Eläkää valon lapsina!

Hyvää ja siunattua Uutta Vuotta 2011 kaikille nettiruukun lukijoille ja kirjoittajille!

Efesolaiskirje 5:1-20 oli vanhin Hans-Olof Wettaisen saarnatekstinä Jellivaaran jouluseuroissa Viattomien lasten päivän iltana. Sain Jumalan armosta olla saarnan kuulijoiden joukossa, vaikka asunkin kaukana Beetlehemissä.

(Internet ja monet siinä työtätekevät ja eräät varsin sydämelliset ihmiset tekivät tämän hienon asian minulle mahdolliseksi)

Ulkopuolisena en ole mitenkään pätevä puuttumaan omalle joukolle tarkoitettuihin ohjeisiin ja neuvoihin.

Jos esimerkiksi uskonnollinen ryhmä päättää, että vihreät housut eivät sovi miehelle - heillä on siihen täysi vapaus.

Samoin jos päätetään, että hiusten kähertäminen ei sovi uskovalle naiselle - ryhmällä on siihen täysi vapaus.

Mutta silloin, kun ihmisten toisilleen antamia ohjeita perustellaan Jumalan Sanalla ja käskyjä ja kieltoja tahdotaan perustella Raamatulla on kaikilla lupa ja velvollisuus Berean jalojen juutalaisten tavoin selvittää, onko asia niin.



Alistan nämä pienet uudenvuoden päivän tutkielmani kaikkien kristittyjen arvosteltaviksi. Pitäkää vapaasti se mikä hyvä on, torjukaa se mikä ei ole totta eikä oikein!

hengelliset on tutkittava hengellisesti ja Pyhän Hengen elävässä julistuksessa ilmoittama profetia on tutkittava Pyhässä Hengessä.

pyhän Raamatun perusteella minä uskon, että minussakin Jeesukseen Kristukseen kastetussa ihmisessä, on asuvainen Jumalan Henki.

muutenhan en olisikaan Jumalan lapsi!



Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?

Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.

Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.

Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.

-- Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä?

Mutta meillä on Kristuksen mieli.


1 Kor 2:11-16 KR 1992



olen tuossa Kaksoisraamattu palstassa kertonut Topin omin sanoin, miten hänen käsityksensä mukaan Jumalan Hengen inspiroimat kirjoitukset ovat virheetöntä, virheetöntä, virheetöntä totuutta.

Sanoin, että Raamattu on juuri sellainen, joksi Pyhä Henki on sen tahtonut tehdä - täynnä virheitä.

....
samanlainen kultainen käsitys jumalallisuudesta vallitsee esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä: koska saarnaajat puhuvat Pyhän Hengen vaikuttamina, heidän julistuksensa on kokonaista Jumalan sanaa.

kuinka kukaan uskaltaa arvostella Jumalan Hengen vaikuttamaa opetusta?

sanon tähän, että apostoli Paavali toki tietää ja ymmärtää Pyhästä Hengestä ja Jumalan viisaudesta ja apostolisesta julistuksesta jotain

Paavali nimenomaan kirjoittaa korinttilaisille, että Pyhän Hengen vaikuttamaa puhetta, profetiaa, tulee arvostella.

miksi niin?

jos profetia on Jumalan antamaa, kuten apostoli sanookin, miten se ei olisi täydellistä?

no.. se vaan ei ole ja apostoli sanoo että profetoimisemme ei ole täydellistä ja että profeetoista muutama puhukoon ... ja muut arvostelkoon!



Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet?

Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.

Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.

Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta.

Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua.

Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.


1 Kor 14:26-33 KR 1992



Jeesuksen erityisesti kutsuma ja opettama apostoli Paavali on saanut kristityiltä itsekin reippaasti takkiin opetuksestaan

esimerkiksi tästä, edellisen kohdan jatkosta

"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.

Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.

Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne?"
1 Kor 14:33-36 KR 1992




Näemme siis näistä apostolin opetuksista, että saarnan arvostelun kieltäminen sillä perusteella, että se on Jumalan Hengen vaikuttamaa puhetta, on epäraamatullista.

Jumalan Hengen vaikuttamaa puhetta tulee nimenomaan arvostella.

Sanomme myös, että saarnan arvostelun kieltäminen sillä perusteella, että arvostelijalla ei ole Pyhää Henkeä on Raamatun vastaista, sillä kukaan ei voi olla kristitty ilman asuvaista Pyhää Henkeä.

minulle onkin useampaan otteeseen sanottu, että en ole kristitty. moni muukin lestadiolaisten parissa liikkuva saa tällaista toisen uskon arvioimista kuulla. mutta tästä lahkolaisesta harhaopista, että ihminen muka tietäisi toisen hengellisen tilan ja kuka pelastuu ja kuka ei, on tarpeeksi puhuttu ja tarvittaessa puhutaan lisää!



