lauantai 15. tammikuuta 2011

Kultainen vasikka ja luste

Astuessaan rukoushuoneen ovesta sisään ja istuutuessaan penkille seuraväen keskuudesta löytyneelle vapaalle paikoille kristitty tuntee saapuneensa hengelliseen kotiinsa. Löysihän lintunen pesän.

saarnaan sisältyy opetusta tämän hengellisen kodin suuresta arvosta ja turvallisuudesta ja merkityksestä kristityn kilvoittelussa.

samanlaisen kokemuksen saavat muidenkin lammastarhojen lampaat, lestadiolainen istuessaan suviseurojen penkissä, augustinolainen munkki kellojen kutsuessa iltavesperiin, ortodoksisen perheen äiti, joka kuulee Uspenskin katedraalista liturgiaa, helluntain hengen koskettama suuressa ylistyskokouksessa Miamissa, Floridassa ja Lutherin oppilas Pyhän Sydämen kappelissa Helsingissä.

löysihän lintunen pesän.

kodikkuuteen, turvallisuuteen kuuluu varmuus siitä, että täällä opetetaan isien uskoa, sitä oikeaa pelastavaa oppia ja täällä saan kuulla aidosti Hyvän Paimenen äänen. näin minä uskon kuin täällä uskotaan.

paikallinen seurakunta, herätysliike, kansallinen tai kansainvälinen kokoontuminen yhteen ovatkin suuri Jumalan lahja ja tärkeä osa kristillisyyttä sen monissa eri muodoissa.



kuinka Herra Jeesus sitten sallii, että tähän lämpimään seurakuntäidin sydämen sykkeeseen pahan miekka niin lujasti saa iskeä, ihan lävistää Marian sydämen?

miten on mahdollista, että itse Valheen isä saa puhua lähetysmiehen suun kautta esikoislestadiolaiselle seuraväelle täyttä potaskaa?

miksi Herra Jeesus Kristus sallii sen, että aivan Hänen valtakuntansa ytimessä missä innokkaat ja koko sydämestään Jeesusta palvelemaan pyrkivät amerikkalaiset evankelikaalisten kirkkojen johtajat kerääntyvät Valheen isän opetusten äärelle ja niitä kirjaavat julkilausumaansa?

miksi perkele sai istua Pietarin istuimella olevan piispan, Rooman paavin sydämeen, ja johtaa keskiajan kirkon ahnetta kauhujärjestelmää?



Herrallamme ei ole tapana selitellä tekojaan, vaan Hän odottaa omiltaan tahtoonsa taipuvaa nöyrää kuuliaisuutta.

Saatana tietään sen, käyttää sitä hyväkseen, ja asettaa Jumalan tahdon tilalle jotain parempaa ja kauniimpaa, jolle sitten Jeesuksen omat osoittavat nöyrää kuuliaisuutta.

huomaamatta, että palvonnan ja kuuliaisuuden kohde siinä pääsi huomaamatta vaihtumaan.



Toisessa Mooseksen kirjassa oleva kertomus Kultaisesta vasikasta voi merkitä meille melkoista silmien avautumista ja väkevästi puhutella meitä hengellisen turvallisuuden ja rauhan siteiden vaaroista.

Israel on saanut kokea suuria, Egyptin faaraokin on joutunut taipumaan, Kaislameri tottelee Jumalan tahtoa ja kalliosta virtaa raikasta vettä viiriäisiä ja mannaa syöneelle vaeltavalle Jumalan kanselle.

on tultu kaikkein pyhimmän tuntumaan, Siinain vuoren juurelle!

niin lähelle Jumalaa, niin suureen juhlaan, niin pyhille alueille, että koskekoon vuorta vaikka juhta, se pitää tappaa!

ollaan hengellisillä suurjuhlilla, Jumalan aivoitusten ja suunnitelmien suuressa hetkessä - vastukset on voitettu ja Jumalan valitsema kansa on tullut tärkeään etappiinsa.



