apostolinen uskontunnusts Roomassa ja 300-luvun suuri trinitaarinen Nikaian ja Konstantinapolin tunnustus?



tieteellisellä varmuudella sanotaan, miten varmaa se sitten onkaan, että Matteuksen evankeliumi on ollut olemassa noin 100 jKr.

tieteellisellä varmuudella sanotaan, miten varmaa se sitten onkaan, että kaikissa parhaissa Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa (eli kaikissa) on kirjoitettuna

kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.


Mutta onko tämä kasteeseen liittyvä ilmaus kolminaisuusoppia parisataa vuotta ennen Nikaiaa?

no... kolminaisuusopissa on yksi juttu

yksi juttu

siis että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala.

ei kolme Jumalaa.

tätä oppia emme löydä Uuden testamentin ajan kirjoituksista.

mutta kolminaisuusopin juuret ovat Uudessa ja Vanhassa testamentissa.



Matteuksella on toinenkin kohta, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat läsnä

Jeesuksen oma kaste!



Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."


Mt 3:16-17



Matteus patteus...

mehän kaikki tiedämme, että apostoli Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin vanhinta ainesta.

jos Matteus joskus ehkä vähän myöhemmin kirjoittaa Isä, Poika, Pyhä Henki

niin kun Paavali ei asiaa mainitse, niin mites sen kanssa on?

eikö muka mainitse?

tieteellisellä varmuudella, miten varmaa se nyt on, toinen korinttilaiskirje on apostolin autenttinen kirje ja melko varmasti se on kirjoitettu 50-luvulla jKr eli ehkä jokunen vuosi tai kymmen ennen Matteuksen evankeliumia.

ja mitäs ukkeli sinne ihan viimeisen viimeiseksi lauseeksi laittoikaan?

last but not least



Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
2 Kor 13:13 KR 1992


Näin valtavan tärkeä on kirkon arvostama "pääevankeliumi" Matteuksen evankeliumi

Matteuksen kertomus Jeesuksen kasteesta ja lähetyskäsky ovat kolminaisuusopin raamatullosia peruspylväitä.

joten Matteus aivan suorastaan huutaa suurella äänellä esikoislestadiolaiselle herätysliikkelle aina Jällivaaraa myöten!

Älkää olko kasteen halveksijoita!

Älkää unohtako Herramme Jeesuksen Kristuksen itse antamaa lähetyskäskyä!



ÄLKÄÄ OLKO KASTEEN HALVEKSIJOITA!


ÄLKÄÄ UNOHTAKO HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ITSE ANTAMAA LÄHETYSKÄSKYÄ!


vaan mahtaako kukaan esikoisista kuulla evankeliumia Matteuksen mukaan ja sen keskeisintä sanomaa tästä kristillisyydestä.

mitä nyt Raamatulla olisi merkitystä tämän herätysliikkeen johdolle!



Ensimmäistä kertaa kristillisyyden historiassa Matteuksen evankeliumissa on kasteen yhtedessä sanat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Evankeliumissa Matteuksen mukaan ehtoollisen asetussanat painottavat Jeesuksen vuodatettua verta.

Jos pappi tai saarnaaja tai muu kristitty julistaa synnit anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - se on Matteuksen evankeliumin mukaista!

Kyllä synnit saa julistaa anteeksi ihmisten keksimällä ilmaisulla "Jeesuksen nimessä ja veressä" jota ei kuitenkaan ole pyhässä Raamatussa.

Ja niin lestadiolaisuuden kaikissa suunnissa tehdään - muualla kristillisyydessä ei.

Tämä on okay niin kauan, kun muistetaan, ettei Jeesuksen veri ole sanoissa vaan Jumalan sanassa, joka julistetaan kun nautitaan ehtoollisen viini.

Joten Matteuksen evankeliumista kuulemme vielä kolmannen huudon aina Kiirunaan asti

ÄLKÄÄ LAIMINLYÖKÖ HERRAN PYHÄÄ EHTOOLLISTA!