Kuulemassani Efesolaiskirjeen selityksessä mentiin suoraan apostolin sanoista siihen, mitä tämä meille tänään merkitsee.

Tämä tapahtui niin nopeasti ja niin yhteiseen uskoon nojaten, että joltain saattoi jäädä huomaamatta kysyä, pitääkö tämä todella paikkansa.

Hyvin ja selkeästi esitetty asia ja vakuuttava äänenpaino ja tutut sanonnat aiheuttavat kuulijoissa turvallisen hyvän olon, nämä ovat Hyvän Paimenen ääntä ja raamatullista opetusta.

Jyvien ja akanoiden erottaminen on erityisen hankalaa, kun ne ovat sekaisin. Jos puhuja olisi lumiukko, arvostelu ja aktiivinen torjunta olisi heti päällä. Jos oma saarnaaja puhuisi oudoista asioista oudolla tavalla, arvostelu toimisi.

mutta kun oma saarnaaja puhuu omilleen tutuista asioista, tulee sellainen pyhä olo että näin asia on taivaasta meille ilmoitettu Hengen valossa ja voimassa. Ei sellaiseen hruskaaseen ja hyvään julistukseen saa arvostelumielessä puuttua.



Viattomien lasten päivän illan saarnan aiheet olivat tutut saarnaajien huolenaiheet:

naiset (miehet), viina ja laulu

perustava opetus oli myös sangen tuttu, onhan se nykyään ilmeisesti lähes jokaisen saarnan perustava opetus:

maailma on paha, Perkele on kavala, vaeltakaa viisaasti, karttakaa syntiä ja varokaa asioita ja paikkoja, joissa voitte joutua kiusaukseen.

jos näin ei viisaasti vaelleta, sisäisen ihmisen hengellinen elämä voi alkaa jäähtyä ja uudestisyntynytkin kristitty voi joutua kuolleen uskon tilaan tai aivan pois kristillisyydestä.

toivoa antaa kuitenkin se, miksi koolle ollaan taas tultu Jellivaaraankin:

Jumala on antanut ainoan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolemaan meidän syntiemme tähden. Tämän syntien anteeksiantamisen todistuksen saamme uskoa ja tästä kumpuaa voima arjen vaellukseen kristittynä.

Korostetaan, että kyse ei ole lain saarnasta ja lain alla elämisestä, vaan todellinen usko ja voima vaellukseen tulee Jeesuksen kalliista nimestä ja verestä.



näin ulkopuolisen korviin kuultu Efesolaiskirjeen 5 luvun selitys lähti varsinaisesti sen kolmannesta jakeesta. Ensimmäinen ja toinen jae toki saarnassa mainittiin ajatuksin Jumalan rakkaista lapsista ja mitä "hyvältä tuoksuva" voisi merkitä.

Valitun saarnatekstin avain on nimenomaan tuo viidennen luvun alku:

"Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan.

Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle."
Ef 5:1-2 KR 1992


Pitäkää Jumalaa esikuvananne?

no johan on esikuva!

kuulemani saarna tästä ihanasta Paavalin kirjeestä kohdistui kuitenkin täysin uskovan ihmisen esikuvaan, katseltiin kristityn ihannetta, jonka mukaan ihmisten tulee elää.

tästä seuraavat sitten muutkin saarnassa esiintyneet Paavalin kirjeen tulkinnan syvemmät ongelmat.

...
Apostoli ei varsinaisesti selitä, miten Jumalaa pidetään esikuvana. Mutta kukaan kristitty ei varmaan uskonelämässään koe, että Jumala hoitelee ja vaalii siellä taivaassaan omaa pyhyyttään.

Ikäänkuin tämä olisi kristillisyyden tavoite, hyvä elämä tässä pahassa ajassa.

Apostoli vain sanoo heti tuon Jumalan esikuvana pitämisen jälkeen

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne"


Saarnasta saimme sen käsityksen, että kristillisyyden neuvot ohjatkoot elämäämme tällä kaidalla tiellä, että uskon heikko lamppu ei sammuisi.

Apostoli sen sijaan antaa meille toisenlaisen esikuvan, Taivaan Isän:

"Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan"

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne"
siinä melkoinen elämänohje!

ja sitten, kuten vanhin Wettainen ilokseni saarnassaan myös opetti, katse Kristukseen!

"onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle."


Kristus esikuvasta ei tällä tavoin tarkemmin puhuttu, vaan saarna oli täynnä tämän krisillisyyden neuvoa tämän pahan ja avionrikkojan sukupolven keskellä kristittynä elämiseen.

