Vasen koukku lähdeteorialle - R.N. Whybray

Mooses laskeutuu Siinain vuorelta
Gustave Doré (1832-1883)

Nettiruuksussa on esitelty hyvin pintapuolisesti ja nopeasti Viiden Mooseksenkirjan, juutalaisten Tooran, rakennetta koskeva neljän lähteen hypoteesi.

Sen mukaan (karkeasti ottaen...)
Jahvisti J kirjoitti n 950 eKr Etelä-valtakunnassa, Juudeassa

Elohisti E kirjoitti n 850 eKr Pohjois-valtakunnassa, Israelissa

Jahvisti ja Elohisti yhdistettiin n 750 eKr. JE

Deuteronomisti D kirjoitti n 650 eKr Etelä-valtakunnassa Juudeassa (Pohjois-valtakunnan, Israelin, tuhon jälkeen)

Pappiskirja P on kirjoitettu 400-luvulla eKr pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen

Viisi Mooseksenkirjaa koostuu näin lähteistä JEDP tässä järjestyksessä ja monin tavoin toimittajien muokkaamina, tekstejä on jäänyt pois, kohtia on lisätty ja muuteltu kokonaisuutta luotaessa.

Lisäksi on ollut lyhyesti maininta ns. Deuteronomistisesta historiateoksesta, joka käsittää 5 Mooseksenkirjan. Joosuan, Tuomarit, sekä Samuelin ja Kuningasten kirjat.

kaikesta tästä jokaiselle on mahdollista oppia Toorasta paljon lisää tutkimalla apuneovojen kanssa avoimen Raamatun äärellä kriittisiä kohtia, toistoja, erilaisia kertomuksia ja painotuksia.



Roger Norman Whybray (1923-1997) oli Englannin anglikaanisen kirkon pappi, joka toimi pitkään Vanhan testamentin professorina Hullin yliopistossa.

Vuonna 1987 Whybray antoi vasemman koukun tieteelliselle Vanhan testamentin tutkimukselle, joka dokumenttiteoria oli hallinnut.

Whybray totesi, että Viiden Mooseksenkirjan rakenteesta on esitetty kolme perustavaa vaihtoehtoa.

1. Yhdistelmä: teoria, jonka mukaan Toora on koottu alunperin neljästä erillisestä lähteestä, Jahvisti, Elohisti, Deuteronomisti ja Pappiskirja.

2. Lisäys: teoria, jonka mukaan oli olemassa alkuperäinen teos, johon ajan kuluessa lisättiin tai poistettiin aineistoa.

3. Fragmentti: teoria, jonka mukaan 5 Mooseksenkirjaa on koottu tekstien sirpaleista, fragmenteista.

The Making of the Pentateuch: A Methodological Study
JSOT Press, Sheffield, 1987


Tieteen menetelmiä pohtien Whybray kirjoitti tuon mainitun kirjansa, mitä on kutsuttu erääksi aikamme hienoimmaksi tieteellisen teorian kritiikiksi,

Whybray osoitti, että noista kolmesta erilaisesta teoriasta, kuinka Mooseksenkirjat ovat rakentuneet juuri tuo ensimmäinen, tutkimusta hallinnut dokumenttihypoteesi, on kaikkein epätodennäköisin!

Sekä vaihtoehdot 2. että 3. ovat yksinkertaisia, loogisia ja suhteellisen helposti tutkittavissa. (alkuteksti ja lisäykset tai kokoema katkelmia)

Dokumenttihypoteesi sen sijaan edellyttää hyvin mutkikasta ja tarkkaa rekonstruktiota muinaisen Israelin historiasta ja uskonnosta.

Hän ei vain teoriassa mutissut 1. teorian ongelmista, vaan näytti käytännön tutkimuksista, miten nämä hypoteesia tukevat väitteet ovat usein epäloogisia ja keskenään ristiriitaisia.

1. teoria ei vastaa tuohon perustavaan kysymykseen: Miksi??

Miksi neljän eri lähteen kirjoittajat varoivat toistoja, saman kertomuksen uusintaa, mutta koko teoksen toimitus hyväksyi sellaisia vinon pinon?


