Elohisti (E)

Elohisti (E) on se toinen hyvin vanha Raamatun kirjoitusten lähde, jota tutkimuksessa on paljon pyritty selvittämään. Nimi tulee siinä hepreassa käytetystä sanasta elohim, Jumala.

Elohistin tutkimus on ollut hankalaa. Nykyään on Mooseksenkirjojen lähteiden tutkijoita, jotka jättäisivät sen kokonaan pois ja puhuisivat vain Jahvisti (J)- Deuteronomium (D) - Pappiskirja (P) lähteistä.

Keskimääräinen käsitys on, että Elohisti on laddittu Pohjois-valtakunnassa, Israelissa (Efraimissa) ehkä 850 ennen Kristusta. Se olisi yhdistetty yhdeksi kirjaksi Jahvistin kanssa joskus profeetta Jesajan aikoihin 750 eKr. Tämä yhdistetty JE lähde otettiin siten persialaisajalla 400-luvulla eKr koottuun Vanhaan testamenttiin.

Elohistilla on omat tuntomerkkinsä, jotka ovat tämän suuntaista hypoteesia tukeneet. Täyttä varmuutta ei asiasta ole, koska juttu on aika hankala. Tutkimus jatkuu!

Toinen lähde auttaa ymmärtämään Genesiksen ja Exoduksen rinnakkaisia kertomuksia ja tilanteiden erilaista kuvaamista.

Tutkijat arvelevat, että Jahvisti (J) olisi Jerusalemin temppelin ja Aaronin suvun papistoon ja eteläisiin heimoihin liittyvä kirja. Elohisti (E) taas liittyisi leeviläiseen pappissukuun ja pohjoisten heimojen perinteisiin.

Tämä näkyy hauskasti esimerkiksi lähteiden suhtautumisessa Moosekseen ja Aaroniin.


myös Elohisti alkaa käyttää JHVH nimeä palavan pensaan ilmoituksen jälkeen.



Elohistin kertomus alkaa Aabrahamin ajasta.

"Iisakin sitominen" on dramaattinen Elohistin oletetussa lähteessä, sillä vaikuttaisi siltä että Abraham todellakin uhrasi Iisakin eikä lähde mainitse häntä sen koommin vaan Elohistrin kertomus jatkuu muista Abrahamin lapsista.

Jahvisti ei taas mainitse "Iisakin sitomista" ja kertoo paljonkin Iisakin elämästä. Tältä taustalta on sitten ajateltu, että kun Jahvisti ja Elohisti yhdistettiin ristiriidan ratkaisu annettiin lisäämällä kertomus kauriista.

(En henk.koht. pidä tätä oletettua kertomuksen syntyhistoriaa kovin kestävänä, mutta tämmösiä pohditaan ammattipiireissä)

eli kertomus olisi mennyt Elohistin lähteessä näin:



Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan."

Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.

Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne." Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?"

Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?" Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani."


Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Ja Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa.

Ja Jumala sanoi "Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen."

Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.



Näin kertomus menisi Elohistin lähdetutkimuksen mukaan, ja Iisakki parka olisi poltettu teurastamisen jälkeen roviolla - ihmisuhri.

Mutta tässä on meille Raamatun opiskelijoille tärkeä teologinen kohta - pyhä Raamattu on juuri sellainen, miksi Pyhä Henki on sen tahtonut.

voimme toki erilaisin menetelmin tunkeutua tekstin sisään ja olettaa tekstin takana olevista lähteistä kriittisen historiallisen tukimuksen keinoin ja saamme hyviä totuudellisia tuloksia.

Tutkijat saattavat olla aivan oikeassa, että kertomus Iisakin uhrista on myöhemmin muutettu, ja että alkuperäinen kertomus on sisältänyt ihmisuhrin.


Mutta meille "annetussa" monen redaktorin käsittelemässä tekstissä on sen oma taso ja merkityssisältö. Tekstin mukaan Iisak pelastui ja Herran enkeli kesketytti uhrin ja Aabraham surmasi oinaan esikoispoikansa sijasta.



