Chicagon julistus Raamatun virheettömyydestä

XIX Artikla

ME USKOMME, että Raamatun täyden arvovallan, erehtymättömyyden ja virheettömyyden
tunnustaminen on elintärkeää koko kristillisen uskon terveelle ymmärtämiselle.

Lisäksi me
uskomme, että tämän asian tunnustamisen tulee johtaa lisääntyvään muuttumiseen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.


ME TORJUMME sen, että tämän tunnustaminen on välttämätön pelastukselle.

Lisäksi me torjumme sen, että virheettömyys voidaan hylätä ilman vakavia seurauksia yksilöille ja seurakunnalle.


Robert David Preus (1924-1995), amerikkalainen luterilainen pastori, professori ja Missouri synodin presidentti on keskeinen hahmo Chicagon julistuksen takana.

Hän tutki mm. 1600-luvun puhdasoppisuuden ajan luterilaista Sana inspiraatio-oppia.

The Inspiration of Scripture: A Study of the Theology of Seventeenth Century Lutheran Dogmaticians. 1957.


XVI Artikla

ME USKOMME, että oppi virheettömyydestä on ollut erottamaton osa kirkon uskoa halki
historian.

ME TORJUMME sen, että oppi virheettömyydestä on puhdasoppisen protestantismin keksintöä, tai syntynyt vastalauseena negatiiviselle historiallis-kriittiselle tutkimukselle.






XIII Artikla

ME USKOMME, että virheettömyys on asianmukainen teologinen termi kuvaaman Raamatun
totuudellisuutta kaikissa asioissa.

ME TORJUMME sen, että olisi asianmukaista arvioida Raamattua sellaisilla totuuden ja virheen mittapuilla, jotka ovat vieraita sen omalle käyttötarkoitukselle.

Torjumme myös sen, että Raamatun arkinäkökulmasta ilmiöitä kuvaileva puhetapa tekisi tyhjäksi Raamatun virheettömyyden. Tällaiseen puhetapaan kuuluvat nykyaikaisen teknisen tarkkuuden puuttuminen, kieliopin ja kirjoitustapojen epätäsmällisyydet, luonnon tarkkaileva kuvailu, valheista kertominen, hyperbolat, lukujen pyöristäminen, aineiston järjestäminen aihepiireittäin, rinnakkaiskertomusten erilainen aineistovalinta ja vapaamuotoisten sitaattien käyttö.



XII Artikla

ME USKOMME, että Raamattu kokonaisuudessaan on virheetön vailla mitään valheellisuutta,
petosta tai harhaanjohtavuutta.

ME TORJUMME sen, että Raamatun erehtymättömyys ja virheettömyys rajoittuu hengellisiin,
uskonnollisiin tai lunastuksellisiin teemoihin, koskematta myös historian tai tieteen alueita.

Me torjumme myös sen, että tieteellisiä hypoteeseja maapallon historiasta voidaan asianmukaisesti käyttää kumoamaan Raamatun opetusta luomisesta ja vedenpaisumuksesta.



XI Artikla

ME USKOMME, että Raamattu, joka on annettu jumalallisen inspiraation vaikutuksesta, on sillä tavoin erehtymätön ettei se lainkaan johda meitä harhaan, vaan on totta ja luotettava kaikissa asioissa, joita se käsittelee.

ME TORJUMME sen, että Raamatun on mahdollista samaan aikaan olla erehtymätön ja virheellinen väitteissään. Erehtymättömyys ja virheettömyys voidaan erottaa mutta ei irrottaa toisistaan.


Selityksestä (s. 8)

Ilmoituksen ketju lakkasi sen jälkeen kun Jumalan lopullinen sanoma ja sen huipentuma, Hänen sanansa maailmalle Jeesuksesta Kristuksesta, oli ilmisaatettu ja valaistu apostolien piiriin kuuluvien taholta. Siitä eteenpäin seurakunnan tuli elää ja tuntea Jumala sen perusteella mitä Hän jo aiemmin oli puhunut kaikkia aikoja varten.



Erehtymättömyys merkitsee sellaista mikä ei johda harhaan eikä ole harhaanjohdettavissa ja
suojaa siten kategorisilla termeillä sen totuuden, että Pyhä Raamattu on varma, turvallinen ja luotettava mitta ja opas kaikissa asioissa.


Samaten termi virheetön merkitsee sellaista, joka on vailla mitään epätotuutta tai virhettä ja
suojaa siten sen totuuden, että Pyhä Raamattu on kokonansa totta ja luotettava kaikessa mitä se väittää.


Vakuuttaessamme, että Raamatun arvovaltaan kuuluu, että se on kokonansa totta, me tiedostamme edustavamme näkemystä, jota Kristus sekä Hänen apostolinsa ja koko Raamattu sekä kristillisen historian valtavirtaus sen ensimmäisistä ajoista aivan viime aikoihin saakka, ovat edustaneet.

Olemme huolissamme siitä huolettomasta, huolimattomasta ja silminnähden ajattelemattomasta tavasta, jolla monet meidän päivinämme ovat luopuneet niin kauaskantoisen merkityksen omaavasta uskomuksesta.

Me tiedostamme edustavamme näkemystä, jota Kristus sekä Hänen apostolinsa ja koko Raamattu sekä
kristillisen historian valtavirtaus sen ensimmäisistä ajoista aivan viime aikoihin saakka, ovat edustaneet.



Lisäksi tiedostamme, että mikäli lakataan pitämästä kiinni siitä, että Raamattu, jonka arvovallan tunnustamme uskovamme, on kokonansa totuus, tuloksena on suuri ja vakava hämmennys.

Seurauksena tämän askeleen ottamisesta on se, että Jumalan antama Raamattu menettää arvovaltansa ja sen sijaan arvovaltaiseksi tulee kriittisen järkeilyn vaatimusten mukaan kavennettu Raamattu, joka alkuun päästyämme on siitäkin edelleen typistettävissä.

Tämä johtaa lopulta siihen, että riippumaton järki ottaa auktoriteettiaseman Raamatun opetuksen asemesta.

Mikäli tätä ei nähdä ja kuitenkin evankelikaalisista perusopeista toistaiseksi edelleen pidetään kiinni, saattavat ne, jotka kieltävät Raamatun täyden totuuden sanoa edelleen edustavansa evankelikaalista identiteettiä, vaikka metodologisesti he ovat siirtyneet pois evankelikaalisesta tiedollisesta periaatteesta epävarmaan subjektivismiin. Heidän on vaikea olla siirtymättä entistäkin etäämmälle.

(käännös Pasi Turunen)