Biblian taustaa

Monille Biblian kieli on rakasta, tuttua, lapsesta asti opittua ja pyhän ja arvokkaan tuntuista.

Se edustaakin Suomen kansan kielen historiaa ja kehitystä toisin kuin yksikään muu suomenkielinen kirja ja käännös on ollut jatkuvassa käytössä ylivoimaisesti pitempään kuin mikään muu suomalainen Raamatun käännös.

Biblia on muuttunut aikojen kuluessa jonkin verran, kun sen kieltä on uudistettu.

Sen perinnöstä murtauduttiin ulos vasta 1933, kun Otto Mannisen johtama komitea sai valmiiksi Vanhan testamentin suomennoksen ja vuona 1938 Uuden testamentin.

Uusi kirkkoraamattu, 1992, lähtee vielä puhtaammalta pöydältä ja on kokonaan alkuteksteistä uudelleen käännetty - tosin onnettomalla dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, joka mielestäni on ollut erityisen vahingollinen.

Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius oli keskeinen hahmo vuoden 1776 kielen uudistuksessa, josta on tullut Biblian "virallinen" ja eniten luettu käännös.


Mikael Agricola suomensi Uuden testamentin kokonaan Lutherin saksalaista käännöstä hyödyntäen.


Uusi testamentti on ensimmäinen suomalainen kirja, ja Suomen kirjakielen äiti (tai isä). Sitä edelsi toki Agricolan laatima ABC-kirja.

Vanhasta testamentista Agricola käänsi osia, jotka julkaistiin vuonna 1552,

Siinä olivat mukana

# 10 Käskyä
# Mooseksen veisuu 2 ja 5 Moos
# Osia 3 Mooses
# Kirouksista ja Siunauksista 5 Moos
# Osia 1 Samuel
# Daavidin kiitos (2 Sam)
# ja Josafatin rukous
# Psalmit
# Jesaja OSIA
# Jeremia OSIA
# Valitusvirret
# Hesekiel OSIA
# Daniel OSIA
# Hoosea
# Jooel
# Aamos
# Obadja
# Joona
# Miika
# Naahum
# Habakuk OSIA
# Haggai
# Sefanja
# Sakarja
# Malakia
# Siunauksia


Nämä ovat verkossa luettavissa laadukkailla finbible sivuilla, joita lämpimästi suosittelen.


Mikael Agricolan (1510-1557) ajan Turussakin kirjat olivat harvinaisia ja kalliita.

Se Wsi Testamenti painettiin Tukholmassa 1548. Siinä oli 718 sivua, esipuheita ja paljon kuvia, joten kallisarvoinen oli tämä ensimmäinen suomalainen kirja.

Samoin kuin Luther, myös Agricola käänsi Uuden testamentin kreikankielisestä alkutekstistä, jonka Erasmus Rotterdamilainen oli koonnut 1516 (ns. textus receptus), mutta varmaan Lutherin saksalainen käännös 1538 ja ruotsalainen kirkkoraamattu (1541) olivat hänelle suurena apuna.

1552 painettiin sitten osia Vanhasta testamentista, kuten edellä on kerrottu.



Suomenkielisen Raamatun painamisen aikaan Ruotsi-Suomen uskonpuhdistus oli vielä ensi-askelissaan, kansa oli lukutaidotonta, opista oli vähän tietoa ja papitkin kouluttamattomia.

1500-luvun loppua kohden vastauskonpuhdistuksen voima alkoi näkyä etelä-Euroopassa, ja evankeliumin sytyttämät liekit tukahdutettiin Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa.

Suuri ottelu paavin kirkon ja uskonpuhdistuksen kirkkojen, Lutherin ja Calvinin, oli vielä edessä pyhässä Saksalais-Roomalaisessa imperiumissa ja puhkesi sitten eräänä Euroopan rajuimpana ja versimpänä sotana 1618-1648.

Siitä nimi 30-vuotinen sota, koska sitä kesti 30 vuotta.



"Paavilainen meno" jatkui Suomen maakunnissa liturgiassa, pappien puvuissa ja kansantavoissa, joihin sekaantui paljon myös vanhaa suomalaista pakanuuden ajan uskontoa.

Kyse ei oikeastaan ollut evankeliumin puhtaudesta, vaan vallasta.