Evankeliumi Matteuksen mukaan

Evankeliumi Matteuksen mukaan on hyvin osuva tapa sanoa, että näin Matteus kertoo Jeesuksesta.


Matteuksen teologiaa on hahmoteltu näin:

"Evankeliumin varsinaisena tarkoituksena on osoittaa, että Jeesus Nasaretilainen oli luvattu Messias — hän "josta Mooses laissaan ja profeetat kirjoittivat" — ja että hänessä kaikki muinaiset profetiat olivat toteutuneet. Jeesuksen myös esitetään selvästi olevan juuri kuningas Daavidin sukua, ja Messiaana siis tavallaan "vallanperijä".

R. T. Francen mukaan Matteuksen evankeliumi esittää muita evankeliumeja voimakkaammin Jeesuksen todellisena Israelina, ja hänen seuraajansa todellisena Jumalan kansan jäännöksenä. Näin Jumalan kansaan kuuluminen ei riipu enää kansallisuudesta tai suhteesta Jeesukseen (New Bible Commentary, Inter Varsity Press).

Evankeliumi on täynnä viittauksia Vanhaan testamenttiin, kohtiin joiden sanotaan ennustaneen juuri Jeesuksen tulon ja teot. Näitä viittauksia on Matteuksen evankeliumissa enemmän kuin missään muussa evankeliumissa — 65 kappaletta, niistä suoria sanasta-sanaan lainauksia.

Evankeliumin voi tiivistää vuorisaarnan sanoihin "En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan (lain)" (Matt. 5:17).

Evankeliumissa esiintyvä ajattelumaailma ja käytetyt ilmaisut osoittavat, että se on tarkoitettu ensi sijassa juutalaisuudesta kääntyneille kristityille, jotka elivät Palestiinassa.

Huomionarvoinen on muun muassa evankeliumissa usein esiintyvä sanonta "Taivasten valtakunta", joka ei esiinny muissa evankeliumeissa, sen sijaan että puhuttaisiin "Jumalan valtakunnasta", jota muut evankeliumit käyttävät.

On ajateltu, että se johtuu siitä, että juutalaiset ajattelivat Jumalan nimen olevan niin pyhä, ettei sitä tullut kirjoittaa.

Evankeliumi, "ilosanoma" juutalaisten Messiaan vihdoinkin koittaneesta tulosta, sisälsi myös sen ajatuksen, että Taivaan kansalaisuus vapauttaisi juutalaisen kansan pakanallisen Rooman hallinnosta.

Jotkut kriitikot ovat väittäneet, että evankeliumin jotkut kohdat ovat juutalaisvastaisia, ja että ne ovat näin muovanneet sitä kuvaa, jolla kristityt ovat nähneet juutalaiset, erityisesti keskiajalla.

Suurin osa evankeliumissa esitetyistä Jeesuksen lauseista on osoitettu suoraan juutalaisten opettajien enemmistöä vastaan, syyttäen heitä tekopyhyydestä ja juutalaisten lakien väärinymmärtämisestä."
(suomalainen wikipedia)



Huomaamme tässä kuvauksessa, että siinä ei laisinkaan käytetä apostoli Paavalin opetusta "yksin uskosta Jeesuksen tähden"

eikä viitata muuta kuin vertailumielessä muihin evankeliumeihin.

pyrkimyksenä on hahmottaa Matteuksen evankeliumin ominta sanomaa - ja näemme, millä akselilla se liikkuu.

Immanuel - olemme Jumalan kansaa, tosi Israel, kun seuraamme Jeesusta ja pidämme, mitä Hän on käskenyt meidän pitää.

Jeesuksen veri on vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.

Jeesus on kuninkaallista Daavidin huonetta ja sukua, Hän on profeettojen lupaama Messias, Hän on Jumalan Poika ja Taivasten valtakunnan hallitsija iankaikkisesti.