Samalla tavalla kuin Jeesuksen seurakunnassa, sen pyhillä hetkillä, Lapin vanhinten johtamissa joulujuhlissa Jellivaarassa

samalla tavalla kuin Juhannusseurojen juhlahumussa riippakoivujen kaunistaessa Vesijärven rantoja

samalla tavalla kuin paavin johtamassa jumalanpalveluksessa Rooman valtavan Pietarin-kirkon holveissa kansan seistessä pyhyyden valtaamina aukiolla

samalla tavalla kuin patriarkan astuessa Pyhän Haudan kirkon kaikkein pyhimpään, Kristuksen tyhjään hautaan (eli sen paikalle rakennettuun pieneen kappeliin)

pyhä pyhä pyhä!

samalla tavoin paha on paikalla


Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: "Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä."

Aaron sanoi: "Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle."

Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin.

Kansa sanoi: "Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!"

Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: "Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa."

Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa.


2 Ms 32:1-6 KR 1992



katso, miten helposti palvonnan kohde vaihtui

voi hyvin olla, ettei tuo korvakoruista tehty sonni (kultainen vasikka vanhemmissa käännöksissä) ollut kovin suuri kooltaan vaan puhtaasta kullasta valamalla tehty pieni veistos.

helposti Aaron tehtävään kansan pyynnöstä ryhtyy, alkaa johtaa Jumalan kansan hieman korjattua jumalanpalvelusta

ja menot ovat kovin samanlaiset, alttari rakennetaan, pappi johtaa palvontaa ja uskonnolliset juhlat ovat pystyssä

jonnekkin häippässeen Mooseksen ja hänen Jumalansa paikalla on läsnäoleva, omin silmin nähtävä jumala

käsin kosketeltava suorastaan

"Kansa sanoi: "Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!"

Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: "Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa."

kansa valitsi jumalansa, Aaron nimesi sen Herraksi.



voimme hyvin kuvitella tiettyä pettymystä Jumalan hovissa taivaassa.

melkoinen määrä enkeleitä on pessyt valkoiset paitansa ankaran työpäivän jälkeen Israelia palvellessaan Siinailla.

Herra Jumala on laittanut kaikkensa peliin ja lähettänyt neljänkymmenen vuoden kovan koulutuksen saaneen valitun miehensä hommiin.

ottaakseen itselleen kansan, tuodakseen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin lapset Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

voihan nenä

yhdessä silmänräpäyksessä tämä porukka vaihtaa palvontansa kohteen - tunnistaa jumalansa uudessa muodossa.


tätä katsellessamme ihmettelemme entistä enemmän Herran tapaa toimia meidän ihmisten kanssa.

miksi ihmeessä, miten ihmeessä tällaista sai tapahtua

missä mättää?

ja kertomus jokseenkin selvästi antaa ymmärtää, miksi ja missä tämä tapahtui

ihmisten sydämissä

he olivat kaikki saaneet kasteen Mooseksen kanssa Kaisalmeressä (heprealaiskirjeessä "punaisessa meressä")

he olivat kaikki syöneet sitä hengellistä muonaa, mannaa (manna? "mitä tämä on") ja popsineet tulessa paistamiaan tuulen ajamia viiriäisiä, juoneet siitä kalliosta.

varsinaista perus-essujen seuraväkeä - matkassa ihan lapsesta asti tässä kristillisyydessä

varsinaista perus-luterilaista, matkassa lapsikasteesta asti oikeassa puhtaassa evankeliumin ja lain opissa ja oikein jaetussa sakramentissa



eihän tässä kaikkein pyhimmässä sydämen kappelissa voi tämmöistä olla?

"Raamatun Virheettömyys" - tässä on jumalanne, kumartakaa sitä!

ja kansa hurraa Halleluja! tässä on se jumala, joka on meidät Egyptistä tuonut.


miten tässä kaikkein pyhimmässä Jellivaaran uudessa rukoushuoneessa voi tämmöistä olla?

"Lapin neuvojen Virheettömyys" - tässä on jumalanne, kumartakaa sitä!

ja kansa hurraa Halleluja! tässä on se jumala, joka on meidät Egyptistä tuonut.