Kuningas Juhana III kuoltua 1592, hänen poikansa Sigismund (1566-1632) oli laillinen vallanperijä. Hänen äitinsä oli jalosukuinen puolalainen Katarina Jagellonica (1526-1583) ja tämän mukaan poika kastettiin katoliseen kirkkoon kuuluvaksi.

Sigismund kruunattiin Tukholmassa 1593. Mutta hän viipyi - ja viihtyi - synnyinmaassaan Puolassa, jonka vaalikuningas hänestä oli tullut vuonna 1587.

Ruotsiin syntyi eräänlaisen valta-tyhjiö kuninkaan poissaolon takia, johon tarttui Sigismundin voimakastahtoinen setä, Kaarle-herttua (1550-1611).



Kaarle-herttua oli perinyt isältään kuningas Kustaa Vaasalta sekä tulisen luonteen että tietyn häikäilemättömyyden.

Hän oli sydämeltään matalakirkollinen kalvinisti pikemmin kuin luterilainen - Luther säilytti niin paljon oman kirkkonsa perinteitä. Kun Juhana III sitten alkoi korostaa korkeakirkollista menoa, liturgiaa, vaatetusta, musiikkia, niin Kaarle-herttua oli kovin sitä vastaan.

Juhana III;n kuoltua 1592 Ruotsin kuninkaaksi tuli Kaarle-herttuan kauhuksi katolinen Sigismund.

Kaarle-herttuan painostuksesta Ruotsin kirkko järjesti tärkeän Uppsalan kokouksen 1593, jossa Sigismund joutui allekirjoittamaan päätöslauselman, joka vahvisti Ruotsin uskonpuhdistuksen maana. Sovinnon kaava otettiin siellä uskontunnustuksiin mukaan.

Jännitystä oli ilmassa etenkin noiden vanhoillisten suomalaisten suunnalla, jotka tykkäsivät perinteisistä jumalanpalveluksista ja menoista ja olivat hiukka kallellaan katolisuuteen päin.


Kaarle "herttua kutsui 1593 Uppsalaan kirkolliskokouksen, jossa Petrus Jonae hyökkäsi raivoisasti kaikkia katolisia pyrkimyksiä vastaan. Kokouksessa luovuttiin Juhanan uudistuksista ja osallistujat -neljä piispaa ja yhteensä yli 300 pappia- lupasivat hengellään ja verellään puolustaa tekemiään päätöksiä."

Petrus Jonae Helsingius (k.1607)
suomalainen wikipedia



Sigismund allekirjoitti Uppsalan pöytäkirjan 1594 vahvistaen, että Ruotsi on luterilainen maa. (Se on yhä tänään maailman suurin luterilainen maa.)

Puolalaiset halusivat poikansa takaisin, ja Sigismund jätti Ruotsin samana vuonna 1594 valtaneuvoston ja Jumalan haltuun.

Kaarle-herttua käytti tätä nyt hyväkseen ja kutsui 1595 kokoon Söderköpingin valtiopäivät. Siellä, vastoin kuninkaan nimenomaista tahtoa, hänestä tehtiin "valtionhoitaja".

Koska valtaneuvosto ei häntä tarpeeksi tukenut kuninkuuden ottamisessa, Kaarle-herttua kutsui koolle Arbogan valtiopäivät 1597. Sekään ei auttanut.



Laillisen kuningas Sigismundin puolella olivat Ruotsin aatelisto, Ruotsin katoliset ja tukholmalaiset. Sekä Suomi!

Herttuan puolella olivat Ruotsin protestanttiset kristityt ja alemmat säädyt, papisto, talonpojat ja porvarit.

Kaarle-herttua hyökkäsi Ruotsissa vastustajiensa kimppuun ja aloitti 1507 sotaretken Suomea vastaan, vallaten Turun linnan ja kaupungin - maamme hallinnon keskuksen.

Herttuan tietoon tuli huhu, että kuningas Sigismund olisi tulossa laivastonsa kanssa ja hän lähti pikimmiten Suomesta takaisin Tukholmaan.

Sitkeitä nämä suomalaiset!

Kaarle-herttua kutsui 1598 koolle Uppsalan valtiopäivät, ja siellä kaikki säädyt - aatelisto mukaanlukien - asettui hänen taakseen kuningas Sigismundia vastaan. Vain Suomi kieltäytyi.