Paavali on jo ikääntynyt, taitaa olla vankeudessa kun tätä kirjettään kirjoittaa (tai todennäköisesti sanelee kirjurille)

Paavali on itse elänyt tämän ohjeen mukaan, antanut koko elämänsä toisten - itselleen tuntemattomien, syvässä pakanuuden yössä eläneiden ihmisten edestä.

Apostoli on rakastanut ihmisiä, jotka eivät ole pyhiä ja puhtaita, vaan riettaiden henkien vallassa, syvällä tämän maailman yössä, vailla toivoa ja vailla iankaikkisen elämän valoa.

Hänet pian sitten uhrattiin, ja varmasti myös apostolin marttyyrikuoleman uhri on hyvä tuoksu Jumalalle.

Apostoli antoi, Jumalan Pojan esimerkkiä noudattaen, itsensä kokonaan eläväksi uhriksi Jumalalle.



Viidennen luvun alussa apostolin katse on kohdistunut kristillisyyden syvään olemukseen.

Saamme armosta olla Jumalan rakkaita lapsia

ei sen tähden, että elämämme on Jumalalle mieluista, kartamme syntiä ja kuljemme seuroissa ja uskomme synnit anteeksi.

vaan sen tähden, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, antoi itsensä meidän tähtemme uhriksi.

Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

älkäämme siis kiinnittäkö katsettamme ihmiseen, joka karttaa maailman syntiä!

tämän saarnaaja kyllä mainitsi, mutta se hyvä sana ja totuus meinasi kyllä sitten hukkua tähän Jumalan rakastamaan kilvoittelijaan tutustuessamme...



naiset (miehet)

Kristillisyyden keskeinen ongelma tuli sitten vahvasti esiin ... naiset (miehet) ja koko tämä Efesolaiskirjeen kohta meni saman Biblian sanan alle "huoruus"

Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille.

Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.

Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.

Ef 5:3-5 KR 1992



Kerrotaan, että maailma oudoksuen sanoikin alkuseurakunnan kristityistä "he jakavat kaiken keskenään, paitsi vaimonsa"

ahdistavaksi tämä opetus käy siellä, missä ihmisen sukupuolisuus koetaan huoruudeksi.

tästä on ollut paljon puhetta ja hieman kyllä siihen linjaan viittasi saarnaajan käyttämä sana "itsetyydytys" - tätä sanaahan ei Raamatussa esiinny lainkaan.

tämän maailman pahuus lienee saarnajan mielestä paljolti juuri huoruutta, jota on aikamme kulttuuri täynnä, teatterit, kirjallisuus, TV ohjelmat ja Internet.

näitä tulee karttaa ja pitää synninteko välineet kotoa poissa jo lastenkin tähden.

tottahan tässä on toinen puoli, mutta "seksi on synti" tai "mä nuoruudessain niin paljon hauskaa tein" linja johtaa jatkuvaan ahdistuskeen, neurooseihin, kalvavaan syyllisyyteen, jota mikään armon sana ei poista ja vie elämästä ilon ja rauhan.

"seksi on synti" kieltää Jumalan hyvän luomistyön, rakkauden ihmeen kahden yksilön välillä, oli sitten kyse kukasta ja mehiläisestä tai kahdesta ihmisestä.



Tässä tarvitaan tarkkuutta, että osattaisiin iloita kiitollisina Jumalan lahjoista ja samalla ymmärtää vaeltaa valossa.

"Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha."
Ef 5:15-16 KR 1992

tästä kaikesta saarnaaja antoi seuraväelle ymmärryksen, että viisaasti eläminen ja Jumalan tahdon ymmärtäminen on kuuliaisuutta seurakunnan saarnaajien hyville ja oikeille ohjeille ja nuhteille.


Paavali ei käske vain kuuliaseksi seurakunnan vanhimmille ja opettajille vaan kehottaa jokaista efesolaista kristittyä

"Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto."

jokaisen tulee pyrkiä ymmärtämään Herran tahto.

tästä kaiken opetuksen ja ohjastuksen arvostelun, oman vaelluksen vastuullisuuden ja Jumalan valossa kulkemisen tien tärkeydestä saimme sitten heti näytteen.



Kun Paavali kirjoittaa "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne."
Ef 5:18 KR 1992

saarnaaja tulkitsi tämän "Älkää juoko viiniä"

Paavali varottaa viinin väärinkäytöstä, juopottelusta, ja humalassa taphatuvasta irstailusta kun ihmisen normaalit estot ja suojat häipyvät alkoholin huuruun.

Saarnaaja vaatii absolutismia, ei yhtää absolut vodkaa eikä pisaraakaan viiniä, sillä lasin puolikaskin voi suistaa tuhoisaan alkoholismiin.