Evankeliumissa Matteuksen mukaan Jeesus ei ole suinkaan poistunut jonnekin kauas tuolle puolen todellisuuden, vaan Hän on joka hetki läsnä täällä omiensa kanssa.



Suomeksi Matteuksen evankeliumia voit opiskella esimerkiksi

* SLEY:n raamattuluennot: Evankeliumi Matteuksen mukaan
* Radioraamattukoulu: Evankeliumi Matteuksen mukaan
* Olavi Peltola: Evankeliumi Matteuksen mukaan

nämä sivut ovat apuna myös raamattupiireille, joissa tahdotaan yhdessä syventyä oppimaan evankeliumia Matteuksen mukaan.






SLEY:n raamattuluennot sivulla on piispa Bo Giertzin (1905-1998) yleinen johdanto Matteuksen evankeliumin kirjoittajaan, kirjoitusaikaan, kieleen jne. ja evankeliumin sanoman pohdintaa jae jakeelta.

Otan esimerkiksi osan Bo Giertzin pohdinnasta Immanuel kohdasta



"Joosef tahtoi suojella kihlattuaan tältä ja aikoi siksi järjestää eron kaikessa hiljaisuudessa.

Silloin hän näki unessa enkelin, joka sanoi, että Maria oli viaton ja että hänen lapsensa oli saanut alkunsa toisella tavalla kuin mikään muu lapsi maailmassa.
Joosefin oli sen tähden otettava vaimonsa tykön­sä ja annettava lapselle nimi Jeesus, koska tämä Jeesus "on vapahtava kansansa heidän synneistänsä".

Tämän lauseen merkitys on suomeksi (ja kreikaksi) käsittämätön, mutta hepreaksi ja arameaksi täysin selvä. Nimi Jeesus (sama kuin Joosua tai Jeesua Vanhassa testamentissa) näet merkitsee "Herra vapahtaa".

Nimet merkitsivät juutalaisille enemmän kuin meille. Niihin sisältyi usein tunnustus tai tunnuslause. Niiden katsottiin ilmaisevan kantajansa sisintä olemusta. Siksi jo Jeesus‑nimeen liittyi Jumalan julistus ja lupaus."



"Erityinen merkityksensä on myös sanoilla "vapahtava kan­sansa heidän synneistänsä".

Se, että Messias pelastaisi ja vapauttaisi kansansa, oli yleinen juutalainen usko. Mutta hänen uskottiin tekevän sen kukistamalla kansan viholliset.

Enkelin sanat antavat Messiaasta toisenlaisen kuvan, sen, jonka Matteus tulee evankeliumissaan esittämään. Se on kuva kärsivästä Vapahtajasta, joka tulee vainotuksi ja hyljätyksi, mutta joka juuri sillä tavoin hankkii kansalleen syntien anteeksiantamuksen."



"Matteus sanoo kaiken tämän tapahtuneen, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Sitten hän viittaa Jesajan sanoihin neitsyestä, joka on synnyttävä pojan (Jes. 7:14).

Hän käyttää Vanhan testamentin kreikkalaista käännöstä, joka oli juutalaisilla yleisesti käytössä (ja josta käytetään nimeä Septuaginta).

Hepreankielisessä tekstissä käytetään "neitsyestä" sanaa, joka voi merkitä sekä neitsyttä että nuorta naista. Eräissä raamatun­käännöksissä on Jesajan kirjan kohdassa käytetty sanontaa ”nuori nainen", kun taas Matteuksen evankeliumissa puhu­taan Septuagintan tapaan neitsyestä."



"Jatkossa tulemme toistuvasti kohtaamaan sen ajatuksen, että kirjoitukset (siis Vanha testamentti) ovat saaneet täyttymyksensä Kristuksessa.

Matteus siteeraa ja tulkitsee tällöin useasti kirjoituksia tavalla, joka saattaa meistä vaikuttaa kaukaa haetulta. Mutta se tapa lukea ja selittää Raamattua oli siihen aikaan yleisesti käytössä.