Tilanne kärjistyi Ruotsissa nyt avoimeen sisälllissotaan, jossa kuningas Sigismund kärsi saksalaisten ja unkarilaisten palkkasotureidensa kanssa tappion Stångebron taistelussa 25.9. 1598.



Suomen marsalkka Klaus Fleming (1530-1597) oli kuningas Sigismundin kannattaja.

Kaarle-herttua usutti Pohjanmaan talopojat kansannousuun Flemingiä vastaan, jonka sotilaiden linnaleirejä he joutuivat kohtuuttomasti palvelemaan.

"Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!"
Kaarle herttua

Nuijasota (1596-97) päättyi kuitenkin nuijasti.

"Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa, ken ei itse sitä hanki!"

sanonta on jäänyt elämään aitona suomalaisuutena, vaikka nuijasotaa johtanut Ilmajoelta syntyisin ollut nimismies Jaakko Ilkka (1545-1597) mestattiin julmasti.



Vastauskonpuhdisuksen liekit olivat sytyttäneet Euroopan hirveän uskonsodan liekkeihin vuonna 1618.

Koko uskonpuhdistus oli todellisessa vaarassa, etelä-Eurooppa oli jo tiukasti Rooman paavin hallussa ja nyt oli menossa keski-Eurooppa - ja sitten varmaan Skandinaviakin.

Piispa Eerik Sorolainen (1546-1625) oli hoitanut pitkään Turun arkkipiispan tehtäviä vuodesta 1583 alkaen.

Sorolianen oli nähnyt Kaarle-herttuan ja Sigismundin kamppailun, kokenut Turun valtauksen, Ruotsin sisällissodan (nuijasota) ja vallanhimoisen herttuan kruunaamisen Ruotsin ja Suomen kuninkaaksi 1607 nimellä Kaarle IX. (ainoa Ruotsin kuninkaista, joka käytti myös Suomen kuninkaan arvonimeä)

Me Carlei se yhdeksäs sillä nimellä, Jumalan armosta Rodzin, Göthin, Wendin, Somalaisten, Karialaisten, Lappalaisten Pohian maalla, Kainulaisten ja Wirolaisten etc. Kuningas.



Piispa Sorolainen kuoli 1625 sodan riehuessa Euroopassa. Piispat asettivat ehdolle nyt neljä soveliaaksi katsottua pappia, kaksi heistä oli suomalaisia ja kaksi ruotsalaisia.

Mutta nyt oli Ruotsissa totinen paikka - uskonpuhdistuksen asia oli vaakalaudalla ja katolisuus rynni joka suunnalta.

Kuningas Kustaa II Aadolf (1594-1632) oli Kaarle herttuan ja hänen toisen vaimonsa, Holstein-Gottorpin Kristiinan, toinen poika. Kuningas Kustaa Vaasan pojanpoika suoraan alenevassa polvessa siis. Hänet kruunattiin isänsä kuoltua Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1611.

Tämä ei ollut isänsä kaltainen huipeli, vaan erinomainen hallitusmies ja myös legendaarinen sotilas, 30-vuotisen sodan pelätty Pohjolan Lumikuningas, jota suomalaiset hakkapeliitat seurasivat Lützeniin, missä hän kaatui 3.3. 1632,

Hänellä oli apunaan vahva hallitusmies, Ruotsin historian merkittävimpiä valtiomiehiä, Axel Oxenstierna (1583-1654).

Näitä poikia ei huijjattu...

Heille ei kelvannut yksikään piispojen valitsemista ehdokkaista, vaan Suomeen lähetettiin tarmokas, lahjakas, kärttyisenä miehenä tunnettu Nyköpingin kirkkoherra Isaacus Rothovius (1572-1652).



Ruotsin kuningas tiesi, että takapajuisessa Somessa oli katolista mieltä ja vanhan kirkon juurta. Taistelu uskonpuhdistuksen kirkon ja paavin kirkon välillä oli nyt täyttä ja avointa sotaa, jossa ei armoa juuri tunnettu.

Meillä ei ole siitä todisteita, mutta voimme hyvin kuvitella että Axel Oxenstierna (Aleksi Härkäpää?) sanoi Iisakille

"tee Suomesta luterilainen maa"

ja poika teki töitä käskettyä.

saattaa olla, että Ruotsi on maailman väkirikkain luterilainen maa.

mutta Suomi lienee maailman luterilaisin maa.

tämä on Isaacus Rothoviuksen työn hedelmää ja siihen liittyy olennaisesti myös Bibliamme tarina.



