Laupias samarialainen

Sitten kysymys laupiaan samarialaisen kertomuksesta. Miten lainoppinut kuuli ja ymmärsi Jeesuksen puheen?

En siis halua kuulla perinteistä lestadiolaista selitystä, vaan nimenomaan miten kertomus ajallaan ymmärrettiin.

guest Huoltoasemalla


Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi häntä, sanoen: Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?

Mutta hän sanoi hänelle: mitä laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?

Ja hän vastasi ja sanoi: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltäs: ja sinun lähimmäistäs niinkuin itsiäs.

Niin hän sanoi hänelle: oikein sinä vastasit; tee se, niin sinä saat elää.

Mutta hän tahtoi itsensä vanhurskaaksi tehdä ja sanoi Jesukselle: kukas minun lähimmäiseni on?

Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövärien käsiin, jotka hänen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivät pois ja jättivät hänen puolikuolleeksi.

Niin tapahtui, että yksi pappi sitä tietä vaelsi, ja kuin hän hänen näki, meni hän ohitse.

Niin myös Leviläinen, kuin hän tuli sille paikalle, ja näki hänen, ja meni ohitse.

Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä, Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.

Ja toisena päivänä matkusti hän, ja otti kaksi penninkiä ja antoi isännälle, ja sanoi hänelle: korjaa häntä, ja jos sinä enemmän kulutat, niin minä palatessani maksan sinulle.



Kuka siis näistä kolmesta oli sinun nähdäkses hänen lähimmäisensä, joka ryövärien käsiin oli tullut?

Niin hän sanoi: joka laupiuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi Jesus hänelle:

mene ja tee sinä myös niin.

Lk 10:25-37 Biblia 1776



"En siis halua kuulla perinteistä lestadiolaista selitystä"

perinteinen lestadiolainen selitys lähtee siitä, että tässä on kyse kristillisyyden keskeisistä asioista.

näin laitetaan paksut silmälasit silmille ja kas, niiden läpi Jeesuksen sanat muuntuvat ja alkavat näyttää aivan esikoislestadiolaisen saarnaajan julistukselta.

näkyvistä hämärtyvät "epäolennaiset seikat" ja katse tarkentuu siihen, mikä on koolla olevalle seuraväelle nyt tärkeää

että tulevat tuntemaan syntisen tilansa ja rikkomuksensa Jumalan pyhyyden edessä ja asettuvat mieluiten sitten oikein jonoon pyytämään todistusta, että vielä tällainenkin saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

näin saarnaajan sanat toimivat ja seuraväki nöyrtyy kuulemaan Jumalan sanan totuutta itsestään ja tahtoo uskoa Pyhän Hengen paljastamat synnit, puutteet ja rikokset anteeksi ja itsensä aivan keskelle taivasta.



tämän kristillisyyden tulkinta johtaa sitten käsittämään Laupiaan samarialaisen vertauksen "oikein" ja seuraväki tunnistaa tutun ja turvallisen Hyvän Paimenen äänen.

näin se on.

näin tahdomme uskoa.

Saarnaaja voi itse - jos kokee olevansa siihen kykenevä - tai toisia saarnaajia ja ajatuksia mukaillen sitten turvallisesti kristillisyyden opista käsin tulkita vertauksen yksityiskohtia.

jos oikein käsitän, saarnaaja mielellään sanoo että tuo Jerikon tiellä ryöstetty ja henkihieveriin haavoitettu on syntien satuttama ihminen.

Laupias samarialainen on näin ymmärrettynä varmaan Kristus itse, joka tulee auttamaan

jostain Kristukselle täytyy löytyä palvelija, tämä ratkaisevan tärkeä pelastava seurakunta, ja ehkä sellaiseksi sopii tuo juhta ja majatalo, jossa Jumalan Poika pitää syntisestä armollisesti huolta

"Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta"



Saarnaaja voi sitten näin kristillisyydessä käsitettyä vertausta edelleen laajentaa, ja selittää näitä yksityiskohtia

mikä on se viini ja öljy

mitä ovat ne kaksi denaria, jotka Kristus antaa syntisen hoitamiseksi, maksaen velkansa

mikä on se tie Jerusalemista alas Jerikoon, jossa ryövärit käyvät päälle

juhdasta ja majatalosta on ollut jo jotain puhetta.