Nykyajan tieteellinen tutki­mus pitää itsestään selvänä, että on pyrittävä selvittämään, mitä Raamatun kirjoittajat itse tarkoittivat sanoillaan.

Juuta­laiset ‑ ja heidän tavallaan Jeesus ‑ olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala puhui näissä sanoissa ja oli kätkenyt niihin mittaamattomia rikkauksia, jotka voitiin löytää tarkan tutki­misen avulla.

"Kirjoitusten tutkiminen" merkitsi sen tähden eri kohtien vertailemista, Raamatun suurien yhteyksien tark­kaamista ja aikaisempiin ja myöhempiin tapahtumiin viittaa­vien kohtien löytämistä.

Tekstin kaikkiin yksityiskohtiin pe­rehdyttiin ja syvennyttiin, otettiin huomioon sekä opittu ääntämistapa että kirjoitettu teksti, joka muodostui pelkistä konsonanteista ilman vokaalimerkkejä ja joka sen vuoksi soi mahdollisuuden toisenlaisiin ääntämistapoihin ja uusiin mer­kityksiin."



"Tässä kohdassa on eräs esimerkki tällaisesta lukutavasta.

Jesaja sanoo, että neitsyen (tai nuoren naisen) pojan nimi on oleva Immanuel.

Matteuksen mukaan tämä ennustus täyttyi, kun Marian poika sai nimen Jeesus.

Tämä johtopäätös on järjetön, ellei ‑ Matteuksen lailla ‑ olla selvillä siitä, että molemmat nimet sanovat samaa, tai pikemminkin että Jumala on sanonut samaa molemmissa tapauksissa.

"Herra pelastaa" merkitsee näet juuri sitä, että "Jumala on meidän kanssamme".

Se Jumala, jonka pitäisi olla meitä vastaan, osoittaa ottaneensa meidän hävityn asiamme omakseen lähettäessään Poikansa meille Vapahtajaksi. Hän tulee meidän luoksemme eikä enää milloinkaan hylkää meitä.

Tämä ajatus tulee vastaan kaikkialla Matteuksen evankeliumissa aina viimeiseen jakee­seen asti, jossa Jeesus sanoo: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Bo Giertz Matteuksen evankeliumi




näin siis sangen totuudellinen piispa Bo Giertz - varmaan muistamme, että hän oli nuoruudessaan ollut ateisti.

nettiruukun keskustelua ajatellen piispa Giertz on lähellä Haamulin linjaa:

"Juuta­laiset ‑ ja heidän tavallaan Jeesus ‑ olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala puhui näissä sanoissa ja oli kätkenyt niihin mittaamattomia rikkauksia, jotka voitiin löytää tarkan tutki­misen avulla.

"Kirjoitusten tutkiminen" merkitsi sen tähden eri kohtien vertailemista, Raamatun suurien yhteyksien tark­kaamista ja aikaisempiin ja myöhempiin tapahtumiin viittaa­vien kohtien löytämistä."

assosioiden, sanoja tarkkailen, Raamatun ja kristillisen uskon koko sisältöä hahmottaen...



maman linja on ollut enempi tämä:

"Nykyajan tieteellinen tutki­mus pitää itsestään selvänä, että on pyrittävä selvittämään, mitä Raamatun kirjoittajat itse tarkoittivat sanoillaan."