Raittiussaarnansa oli näin terveellinen Pohjolan alkoholisoituvassa maailmassa ja hän vetosi myös seuraväen keskuudessa oleviin asiasta kokemuksen kautta tietäviin.

Mutta Paavalin kirjeen omaa opetusta se ei ole eikä myöskään Jeesuksen esimerkin noudattamista.

Jumala on viinamäen hedelmän luonut ja oikein käytettynä se on suuri siunaus, väärin käytettynä suistaa elämän tuhoon - niinkuin myös tupakka tai marihuana.


toinen esimerkki Raamatun väärin tulkinnasta saamme siitä, että saarnaajan mukaan soitinmusiikki on kielletty ja musiikin kuuntelu surmaa hengellisen elämän sielussa myrkyn tavoin:

"Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä."
Ef 5:19-20 KR 1992



Luterilaisen kristityn vapaus, etuoikeus ja myös vastuu on Jumalan sanan valossa tutkia kaikkea, etsiä, mikä on Herran tahto hänen elämässään.

Tätä vapautta ei ole katolisella kristityllä, jonka tulee noudattaa paavin antamia neuvoja. Ei myöskään ortodoksilla kristityllä ole lupaa itse Raamattua lukea ja tulkita, vaan tulee alistua janoudattaa Kristusken kirkon muuttumatonta opetusta ja ohjeita.

Kristityn vapaudesta johtuu protestanttisen maailman moraalinen sekamelska, rajut taistelut siitä, mikä on Jumalan tahto... esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkossa suhteesta apostolin opetukseen naisen puheesta seurakunnassa, homoseksuaalisuduesta jne. Pidetäänkö Sanasta lainkaan kiinni vai miten pidetään?

Vanhin Wettaisen edustamassa Esikoisuudessa ei painoteta kristityn yksilön vapautta tutkia Jumalan sanaa ja opetuksen arvostelua Sanan valossa pidetään suorastaan syntinä.

Elääkseen Jumalan tahdon mukaan kristityn ei tule ylpeästi itse ratkoa asioita Jumalan sanan valossa, vaan nöyrästi taipua kuuliaisuuteen noudattamaan pilkulleen tämän seurakunta-Kristuksen antamia ohjeita ja neuvoja - Jumala on näet järjestyksen Jumala.



Nämä kommentit siis saarnatekstin pohjalta, mutta jatkan hiukan samaa Efesolaiskirjeen lukua:

"Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon."
Ef 5:24 KR 1992

jos esikoislestadiolainen herätysliike ja sen johto Ruotsin Lapissa on Kristus maan päällä,
niin kuinka seurakunta sitten alistuu Kristuksen tahtoon?

eiköhän tämä ole päätöntä puhetta.

ei tämä kristillisyys ole suinkaan Kristus, vaan Kristuksen ruumis.

Kyllä Jeesuksellamme on pää ihan paikallaan - Hän on meidän Herramme ja Kuninkaamme ja Hänen eteensä polvistukoon myös jokainen Lapin jätkä!

Uuudenvuodenpäivän virsi 36

Jo vanha vuosi mennyt on,
sun kiitos, Jeesus, olkohon,
kun olet meitä suojellut
ja vaaroissamme varjellut.

Taas menneen vuoden aikana
me teimme paljon pahuutta.
Armahda meitä, Herramme,
anteeksi anna syntimme.

Me rukoilemme sinua,
Jumalan Poika ainoa:
Myös kristikuntaa, työtä sen
suojele halki aikojen.

Suo, että tänä vuonna saa
sanasi saarna vaikuttaa,
niin että usko vahvistuu
ja väärät opit kukistuu.

Armosta rikas vuosi suo
ja sanassasi turva tuo.
Synnistä meitä puhdista
ja mieli meissä uudista.

Niin auta meitä elämään
ja kerran täältä lähtemään,
me että taivaankotiisi
pääsemme, Jeesus, luoksesi.

Veisaamme siellä kiitosta
sun enkeltesi seurassa,
kun jälkeen ajan vaiheitten
soit meille ilon iäisen.

Saksalainen, säk. 1 ja 3 1568,
säk. 4–7 mahd. Johann Steurlein 1588.
Suom. Knut Legat Lindström 1867,
uud. ja säk. 2 Elias Lönnrot 1872.
Virsikirjaan 1886.
Uud. virsikirjavaliokunta 1986.

..........
Näin siis vielä kerran Hyvän ja siunatun uden vuoden toivotus

pidetään apostolin ohjeen mukaan itse Jumala esikuvanamme:

rakkaus ohjatkoon elämäämme tänä Herran Vuonna 2011!