Miksi Iisak?

Hän oli aikoinaan ollut valtionkansleri Axel Oxenstiernan opettaja, ja suhde oppilaaseen oli säilynyt läheisenä - miehillä synkkasi hyvin keskenään. Hän tunsi Iisakin hyvin ja luotti häneen.

Suomen kirkon asioiden järjestäminen ja suomalaisten ohjaaminen luterilaisuuteen olivat hänen tehtävänsä, kirkonmiehen hommia Turusta käsin.

Mutta taustalla on suurempi jännite evankelisen kirkon ja paavin kirkon kamppailessa elämästä ja kuolemasta keski-Euroopan verisillä tantereilla, kylissä ja kaupungeissa.

Nyt ei suomalaisten paavilaisuus lainkaan naurattanut Tukholmaa.



Julius Krohn kuvaa Rothoviusta näin:

“Hänen, joka ei ollut maassa syntynyt, ei osannut kansan kieltä eikä tuntenut kansan luonnetta, olisi pitänyt olla varovainen, sillä muukalaisen moitteita aina kärsitään vähemmän kuin omamaalaisen miehen nuhteita.

Mutta ajattelemattomassa, joskin hyvää tarkoittavassa innossaan, ei Rothovius vähääkään hillinnyt vihaansa päästessään täällä vallitsevan epäjärjestyksen perille, hän ei koskaan viitsinyt valikoida sanojansa moittiessaan tapoja, jotka todella tai hänen mielestään olivat moitittavia.

Pappejansa rangaistessaan hän ei myöskään aina noudattanut kohtuutta ja liiassa tulisuudessaan hän joskus teki vääryyksiäkin, niin että kenraalikuvernööri Bjelken täytyi sekaantua asiaan ja määrätä, miten pappeja vastaan nostetut kanteet olivat konsistorissa tutkittavat.

Ja tämän lisäksi hän välistä puki moitteensa semmoiseen muotoon, että se loukkasi suomalaisten kansallistuntoa, joka siihen aikaan oli sangen arka.”

J. Krohn: Kertomuksia Suomen kansan historiasta II, s. 49, Helsinki 1915.



Rothoviuksen ensimmäinen vaimo oli Anna Eerikin tytär.

Isänsä oli Nyköpingin pormestari Erik Larsson, siis kaupungin, jossa Isaacus oli kirkkoherrana ennen Suomeen tuloaan. Annan äiti Brita taas oli tuon edellä mainitun kiihko-luterilaisen Petrus Jonaen tytär.

Isaacus ja Anna saivat yhdessä ainakin neljä lasta.

Annan kuoltua Isaacus otti 1613 vaimokseen Östra Husbyn kirkkoherra Andersin tyttären Catharinan, Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta.


ainakin - koska kaikista nimistä ei ole varmuutta tuon ajan puuttellisten lähteiden takia.



Isaacus Rothovius oli ollut 23 vuotta sivistyneessä Ruotsissa Nyköpingin arvostettuna kirkkoherrana.

Nyt hän joutui kaiken maailman "slavonien" joukkoon Turkuun ja kirjoitti kotiinsa "Minä asun barbaarien ja skorpionien parissa"

että niin...

ilmankos me suomalaiset niin ruotsalaisia naapureitamme rakastamme.



Mutta hän totisesti laittoi toimeksi.

Suomen kirkossa alkoi heilua iso luuta.

Jumalan Sanan opetus pantiin aivan uudelle tolalle ja Rothoviuksen suunnittelema katekismus-koulu kastetuille pyöri sellaisenaan parisataa vuotta, muodostaen kinkereineen Suomen koululaitoksen peruskallion.

Kapitulit järjestykseen, lisää kappeliseurakuntia, hiippakuntia, papit järjestykseen, höpöttelyn sijasta Jumalan Sanaa saarnaamaan ja opettamaan, miten ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta.

tanssia ja juhlia sai kuitenkin vapaa-aikana, kunhan se oli kohtuulloista.

Hurja kirkkokuri käyttöön, jalkapuut ja muut häpeärangaistukset, ehtoollista edeltävät ripitys, kirkkoihin penkit että jaksavat kuunnella saarnaa, joka ei saa kestää yli tunnin.



Vaan se Raamattu?