---
kumpaa tahansa Raamatun tulkinnan tietä edetään, on joka tapauksessa muistettava piispan sanat:

"Tekstin kaikkiin yksityiskohtiin pe­rehdyttiin ja syvennyttiin, otettiin huomioon sekä opittu ääntämistapa että kirjoitettu teksti, joka muodostui pelkistä konsonanteista ilman vokaalimerkkejä ja joka sen vuoksi soi mahdollisuuden toisenlaisiin ääntämistapoihin ja uusiin mer­kityksiin."

siis tarkkana kuin porkkana, niin pyrittäessä ymmärtämään mitä Matteus itse sanoo

kuin luettaessa Matteusta Raamatun ilmoituksen ja kristillisen opin kokonaisuudesta käsin



on erityisen hienoa huomata, että piispa Giertz antaa juuri tämän keskeisen kantoaallon Matteuksen evankeliumille

Jumala kanssamme, Immanuel

ja yhdistää myös suuren kaaren evankeliumin loppuun "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti"



toisaalta, pahankurinen kun olen, laittaisin piispa Giertzin ja Haamulin tilille Jumalan sanan väärentämisestä.

Tämä on aitoa Matteusta:

"Herra pelastaa" merkitsee näet juuri sitä, että "Jumala on meidän kanssamme". Se Jumala, jonka pitäisi olla meitä vastaan, osoittaa ottaneensa meidän hävityn asiamme omakseen lähettäessään Poikansa meille Vapahtajaksi. Hän tulee meidän luoksemme eikä enää milloinkaan hylkää meitä. Tämä ajatus tulee vastaan kaikkialla Matteuksen evankeliumissa aina viimeiseen jakee­seen asti, jossa Jeesus sanoo: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."


Kirjoittanut X

Sitten täytyy olla ainakin vielä kolmas linja, se jolla voitetaan sieluja.

Jolla toteutetaan lähetyskäskyä saarnaten parannusta ja syntienanteeksiantamusta.

Silloin puhutaan laulun sanoin: Hänestä, joa vetten päällä kulki, joka meren tyynnytti...

Kirjoittanut: MikkoL

tämä sen sijaan ei ole aitoa Matteusta!

"Enkelin sanat antavat Messiaasta toisenlaisen kuvan, sen, jonka Matteus tulee evankeliumissaan esittämään. Se on kuva kärsivästä Vapahtajasta, joka tulee vainotuksi ja hyljätyksi, mutta joka juuri sillä tavoin hankkii kansalleen syntien anteeksiantamuksen."
Bo Giertz

...
tarkoitan kohtaa "Enkelin sanat antavat Messiaasta toisenlaisen kuvan, sen, jonka Matteus tulee evankeliumissaan esittämään."

kun ei.

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

enkeli ei sano mitään siitä, miten Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä.



no - vapaana Jumalan lapsena minä turvallisesti arvostelen itseäni paljon viisaampaa hengenmiestä, arvostettua piispa Bo Giertziä ja myös Haamulin tulkintoja.

vapaana Jumalan lapsena arvostele sinä minua, jos niin tahdot!

sana on vapaa ja niin olemme mekin, emme kenenkään orjia, kiitos Herran!



Rovasti Olavi Peltola antaa kotisivuillaan napakan yleiskuvauksen Matteuksen evankeliumista.

Aluksi Peltola antaa saman näkökulman evankeliumien lukemiseen, jota mikkoL on nettiruukussa korostanut:

Tarkoituksemme on opiskella kolmea ensimmäistä evankeliumia sillä tavoin, että luku luvulta seuraamme evankeliumien kerrontaa vain Markuksen kohdalla. Tätä evankeliumikirjaa pidetään vanhimpana. Matteus ja Luukas kertovat pääpiirtein samat asiat kuin Markuskin lisäten oman aineistonsa.

Näitä evankeliumeja opiskelemme muutamien niille tyypillisten teemojen avulla.

Näin toivomme saavamme esiin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien ominaispiirteet ja sen millä tavalla kukin evankeliumi kuvaa Jeesusta Kristusta.



Peltola ei pyri yhdistämään synoptikkojen (syn opsis, sama näkökulma) sanomaa, vaan kuuntelemaan Markusta, Matteusta ja Luukasta tarkaten evankeliumien omia painotuksia ja näkökulmia.