Elohistin kuvaus Jaakobin unesta Beetelissä on rekonstruoitu näin:

....
otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.

12 Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

Ja hän pelkäsi ja sanoi "Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti."

Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä.

Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani.

Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset."


Elohistissa on havaittu pohjoisten heimojen korostamista ja erityisesti Joosefin sankaruutta.

Elohisti kertoo, mutta Jahvisti ei, Joosefin jälkeläisten heimoista ja Efraimin johtoasemasta sekä Benjaminin synnystä.

Kun Jahvisti puhuu Potifarin vaimosta, joka melkein raiskasi Joosefin - hiukan noloa sankarillemme - Elohisti korostaa Joosefia unennäkijänä, Jumalan antamien merkkien tulkitsijana.

Elohisti kertoo vaskikäärmeestä, joka oli tärkeä pohjoisille heimoille (hepr. nehustan) ja jonka kuningas Hiskia myöhemmin hävitti.

"Hän hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi."
1 Kun 18:4



Johanneksen evankeliumissa Jeesus viittaa tähän esineeseen:

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Joh 3:15-16



Tutkijat arvelevat, että Elohisti on leeviläisten pappeuden innokas kannattaja ja suhtautuu erittäin kielteisesti Aaroniin.

Muistamme, että Jahvisti lähde on vastaavasti läheisesti kytketty Aaronin pappeuteen ja siten Jerusalemin temppeliin.

Elohisti kertoo yllättäen Kultaisesta vasikasta, kun Mooses on vuorella, ja kukas muu kuin Aaron pistää kansan toivomuksesta juhlamenot sonnille "katso Israel, tässä on jumalasi"

Samoin arvellaan, kun Mirjam saa nuhteita ja kätensä käy pitalista valkoiseksi, maalitauluna saattaa olla veljensä Aaron, joka on samaa mieltä.
4 Ms 12

Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: "Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?" Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä
4 Ms 12:1-3


Egyptistä lähdöstä kerrottaessa lähteet eroavat kuvatessaan Mooseksen asennetta

Jahvistin mukaan Mooses rukoilee Jumalaa, että vitsaus loppuisi.

Elohistin mukaan Mooses uhkaa faaraota vitsauksilla.

Jahvistin mukaan faarao hyvin haluttomasti päästi heprealaiset lähtemään, muutti mielensä ja lähti takaa-ajoon.

Elohistin mukaan pääsiäisen kauhut saivat faaraon ajamalla ajamaan heprealaiset pois.


Jahvistin kertomuksessa Jumala antaa Siinailla kymmenen käskyn laintaulut.

Elohistin kertomuksessa on suuri Liiton Kirja, ja Jetro asetetaan Mooseksen apulaiseksi, samoin tuomarit kansaa johtamaan. Elohisti kuvaa, kuinka lakia myös julkisesti luettiin kansalle Siinain vuoren luona.



Tällaisella menetelmällä Wellhausenin dokumenttihypoteesiin perustavat tutkijat ovat selittäneet kahta eri kertomusta samasta tapahtumasta ja tekstin sisäisiä jännitteitä.

Kuten olen kertonut, Mooseksenkirjojen tutkimus ei polje paikallaan (enää) vaan vaihtoehtoisia selityksiä on ryhdytty tarjoamaan näiden vanhojen kirjoitusten syntyhistoriasta ja rakenteesta vuosituhannen taitteen tuntumassa.

Historiallis-kriittinen analyysi etsii myös historiallisesti todennäköistä tapahtumien kulkua ja on lentänyt jo kovin kauas teorioineen tutuista Raamatun kertomuksista.

Meille on "annettu" rakenteeltaan mutkikkaat viisi Mooseksenkirjaa ja neljä toistensa kanssa erilaista evankeliumia.

jotkut ammatikseen näitä pohtivat, toiset lukevat kuten on kirjoitettu.

kaikki rikastuvat monin tavoin Raamatun äärellä ahkeroidessaan.

vaan kukaan, joka totuutta etsii, ei pääse sieltä helpolla!