Mikael Agricolan käännös kattoi vain osan siitä ja Ruotsi oli saanut koko Raamatun jo 1541.

Isaac Rothovius päätti, että nyt näille barbaareille ja scorpioneille on saatava myös koko Raamattu.

Ja siitä töihin, lahjakkaat lukiolaiset oppimaan kieliä, ja tuossa tuohinassa Isaac Rothovius perusti pappien koulutuksen ja muutenkin suomalaisten sivistämiseksi maamme ensimmäisen yliopiston Turkuun vuonna 1640.

Paikallisten seurakuntien hallintoa organisoitiin ja keskitettiin. Näistä tuli myöskin pariksi sadaksi vuodeksi suomalaisen kansan hallinnon keskuksia.

Kunnanhallinto erotettiin seurakunnan hallinnosta vasta tsaarinajalla 1860-luvulla.



Puhdasoppisuuden merkittävänä taustana luterilaisuudessa oli tietenkin ajan henki, johon liittyi voimakkaasti katolisten ja protestanttien avoin sota.

Suomessa papisto terästettiin, koulutettiin ja luterilaisuus alkoi pureutua syvälle kansaamme. Pakanuuden ajan perinteitä pitäviin kohdistettiin Suomessakin noita-vainoissa myös ja yli 1200 ihmistä oli syytteessä. (useimmat vapautettiin, saivat sakkoja, joku vankeutta. tietääkseni huhut yhden noidan polttamisesta Kokkolassa ovat vahvasti liioiteltuja)

Ja niin alkoivat Matteus ja Maijeus opiskella Lutherin Vähän kateksimuksen johdolla Isä meitää, uskontunnustusta, Kymmentä käskyä, lakia ja evankeliumia, rukouksia ja raamatunkohtia, joiden osaaminen oli kansalaishyve.



Raamattua käänsi suomeksi useampi henkilö ja komitea sitä seurasi ja tutki - edelleen Erasmuksen Textus Receptuksen perusteella, joka oli paras alkuteksti.

Vanheneva piispa Sorolainen oli kyllä aloittanut homman 1602 Kaarle-herttuan käskystä, mutta kun kääntäjien joukosta kuoli vuonna 1609 lahjakas Marcus Henrici Hesingius ja tilanne oli muutenkin hankala, hanke jäi.

Ruotsissa kuningas Kustaa II Aadolfin kirkkoraamattu valmistui vuonna 1618. Rothoviuksen kääntäjät saivat suomalaisen teoksen valmiiksi jo 1630, mikä on taas osoitus Iisakin tehokkuudesta.

Euroopan sota vaikeutti kuitenkin painatusta.

Hallitus asetti Rothoviuksen pyynnöstä Raamatun käännöskomitean töihin 1638, jonka puheenjohtajana oli Turun kirkkoherra Eskil Petraeus.



Käännöstyö eteni nyt määrätietoisesti ja painatus alkoi syksyllä 1640 Tukholmassa.

Suomalainen Raamattu valmistui vuonna 1642, sisältäen kokonaan Vanhan testamentin, Apokryfikirjat ja Uuden testamentin.

Ensimmäistä suomenkielistä kokoraamattua painettiin 1200 kappaletta.

Suomeen näistä tuotiin 800 kappaletta, ja jokaisen suomenkielisen seurakunnan oli piispa Rothoviuksen määräyksen mukaan hankittava yksi.

Kirja lienee ollut kallis, eikä suinkaan tuon ajan Suomen maakunnissa siis tavallisella kansalla ollut omia kirjojaan.

Mutta lukemaan opittiin nyt, kun oli pakko ja Lutherin oppi iskettiin pappien ja lukkareiden toimesta talonpoikien kalloon!

kuten sanottu, Isaacus Rothoviuksen luoma kristinuskon opetus oli voimassa satoja vuosia ja se toimi!

pakanuus jäi, katoliset mielihalut kaikkosivat, lain ja evankeliumin saarna jylläsi ja muodosti perustan, jolla Jumalan armosta Suomen kansan keskuuteen sitten levisivät ihanat hengellisen herätyksen tuulet.



Kysyt ehkä - hetkinen, mikko, eikös tämän palstan pitänyt olla Bibliasta?

miksi siis pitkät puheet vuoden 1642 Raamatusta?

-.--

vastaus on yksinkertainen - Biblia on vuoden 1642 Raamattu, jota on kielellisesti uudistettu.