Varoitan että tällainen evankeliumien lukeminen ei ole yhden viestin lukemisen asia - pikemmin koko elämän kestävä haaste, oppia Jumalan Sanaa yhä paremmin tuntemaan.

seuraavakasi rovasti - kävellen varovasti - antaa Matteuksen sisällön pääpirteissä


"Matteuksen evankeliumi voidaan jakaa sen sanomaa ajatellen kolmeen pääosaan:

1. Jeesuksen tulo maailmaan Jumalan lähettämänä Messiaana (luvut 1-2).

2. Messiaan palveleva toiminta maailmassa (3-25).

3. Messiaan nöyryytys ja korottaminen (26-28)."



"Luvuissa 3-25 voimme havaita viisi jaksoa, joissa kerronta ja puheet vuorottelevat ja joista kukin päättyy samantapaisiin kirjoittajan yhteenvetoihin: 7:28; 11:1; 13:53; 19:1 ja 26:1.

Näihin jaksoihin sisältyy Jeesuksen viisi suurta puhetta.

Jeesuksen viittä puhejaksoa onkin verrattu viiteen Mooseksen kirjaan ja niiden on nähty julistavan, että Jeesus on koko Mooseksen lain eli viiden Mooseksen kirjan täyttymys (vrt. Matt 5:17)."



Nämä viisi jaksoa ovat:

1. Kertomusosa:
Jeesuksen palvelutyön alku Galileassa (Matt 3:1-4:25)

Puheosa:
Vuorisaarna (5:1-7:29)


2. Kertomusosa:
Jeesuksen palvelutyön arvovalta (8:1-9:35)

Puheosa:
Lähetyspuheet (9:36-10:42)


3. Kertomusosa:
Valtakunta ja sen tuleminen (11:1-12:50)

Puheosa:
Vertaukset valtakunnasta (13:1-52)

4. Kertomusosa:
Uuden yhteisön elämää (13:53-17:27)

Puheosa:
Suurimpana ja vastuullisena oleminen valtakunnassa (18:1-35)

5. Kertomusosa:
Ristiriitoja ja täyttymys (19:1-24:3)

Puheosa:
Loppu tulee (24:4-25:46)


Näemme että rovasti Peltola on erinomainen Raamatun opettaja, selkeä ja ytimekäs.

Viisi Mooseksenkirjaa, Matteuksen evankeliumin viisi suurta jaksoa -
kuinka hieno ajatus!

Peltola sanoo, että Jeesus on Tooran täyttymys

viittasin myös ajatukseen, joka on esitetty että Matteuksessa Jeesus on toinen Mooses, se luvattu profeetta.

viittasimme myös ajatukseen, että Matteuksessa on Siinain vuori - Vuorisaarna ja Nebon vuori - nimetön Galilean vuori, jossa ne 11 saivat kohdata Ylösnousseen.



Näin Olavi Peltola hahmottelee Matteuksen evankeliumille ominaisia näkemyksiä:

"SANOMA

Opiskelemme Matteuksen evankeliumin sanomaa viideltä eri näkökulmalta.

1. Vanhan testamentin kirjoitukset täyttyvät Jeesuksessa.

2. Jeesuksen messiaanisuuden salaisuus

3. Jeesuksen opetuksen keskuksessa oli sanoma taivasten valtakunnasta.

4. Sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta

5. Jeesuksen ylösnousemus ja lähetyskäskyt

Olavi Peltola: Matteuksen evankeliumi



Tervemenoa Peltolan raamattukouluun näitä viittä asiaa oppimaan ja Matteuksen evankeliumia tutkimaan!



Otan tähän esimerkin osan rovasti Peltolan opetuksesta Matteuksen evankeliumin sanomassa Jeesuksen kärsimyksestä. Koko teksti on luettavissa hänen kotisivullaan - rahatta ja aivan ilmaiseksi.

-------
"Miksi Jeesuksen piti kärsiä?

Matteuksen evankeliumissa ei ole montakaan suoraa mainintaa siitä, miksi Jeesuksen piti kärsiä.