älä hyvä ihminen sano, että mikkoL puhuu palturia

tämä on elämän ja kuoleman paikka, Siinain vuoren juurella ja kultaisen vasikan äärellä.

niiden joukossa, jotka Luther-säätiössä tahtovat varjella evankeliumin ja sakramenttien puhtautta on "Raamatun Virheettömyyden" palvelijoita.

Jellivaarassa saarnasi Hans-Olof Wettainen jouluna 2010 ja minä kuulin sen saarnan omin korvin. en puhu jostain, mitä en ole itse kuullut.

eikä tarvitse lukea kuin Kiirunasta Suomeen annettu lähetyskirje 2008, jossa Jumalan kansaa kehotetaan nöyrästi ja kuuliaisesti, lapsen lailla, ottamaan vastaan tämän kristillisyyden neuvot ja ohjeet.



ja näin juuri Raamattu ilmoittaa - Jumalan kansan keskuudessa, sen suurimpien, pyhimpien valtavimpien hetkien keskellä kaikki on suurta ja juhlavaa

yksi juttu vaan pikkusen klikkaa

ihmisen sydän



Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta.

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.

Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

Kirjoituksissa siis sanotaan:

-- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.

Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä.

Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta?

Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan.

Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa?

Niille, jotka eivät totelleet.

Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.


Hep 3:12-19 KR 1992



yhdeksän esikoisten saarnaajaa kymmenestä keskittyisi tässä pyhän Raamatun kohdassa puhumaan aiheesta

...
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Hep 3:13-14 KR 1992
...

ja itse perkele mielellään heitä siinä auttaa.

tässä on se Kultaisen vasikan saarnan juuri parhaimmillaan!

ja itse väärentämätöntä Jumalan Sanaa - mikä sen parempi.



mutta uskon että siellä saarnaajien joukossa on se yksi uskollinen, joka lukee koko jakson ja saarnaa

"Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko."

Jumala häntä runsaasti siunatkoon!


Kultaisen vasikan palvontaan näet johti hankala tilanne

tuuli ulisi Siinain vuoriston jyrkissä solissa, joihin ties mitä vihulaisia ja amalekejä oli piiloutunut vaanimaan.

ruoka ja vesi oli kyllä riittänyt, mutta melkoista huolta se oli matkan aikana tuottanut.

faaraon sotajoukko tosin oli mereen hukkunut, mutta se oli eilen - tänään on uudet huolet

ja missä helkkarissa se ukkeli on?

mitä tämä hiljaisuus

ei elonmerkkiä meidän Jumalastamme, jonka nimissä se ukkeli väittää puhuvansa

epäusko livahti sydämeen

vai olikohan se sieltä koskaan edes lähtenyt

tarvittiin kättä pidempää, konkreettista, Aaronin sauvaa vahvempaa


"rakas veli, sisar, painavatko sinua syyllisyyden tunto, mitä onkaan mielessäsi yöllä käynyt, missä tyttärenne luuraa, oliko se nyt ihan pakko silleen mennä sanomaan naapurin pojalle, miksi mielesi tekee sitä ostaa, minkä tiedät synniksi?

onko tämä sinun kristillisyytesi kuitenkaan vesitiivistä, eikö kiusaaja ole kavala, maailman houkutukset vahvoja - onhan sinne moni lähtenytkin tästä kristillisyydestä - ja kuinka suitsuava ja nokeava lampun liekki on!

älä pelkää! apu on lähellä!

tässä on jumalasi!"


ja niin epäuskoinen sielu ryhtyy kumartamaan Esikoisten Kultaista Vasikkaa kuten Aaron ja hänen poikansa neuvovat.

voihan nenä

mutta syynä on paha, epäuskoinen sydän

epäusko joka kaipaa "Kristus tässä, veljessä, sisaressa, seurakunnan todistuksessa" jota sitten omantunnon todistuskin seuraa.



tiedän että tämä on kauheaa puhetta esikoisuuden kaikkein pyhimmän tuntumassa.

vaan sinne, Jumalan vuoren luo, ilmoituksen salaisuuden suurten tapahtumien luo, epäuskoinen kansa rakensi oman jumalansa.

pian siitä sitten seurasi ihan oma jumalanpalveluskin, jota Aaron johti.