Tärkein kielellisen ja sisällöllisnen uudistus tehtiin Mynämäen kirkkoherra Antti Lizeliuksen (1708-1795) johdolla ja valmistui vuonna 1776.

Antti oli talonpoikaistalon poika ja tuohon aikaan oli harvinaista, että sieltä pääsi kukaan pappissäätyyn.

todistus Tyrvään pojan, Antti Lizeliuksen lahjakkuudesta on ensinnäkin se, että hän tosiaan pääsi papiksi, kirkkoherraksi ja lääninrovastiksi ja käännöskomitean johtajaksi.

toinen todistus on se, että juuri tämä Antin uudistama Biblia 1776 on kerrassaan upea näyttö siitä, kuinka kaunis ja juhlava vaika barbaarien ja skorpionien puhuma suomenkieli todella on!


tämän pienen tutkielman lähteinä ovat monet hienot artikkelit suomalaisessa wikipediassa

Isaacus Rothoviuksen artikkelin lähteinä ovat kahden etevän professorin, Martti Ruthin ja Pentti Laasosen teokset

M. Parvio: Isaacus Rothovius Turun piispa. Forssa 1959

P. Laasonen: Suomen kirkon historia. Porvoo 1991.



-----------------------------------------------
P.S.

Kristuksessa todella ovat kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettyinä!
Kol 2:3

Niitä kannattaa myös Kristuksen kirkon historiasta etsiä - työtä se teettää, mutta miten ihmeen kauniita asioita - ja hirveitä - me sieltä löydämmekään.

Näemme Biblian vaiheita - suomenkieltä puhuvan Jumalan Sanan vaiheita - seuratessamme, miten myös meidän kansamme kohdalla ja kohtaloissa Kristus on ollut ratkaisevan tärkeä.

Ei "vain" taivasten valtakunnan leviämisen myötä, vaan sen seuralaisena suomalaisen kansallisuuden, kielen, kulttuurin muotoutuminen, nivoutuminen Euroopan historian valtavirtoihin, modernin Suomen syntyminen aivan kuin kirkon kohdusta, koululaitoksen, akatemian, sosiaalihuollon, kristillisen opetuksen ... niin aivan joka asiassa Kristus on läsnäolollaan meidän kansaamme siunannut.

ei ajatea kiittämättöminä Häntä kansan pois luotamme, kouluistamme, kodeistamme, sotavoimistamme, valtiopäiviltämme.

se olisi tyhmää ja onnetonta.

vaan tehdään, kuten antiikin kolossalaisille neuvottiin


Oi suomalaiset!

Niinkuin te nyt Herran Jesuksen Kristuksen olette ottaneet vastaan, niin vaeltakaat hänessä,

Ja olkaat hänessä juuritetut ja rakennetut ja uskossa vahvistetut, niinkuin te oppineet olette, ja olkaat siinä runsaasti kiitolliset.

Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen.

Sillä hänessä asuu koko jumaluuden täydellisyys ruumiillisesti,

Ja te olette hänessä täydelliset, joka kaiken herrauden ja esivallan pää on
Kol 2:6-10 Biblia 1776


Virsi 186
Nyt kuinka kiittäisimme,
oi Herra, armosta
ja kuinka näkisimme
sen kyllin suurena!
Ei armon avaruutta
voi koskaan ymmärtää,
ei suurta rakkautta
voi sydän käsittää.

Me saimme totuutesi
kirkkaana sanassa.
On läsnä autuutesi
rakkaassa Pojassa.
On hänen sydämensä
hyvyyttä tulvillaan,
kun meidät omiksensa
hän ottaa armossaan.

Voi suurta sokeutta,
jos kuullaan enemmän
maailman viisautta
kuin sanaa elämän!
Janoinen voiko juoda
kuivista kaivoista?
Vain Herran Henki luoda
voi lähteen sanasta.

Ylistys Jumalalle!
Hän muisti kansaansa,
kun kaikuu maailmalle
puhtaana sanansa.
Nyt armonvalo loistaa
ja päivä totuuden.
Näin valheen vallan suistaa
kirkkaus Kristuksen.

Ken meiltä voisi viedä
pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä
luo pyhän Jumalan.
Sen, Herra, keskellämme
suo kantaa hedelmää,
niin että elämämme
sen valoon aina jää.

Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!

Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Niilo Rauhala 1984.