"En siis halua kuulla perinteistä lestadiolaista selitystä, vaan nimenomaan miten kertomus ajallaan ymmärrettiin."

Guest

.. no, olen koettanut hahmotella perinteisen lestadiolaisen kristillisen tulkinnan Jeesuksen vertauksesta Laupias samarialainen.

osuuko selitykseni lainkaan kohdalleen, kuuluuko seuroissa näin tuttu ja turvallinen Hyvän Paimenen ääni?

vai olenko käsittänyt asian väärin ja perinteinen lestadiolainen selitys on jotain muuta.

odotan tähän kysymkseen vastausta "olenko kuvannut esikoisten saarnan oikein" ennenkuin jatkan osaltani vertauksen käsittelyä.

----
sana on vapaa!

Kirjoittanut: Haamul

Jotenkin noinhan se on selitetty. Pappi ja leeviläinen on joskus selitetty tarkoittavan noita kirkon pappeja, jotka eivät oikeasti ketään hoitoon vie - ainoaan oikeaan sairaalaan eli majataloon.

---------------

Mutta oikeasti: niinhän se on, että Laupias Samarialainen on se, joka täyttää Kristuksen lakia. Sitä lakia täyttävä kantaa toisten kuormaa rakastaen lähimmäistään kuin itseään.

Nyt voi tietysti jokainen katsoa peiliin: puhuuko tuo vertaus laupiaasta samarialaisesta, joka olen minä? Vai puhuuko tuo vertaus Kristuksesta laupiaana samarialaisena?



Ajattelen niin, että toki tuo vertaus puhuu Kristuksesta. Sillä jos kuka, niin Hän on laupias hädänalaisia kohtaan. Ja Hän on se, joka parantaa haavoittuneiden haavat, Hänen Sanansa on se, joka lääkitsee terveeksi asti. Eikä se hoito maksa hoidettavalle penniäkään. Herra on huolehtinut kustannuksista, jopa jo etukäteen. Ja jos vielä jotain maksua kertyy (kun emme ole vielä lihamme puolesta ollenkaan täydellisiksi tulleet, vaan synti aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee), Hän huolehtii maksusta palatessaan. Yhdellä uhrilla, Hänen ruumiinsa uhrilla on ainiaaksi pyhitetty ne, jotka pyhitetään - kerta kaikkiaan, sanoo Raamattu.

Vertaus siis kertoo Kristuksesta. MUTTA samalla tuo vertaus puhuu Kristuksen suulla: mene ja tee sinä samoin. Toisin sanoen minunkin pitäisi toimia kuten tuo laupias samarialainen, kohdatessani avun tarpeessa olevia ihmisiä. Olivatpa he sitten ajallisen avun tai hengellisen avun tarpeessa, ja olivatpa he sitten pakanoita tai uskovia.



Majataloon vieminen on tosiaan perinteisesti lestadiolaisuudessa selitetty ”ainoaan oikeaan” seurakuntaan viemisenä.

Perinteinen kristillinen raamatunselitys käsittääkseni tosiaan löytää Laupiaan Samarialaisen vertauksessa kristillisen rakkauden ja välittämisen kehotuksen, kun taas lestadiolainen selitys kovasti keskittyy majataloon, jonka se sanoo olevan lestadiolainen srk, jossa vain ja ainoastaan osataan hoitaa potilaat kuntoon. Ja hekin selittävät, että se samarialainen on yhtä kuin Kristus.



Laupiaan Samarialaisen poistumisen paikalta voi selittää Kristuksen taivaaseennousemisena. Eihän Hän ihmiseksi, ruumiillisesti jäänytkään tänne maan päälle. Mutta tavallaan Hän kyllä jäi sittenkin. Jumalan srk maan päällä koostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä, ja tämän ruumiin Päänä on Kristus itse, joka on taivaassa. Korkea vuori on tämä kristillinen srk, sillä se ulottuu taivaaseen asti.