Asia selviää meille Uuden testamentin kirjeissä, joista monia luettiin seurakunnissa ennen nykyisen muodon saaneita evankeliumeja. Varmaankin ensimmäisen sukupolven juutalaiset kristityt sovelsivat Jes 53:n sanoja Herran palvelijasta juuri Jeesuksen kärsimykseen."

-- kommentti: tämä on hyvin tärkeä totuus, että Matteuksen evankeliumissa ei juuri selitetä Jeesuksen kärsimystä.

saamme toki lukea Paavalia ja Jesaja 53 ja kaikkea muuta Raamatun kokonaisessa ilmoituksessa. ei se ole kielletty.

mutta kun tahdomme Matteukseen tutustua, kuunnellaan mitä evankeliumi itse sanoo.

tämä ei nimittäin ole apostolin Paavalin kirje, syvällinen tutkielma Jeesuksen kuoleman merkityksestä ihmiskunnalle.



Peltola kiinnittää huomiomme seuraaviin Matteuksen kohtiin (lisään numeroinnin asian selventämiseksi):

1.
Evankeliumin alussa tulee kuitenkin jo esiin Jeesuksen varsinainen tehtävä tässä maailmassa. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian lapselle on annettava nimi Jeesus. Nimi merkitsee, että tämä pelastaa kansansa heidän synneistään (Matt 1:21).

2.
Jeesuksen tuloa valmistavan Johannes Kastajan herätykselle luonteenomainen piirre oli se, että kansa tunnusti syntinsä (3:6).

3.
Jeesus sanoi halvaantuneelle sanat, jotka vain Jumala voi sanoa sovitusuhria ennakoiden: "Sinun syntisi annetaan anteeksi" (9:2).

4.
Jeesuksen tehtävä on kutsua syntisiä eikä omasta mielestään hurskaita (9:13).

5.
Hän oli syntisten ystävä (11:19),

6.
joka on tullut etsimään ja pelastamaan juuri sitä, mikä on kadonnut (18:11).

7.
Taivaallinen Isä ei halua, että yksikään vähäisistä joutuisi hukkaan (18:14).

8.
Jesajan profetia mukaisesti Jeesus ei huuda eikä riitele, ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta savuavaa lampunsydäntä (12:19-20).



"Jeesuksen syvällinen opetus siitä, mikä varsinaisesti saastuttaa ihmisen, osoittaa syntien anteeksiantamuksen olevan ihmisen syvimmän tarpeen.

Ulkopuoleltamme tuleva ei saastuta, vaan se, mikä lähtee sydämestä.

Jokaisen ihmisen sydämestä lähtee tänäänkin pahoja ajatuksia, murhaa, aviorikoksia, siveettömyyttä, varkautta, vääriä todistuksia ja herjauksia (Matt 15:17-20).

Siksi myös Matteuksen mukaan Kristuksen seurakunnan kallioperustaan kuuluu sekä sitoa että vapauttaa syntinen maan päällä ja se pätee myös taivaassa (16:19; 18:18; Joh 20:23).

Olavi Peltola: Matteuksen evankeliumi




Tämä on vain osa rovastin varovasta opetuksesta, ja näyttää kuinka tarkkaa ja huolellista työtä Olavi Peltola on tehnyt evankeliumin äärellä.

Jos luet hänen opetustaan, pidä toisessa ikkunassa auki Matteuksen evankeliumi KR 1992 ja lue jokainen viittaus rukoillen Pyhän Hengen läsnäoloa ja hengellistä opetusta ja viisautta.

että saisit opetuslapsen korvat kuulla, mitä Henki seurakunnalle sanoo!

ja ole hurjana arvostelemassa rovastia, missä ei kävele varovaisesti vaan poikkeaa totuudesta - jos sellaisen kohdan huomaat.



Esimerkiksi mikä tässä mättää?

O. Peltola Matteuksen evankeliumista:

Jeesus antoi henkensä lunnaiksi

Kahdessa kohtaa Matteuksen evankeliumia Jeesus mitä kirkkaimmin ilmoittaa kärsimisensä varsinaisen tarkoituksen.

Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (Matt 20:28).

Siinä on ilmoitettu meille koko ristinsanoman ydin.

Toisen kerran asia tulee kirkkaasti esiin tutuissa ehtoollisen asetussanoissa: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (26:28).

Siinä on iankaikkinen elämä ja autuus.

Kristillinen seurakunta on voinut nähdä myös Juudaksen sanoissa "kavalsin viattoman veren" (27:4) viittauksen Jeesuksen virheettömänä uhrikaritsana (2 Moos 12:5).

Temppelin väliverhon kahtia repeäminen (27:51) on tapahtuma, joka julistaa, että meillä on Jeesuksen veren kautta täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään (Hepr 10:19-20).

Olavi Peltola: Matteuksen evankeliumi




vinkki: minusta tässä ei mätä mikään.

mutta ehkä sinä huomaat jotain hämminkiä, epäraamatullisuutat tai Matteuksen väärin tulkintaa, mitä minä en tässä jostain syystä havaitse.

koetelkaa kaikki, pitäkää se mikä hyvä on!

..........

joo, Jerusalemin temppelin monet uhrit ovat Matteuksen evankeliumin todellisuutta.

niihin Jeesus itsekin viittaa Matteuksessa.

erityisesti tuo ehtoollisen asettaminen, Jeesuksen veri.

... sen sijaan Hengen johdatus, pyhä elämä, voima ja lihan ristiinnaulitseminen eivät ole silleen Matteuksen maailmaa vaan enempi apostoli Paavalin maailmaa


Kirjoittanut: Haamul
MikkoL. Viitaten viestiisi 05.03.2011 08:38

En kyllä näe tuossa oikeastaan mitään kauheaa ristiriitaa.

Enkeli puhuu Pyhästä Hengestä syntyvästä Pojasta, joka hankkii vapautuksen kansallensa. Enkeli ei sano miten, mutta juuri siinä, että hän jättää sen kertomatta, voisikin olla se juttu, mihin Giertz ehkä viittaa.

Enkelin viestistä voi helposti tulla se mielikuva, että koska lapsi syntyy Pyhästä Hengestä (mikä lie ollut silloinkin ennenkuulumatonta), tuon henkilön täytyy olla näyttävällä tavalla suuri ja voittoisa alusta alkaen. Ja enkeli ei pikkusormellaankaan viittaa tuon pojan osaksi tuleviin syyttömänä kärsimisiin ja häpeälliseen ristinkuolemaan - ja näistähän Matteus tulee sitten evankeliumissaan kuitenkin kertomaan.



Anteeksi! Perun viimeisen viestini. Luin näet väärin, että Giertz olisi kirjoittanut: "Enkelin sanat antavat Messiaasta toisenlaisen kuvan, KUIN sen, jonka Matteus tulee evankeliumissaan esittämään".

Näinhän se ei mennyt. Kuin sanan lisäsin vahingossa itse.

Kirjoittanut: MikkoL

joo, iloitsin tuosta Bo Giertzin tekstin löytämisestä, koska se tuo selkeyttä kivalla ja positiivisella tavalla keskusteluun siitä, miten Raamattua luemme ja ymmärrämme ja myös siitä erityisestä tavasta, miten kirkossa - ja juutalaisuudessa - Raamattua on luettu kautta aikojen.

Kirjoittanut: Nosce te

Taivasten valtakunnan ymmärtämistä kysyttiin opetuslapsilta.Matt. 13.51.
Taivasten valtakunta näyttää olevan peitetty vertausten sisään.
Opetuslapset niitä kuitenkin sanoivat ymmärtävänsä.

Täällä on muuten Laestadiuksen selitystä nuotasta joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.