R.N. Whybray kirjoitti tyrmäävästi:

"Hypoteesista voidaan pitää kiinni ainoastaan sillä oletuksella, että eri lähteille on ominaista johdonmukaisuus, kun taas epäjohdonmukaisuus on ominaista redaktoreille"

vallitsevan lähdehypoteesin mukaan näet kaikki neljä, J, E, D ja P, ovat johdonmukaisia, sisäisesti yhtenäisiä ja esittävät kertomukset kerran ja vain kerran.

mutta 5 Mooseksenkirjaa on täynnä kahdennuksia, saman tapahtuman kertomista eri tavoin, sisäistä jännitettä ja ristiriitaisuutta. Tämä kaikki olisi siis toimittajien työn jäljiltä syntynyttä sekamelskaa?

helppoahan olisi persialaisajalla ollut luoda yhtenäinen, yksi johdonmukainen ja selkeä kertomus, jossa ei näkyisi tällaista neljän eri lähteen mutkikkuutta. Harmonisoitu Toora.

(niinkuin on yritetty harmonisoida neljä evankeliumia huonoin tuloksin)


pastori professori pisti tosi pahan.

koko tutkimus meni kanveesiin ja pikkulinnut yhä visertelevät.

sanotaankin, että Viiden Mooseksenkirjan rakenteen tutkimus ei ole heikkosydämisille sopiva ala...

H. H. Schmid pudotti Jahvistin pelistä, on vain Deuteronomisti

Toiset ovat pudottaneet koko lähdeteorian ja koettaneet rakentaa vaihtoehtoisen hypoteesin Mooseksenkirjojen rakenteesta, esimerkiksi yhden laatijan alkukirjan lisäyksistä (2.) tai yhteisöllisen luomisen tuloksesta

Rolf Rendtorff ja Erhard Blum katsoivat Tooran kasvaneen sirpaleista ja pudotivat pelistä sekä Jahvistin että Elohistin! (3.)

Professori Richard Elliott Friedman toimii Georgian yliopistossa ja on puolustanut lähdeteoriaa motaten Whybrayta takaisin
(Who wrote the Bible? 1987 The Bible with sources Revealed 2003)

......................
tuore nuori amerikkalainen Raamatun tohtori (2010) John Anderson kirjoittaa blogissaan minua hieman perusteellisemmin yhteenvedon siitä, kuinka Whybray tyrmäsi dokumenttihypoteesin (DH) viidestä Mooseksenkirjasta (Pentateukki):

1) DH nojaa monimutkaiseen argumenttien järjestelmään (vanha "korttitalo" argumentti)

2) DH ei pysty selittämään kaikkea Pentateukin sisältämää aineistoa. Jopa Wellhausenin oli myönnettävä, että lakikoodit eivät sovi sujuvasti kokonaisuuteen ja että raja Jahvistin ja Elohistin välillä on hämärä.

3) DH on riippuvainen tietystä näkemyksestä Israelin uskonnon kehityksestä, jota monet tutkijat eivät nykyään enään hyväksy.

4) Lähteiden vaaditaan olevan johdonmukaisia, mutta samaa ei vaadita toimittajilta. Johdonmukaisuuden vaatimus ei ota huomioon, että toistamisia voidaan käyttää myös kirjallisina tehokeinona.

5) Kahdennukset, toistot, epäjohdonmukaisuudet ovat saattaneet olla mukana jo varhain suullisen perinteen vaiheessa.


6) DH teorian olettama kertomusten leikkailu (“saksi ja liimaa” metodi) ei ole tunnettu muualta muinaisesta kirjallisuudesta ja tuhoaa kertomusten kirjallista ja esteettistä luonnetta.

7) DH antaa liikaa merkitystä kielellisille ja tyylillisille eroille ottaen huomioon, kuinka vähän tiedämme vanhasta hepreankielestä.

8 ) “Vakiot” joita vaaditaan kultakin dokumentilta (yhtenäinen tyyli, tarkoitus, teologia) ja katkeamaton kerronta ei esiinny yhdessäkään lähteessä.

9) Pakkosiirtolaisuutta edeltävät kirjoittajat eivät näytä tietävän mitään patriarkoista tai Mooseksesta herättäen epäilyjä Jahvistin ja Elohistin varhaisesta ajoituksesta Yhdistyneen kuningaskunnan ajoille (Daavid, SAlomo, Rehabeam).

10) Lukemattomat yritykset muokata lähdeteoriaa ovat vain osoitus itse hypoteesin murenemisesta.

11) Lisäys-teoria ja katkelma-teoria vaihtoehdot ovat jäänyt liian vähälle huomiolle.

joten mitä SINÄ ajattelet?

John Anderson
.......................