Mutta onko tuo vuori, tai kallio, yhtä kuin lestadiolainen srk. Raamattu ei vahvista tuollaista ajatusta millään tavoin.

Jumalan maja on tosin laskettuna ihmisten keskelle, kun Kristus on tullut ihmiseksi, kun Sana on tullut lihaksi. Tien varrella haavoitettuja hoidetaan Majatalossa, missä heitä hoidetaan armon Sanalla.

Mutta pelkästään lestadiolainen herätysliike ei ole tuo majatalo, koska Kristusta todellakin edelleenkin julistetaan ympäri maailmaa lukuisten eri herätysten piirissä, ja Sana parantaa kaikkialla, sillä se ei jätä tekemättä sitä, mitä varten se on lähetetty.



"Miten kertomus ajallaan ymmärrettiin?"

Jos ajallaan tarkoittaa Jeesuksen ihmisenä olemisen aikaa ja tuota hetkeä, jolloin Hän tuon vertauksen kertoi...

Raamattu ei varsinaisesti kerro siitä mitään.

Ehkä jonkun johtopäätöksen voi kuitenkin vetää.

Kertomus todennäköisesti ärsytti monia.

Jeesus kysyi: "Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

Ja tosiaankin, vastaaja ei saanut suustaan sanaa "samarialainen". Olisi varmaan ollut liian nöyryyttävää myöntää samarialaisista jotain hyvää, kun heidän maineensa oli huono.

Siksi vastaaja sanoikin vain: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta".

Pinttyneet asenteet ja ennakkoluulot vaivasivat ihmisiä jo tuolloin.

Esitettiinhän kerran myös tämä kysymys: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"

Nyt uskovien parissa kysellään: "Voiko luterilaisuudesta tulla mitään hyvää?"

Kun jotkut mokaavat, koko porukka saa helposti tietynlaisen leiman otsaan.

Kysellään myös: "Voiko lestadiolaisuudessa olla mitään hyvää?"



Kun Jeesus ymmärsi niitäkin, joita ei pidetty kunnon ihmisinä, hän sai kuulla sitten tällaistakin:

"Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja"

Kirjoittanut: MikkoL

Veikko Pokin sivulta mama oli löytänyt myös tämän varsin samantyylisen selityksen kirkon puolelta:

"3. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta allegorisoitu

Jeesus puhui tämän vertauksen lainoppineelle miehelle (Luuk 10:30-37): Mies ryöstettiin tiellä, pappi kulki ohi ja leeviläinen kulki ohi, mutta sitten halveksittu samarialainen pysähtyi auttamaan ryöstettyä miestä, lääkitsi hänen haavansa öljyllä ja viinillä, nosti hänet aasinsa selkään, vei hänet majataloon ja antoi isännälle kaksi denaaria hoitopalkkiota ja lupasi korvata lisää palatessaan.

Tämäkin vertaus on selitetty monissa saarnoissa allegorisen selitystavan mukaan: Mies on syntinen, jonka rosvot ryöstivät eli synti, laki ja perkele hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja löivät hänet haavoille.

Sitten "laki" kulki ohi, samoin "profeetat" mutta sitten tulee samarialainen, halveksittu mies, joka kuvaa evankeliumia, nostaa miehen aasin selkään, jota on kuvattu Jeesukseksi ja vie majataloon, joka kuvaa seurakuntaa.

Sitten isännälle annettiin kaksi denaaria eli Vanha ja Uusi testamentti, joilla hän hoitaisi seurakuntaan tuotua pelastettua sielua."

Kirjoittanut: Haamul,

Allegoria on vanha hyvä kristillinen tapa selittää Raamattua.



Mutta totta kai allegorinen selityskin voi mennä pieleen, jos mukana ei ole Pyhä Henki selittäjänä.

Kirjoittanut: MikkoL,

oletan kirjoitustesi perusteella, että sinulla on Pyhä Henki.

voisitko kertoa meille, milloin sinä sait Pyhän Hengen, joka näin myös ohjaa allegorista Raamatun tulkintaasi oikeaan?

Kirjoittanut: Haamul,

Uskon Herraan Jeesukseen, tiedän eläväni Hänen kauttaan - siispä minulla on Henki.

Minä oletan sinullakin olevan Pyhän Hengen. Siitä yksinkertaisesta syystä, että olet monesti sanonut jotain tämän suuntaista: "Jeesus olkoon Herra."

En suinkaan kuvittele, että kaikki, mitä minä kirjoitan, on Hengen tuotoksia.

Mutta aina, jos tulkinta lisää iloani Kristuksesta, ja kun vielä löydän toisaalta Raamatustakin vahvistuksen tulkinnalleni, rohkenen pitää sellaista tulkintaa Hengellisenä tulkintana.

Kirjoittanut: MikkoL

iloitsen siitä, että tunnustat uskoa Jeesukseen ja että sinulla on Pyhä Henki!

et tarkemmin kertonut, milloin olet Pyhän Hengen saanut, mutta oletan että kristillisen kirkon tapaan uskot, että kasteessa ihminen saa pukea ylleen Kristuksen Jeesuksen ja saa Pyhän Hengen, jota ilman kukaan ei voi olla Jumalan lapsi.

"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä.

Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.
Room 8:9



onko siis niin, että

Jeesukseen uskova kristitty, jossa on Pyhä Henki asuvaisena, voi ymmärtää Vanhan testamentin vertauskuvallisen merkityksen ja Henki ilmoittaa hänelle Jumalan salaisuudet.

mutta sellainen kristitty, jolla ei ole Henkeä, ei voi allegorioita nähdä ja ymmärtää.

...
siis joka ei pysty lukemaan Raamattua vertauskuvallisesti siten, kuin olet nettiruukussa kertonut, on ilman Henkeä eikä siis ole myöskään Jumalan lapsi.



eikö tämä ole juuri esikoislestadiolaisen ryhmä-herätyksen ajatus

"meillä on Pyhä Henki, ja me ymmärrämme tämän kristillisyyden"

"ulkopuolella leirin ei ole suuren Esikoisen todellisia seuraajia, eikä siellä Jumalan Henki vaikuta elävää uskoa ja kääntymystä ja parannusta kuolleista teoista"

Kirjoittanut: Haamul

Ei kaikista Jumalan lapsista ole allegorisen ilmaisutavan käsittäjiksi, vaikka heillä kuinka olisi Pyhä Henki.

Kaikilla Jumalan lapsilla ei myöskään ole Hengen erottamisen kykyä. Se on armolahja, ja armolahjat eivät ole kaikilla samat.


"siis joka ei pysty lukemaan Raamattua vertauskuvallisesti siten, kuin olet nettiruukussa kertonut, on ilman Henkeä eikä siis ole myöskään Jumalan lapsi."

Luet nurjasti. Ikinä en ole tuollaista sanonut!

Luehan myös edellinen viestini, se selvittänee asiaa.



Oikea allegorinen tulkinta edellyttää Pyhää Henkeä, mutta Pyhä Henki ei tuota jokaiselle allegorisen tulkinnankaan taitamisen lahjaa, vaan lahjat ovat moninaiset.

Ja jokainen, taitavakin, voi joskus mennä metsään tulkinnoissaan. Vain Jumalan Sana on horjumaton ja varma iankaikkisesti.

Kirjoittanut: MikkoL
"Luet nurjasti. Ikinä en ole tuollaista sanonut!"

et ole, se oli minun tulkintaani siitä, mitä olet kirjoittanut.

nyt selität tarkemmin, että Raamatun kirjoitusten vertauskuvallisessa selittämisessä ei riitä että on Pyhä Henki.

on erityinen armolahja, joka avaa silmät näkemään Raamatun kirjoitusten kuvien todellisen merkityksen.

samalla tavoin kuin on henkien erottamisen lahja.

jos olen oikein sinua ymmärtänyt, tämä vastaa esittämääni kysymykseen Hengestä ja Raamatun tulkinnasta.