no, kysymme, Herra Jeesus, jos näin on Raamatun todistus, että ihmisen paha ja epäuskoinen sydän paljastuu myös siellä kaikkein pyhimmässä

miksi ei ruvettaisi sitten uskonpuhdistukseen ja voimakkain sanoin ja väkevin teoin korjattaisi tätä Sinun kuningaskuntaasi?

tulisilmäinen Jeesus katsoo meitä ja sanoo "niinhän Minä olen tehnyt, ajasta aikaan"

tämänkin perkele on osannut ottaa huomioon - varsin etevä on tämä sielujemme vihollinen eikä lainkaan "siellä ulkona" vaan ihan "täällä meidän keskellämme"

Esikoisten Kultainen Vasikka on näet kristittyjen antamasta kullasta valettu, ja siinä yksin on tässä pimeydessä valoa antava jumala.

ja sen nimi on "Kristillisyys"

heittäytykäämme polvillemme sen eteen! nöyrästi ja kuuliaisesti paianakaamme Marian lailla sydämeemme Kristillisyyden opetukset.

totelkaamme Kristillisyyttä kyselemättä ja epäilemättä.


Aivan erikoisella tavalla Toinen Mooseksenkirja jatkaa tätä kuvausta

vielä on yksi sydän

vielä on yksi saarnaaja, joka ei ole kumartanut Baalille

Herra koettelee tätä ihmistä etevämmin kuin saatana osaisi häntä koetella:



Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: 'Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä.'"

Herra sanoi vielä: "Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan."


2 Ms 32:7-10 KR 1992



huh!

yksi ihmisen sydän on vielä siinä Herran edessä

veljensä Aaron on johtamassa jumalanpalvelusta ja kansa riemuitsee - tässä on jumalamme!

ja Herra on valmis tästä viimeisestäkin luopumaan.

"Jätä minut nyt rauhaan"

oi tätä rakkautta meitä ihmisiä kohtaan!



Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.

Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.

Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.

Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?

Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?

Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.

Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.


Matteus 13:24-30 Biblia 1776



ἐν δὲ τῷ καθεύδειν τοὺς ἀνθρώπους ἦλθεν αὐτοῦ ὁ ἐχθρὸς καὶ ἐπέσπειρε ζιζάνια ἀνὰ μέσον τοῦ σίτου καὶ ἀπῆλθεν.
Mt 13:25


Kirjoittanut: Haamul

Kun henki ilmoittaa jotakin, mikä ei ole Pyhien Kirjoitusten kanssa yhteensopivaa, se ei ole Jumalan Pyhä Henki. Esikoislestadiolaisillekin näin on monessa asiassa monta kertaa valitettavasti käynyt. Yksi olennainen asia on tuo oppi Kristuksen seurakunnan rajoista ja käpertymisestä omien rajojensa sisälle näinä viimeisinä aikoina. Se oppi ei rehellisesti ja avoimin silmin Raamattua tutkivalle voi olla raamatullinen.

Sydämen uskon tulisi ottaa todesta sekin, että "menkää ja tehkää KAIKKI KANSAT minun opetuslapsikseni", jne).

Toki tässä kohtaa Sana osuu omaankin sydämeeni. Kuinka monta ihmistä, saati kansaa, minä olen omilla toimillani saattanut Kristuksen opetuslapsiksi? Tietääkseni en ketään.

En siis voi kerskata. Ei ole minulla, sen enempää kuin kellään lestadiolaisellakaan, mitään, mitä en olisi Herralta lahjaksi saanut.

Herra siunatkoon meitä kaikkia, ja valaiskoon kasvonsa meille niin että me itse kukin voisimme pimeydestämme oikeasti loistaa maailmalle sitä Valoa, joka tulee Taivaasta.
Amen.


Kirjoittanut: MikkoL


joudumme nyt maanviljelijöiden maailmaan ja olen tässä aika tumpelo

kreikankielisessä alkutekstissä Jeesuksen sana on hauskasti moderni
"kalos sperma" - hyvä siemen

ja kreikan sana hyvälle siemenelle on Raamatun maiden tärkeä - ja sieltä kotoisinkin oleva -
σῖτος sitos vehnä


isäntä painuu pehkuihin ja hänen vihollisensa rupeaa sabotoimaan hänen tuotantoaan ja viskoo sinne

ζιζάνιον zizanion

mikä tämä on -

Biblian ohdake se ei ole, sehän olisi aivan helppo erottaa vehnästä.

Mannisen "luste" ... mitä se on? ei taida olla aikamme kaupunkilaiselle tuttu sana

KR 1992 "rikkavilja" ... onko tämä maanviljelijöiden käyttämä sana vai vielä yksi outo muukalainen suomenkielessä?

valhevehnä?


Lolium temulentum

tämä metrin korkuiseksi kasvava kasvi on yhä nykyään yleinen Syyriassa ja Palestiinassa.

Se muistuttaa varsin paljon vehnää ulkonäöltään mutta jyvä ovat väriltään sinipunaiset.

on varsin todennäköistä, että tuo Jeesuksen vertauksessa oleva sana "zizanion" tarkoittaa tätä kasvia.

se viihtyy varsin hyvin vehnän seurassa ja on näin maanviljelijää häiritsevä rikkaruoho.

se ei taida olla myrkyllinen, kuten väitetään, mutta siitä on valmistettu hyönteismyrkkyä ja voidaan jonkinlaista reipasta juomaa tehdä homesienen avulla.



vertaus oli silleen jänskä, että Matteus kertoo opetuslasten siitä kysyneen:


Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois ja meni sisälle. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta."

Hän vastasi heille:

"Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.

Pelto on maailma.

Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.

Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä.

Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!

Mt 13:36-43 KR 1992

Kirjoittanut: Haamul

Oikean Viljan Siemen on Jumalan Sana. Sanan julistaminen ja Sanan opetus Pyhän Hengen vaikuttamana on sitä sadetta, jota taivaasta saatu Siemen tarvitsee noustakseen maasta. Ei ole vain jokin erityinen maankolkka, johon Herra tahtoo antaa Sateensa, vaan Hän tahtoo vuodattaa sen "kaiken lihan ylle". Jumalan Sana on tarkoitettu julistettavaksi koko ihmiskunnalle, maantomusta tehdylle Aadamin kaikelle jälkikasvulle.

Ilman sitä taivaallista Sadetta maan tomusta ei nouse mitään vihantaa. Tarvitaan sekä Siemen että Sade.


Maahan on tullut monenlaista siementä, mutta - kasvaakseen taivaan aittaan korjattavaksi viljaksi - myös taivaallinen siemen tarvitsee sadetta. Sitä taivaallista kastetta, sitä Sadetta, josta mm. Mooses puhuu:
"Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat! Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio", jne.

Salomon rukous kuninkaan pojalle (Ps. 72) olkoon meille sen rukoilemista, että Kristus armon Sanan julistamisen kautta saisi tuottaa tosi Elämän, rauhan ja menestyksen meillekin. Kuninkaan päivät ovat meille ne päivät, joina armollinen, aina tuomioissaan oikea Kristuksen Sana saa keskuudessamme oikean, sille kuuluvan arvovallan - päivät, joina Kristus on meidän Herramme ja Kuninkaamme:
"Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin Sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. Tuomitkoon hän Sinun kansaasi vanhurskaasti ja Sinun kurjiasi oikeuden mukaan. Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta! Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan. Niin he pelkäävät Sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen. Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan. Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole."

"Antakaa kunnia meidän Jumalallemme, HÄN on kallio", Mooses muistutti kansaa.

Mooses tiesi, että siitä oli tarpeen muistuttaa.

5. Ms. 32: 15
Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.
17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.
18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

Kultainen vasikka voi olla myös kristittyinä itseään pitävien palvonnan kohteena, monissa eri muodoissa.


Kirjoittanut: MikkoL

Jeesus sanoo tässä Matteuksen evankeliumin antamassa selityksessä, että Hänen valtakunnassaan on ihmisiä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

nämä viettelevät toisia ihmisiä pahaan

nämä tekevät itse vääryyttä


...
okay, tähän asti ymmärrettävää, Jumalan valtakunnassa on ihmisiä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

mutta sitten tulee todella kummallinen neuvo

"antakaa olla!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti