keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hurskas tulkinta!

Kuutonen tuo mieleen kuusi luomisen päivää

Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"

Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että kuutena päivänä Jumala loi Taivaan ja Maan. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.

Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Kortteja on 52 yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!

Tapio Rautavaara
Korttipakka (1976)



Kaj Tapio ”Tapsa” Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala – 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli laulaja, urheilija ja elokuvanäyttelijä.

Rautavaara voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 tuloksella 69,77 metriä ja jousiammunnan maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958.

Keihäänheitossa hän saavutti myös pronssia EM-kisoissa Oslossa 1946 tuloksella 66,40. Suomen mestaruuden Rautavaara voitti keihäänheitossa vuosina 1944–45 ja 1947–49 ja jousiammunnassa vuonna 1955. Hänen ennätyksensä keihäänheitossa on 75,47 vuodelta 1945.

Tunnettuja Tapio Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa ”Reppu ja reissumies”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Sininen uni” ja ”Yölinjalla”. Rautavaara teki monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Hän sävelsi ja sanoitti myös itse esittämiään kappaleita.

Rautavaara sai uransa aikana kultalevyt levyttämistään kappaleista ”Isoisän olkihattu” (säv. ja san. Tapio Rautavaara), ”Vain merimies voi tietää” (säv. Tapio Rautavaara, san. Heikki Saari) sekä ”Häävalssi” (säv. trad., san. Tuula Valkama).

...
Tapio Rautavaara syntyi köyhään yksinhuoltajaäidin perheeseen Pohjois-Pirkkalassa (myöhemmin Nokia), josta perhe muutti ensin Tampereelle ja sitten Helsingin maalaiskunnan Oulunkylään. Koulunkäynti jäi kansakouluun. Hän luki jo lapsena paljon, muun muassa kaikki kirjastosta löytämänsä Shakespearen näytelmät. Keihäänheitosta Rautavaara innostui erään lääkärin neuvottua häntä, että olisi syytä ryhtyä harrastamaan urheilua tai "muuten tulee noutaja". Rautavaaralla oli lapsena aliravitsemuksesta johtunut riisitauti.

Rautavaaran ensimmäinen työpaikka oli lehtienmyyjänä junissa ja rautatieasemilla. Hän työskenteli ennen sotia myös ruumillisessa työssä kivenmurskaajana Oulunkylän urheilukenttätyömaalla, tukkijätkänä, peltisepän apulaisena rakennustyömaalla ja varastomiehenä osuuskaupan myllyssä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti 1930-luvun puolivälissä laivastossa.
...............

Kuolema

Rautavaara kaatui 25. syyskuuta 1979 Tikkurilan uimahallissa Vantaalla ja löi päänsä lattiaan. Kaatumisen syy on herättänyt keskustelua.

Seuran toimittaja ja valokuvaaja olivat olleet Rautavaaran kuolinpäivänä haastattelemassa ja kuvaamassa häntä. Valokuvaaja, jonka seurassa Rautavaara vietti viimeisen päivänsä, on sanonut, ettei huomannut missään vaiheessa päivän aikana Rautavaaran juoneen alkoholia.

Veikko Tuomen mukaan Rautavaara olisi ollut 4,2 promillen humalassa ja otettuaan ensin kuumat löylyt ja sen jälkeen kylmän suihkun saanut tajuttomuuskohtauksen.

Terveyskeskuksessa Rautavaaran vammoihin ei suhtauduttu vakavasti, vaan Rautavaara sai siteen päähänsä ja hänet passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä aivoverenvuotoon kotonaan Helsingissä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.


Kunnianosoituksia

Vuonna 1981 Helsingin Oulunkylään on perustettu Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylässä on myös vuonna 2000 hänelle omistettu Veikko Myllerin tekemä muistomerkki.

suomalaisesta wikipediasta
Tapio Rautavaara



Tapio Rautavaaran "Korttipakka" on epäilemättä raskaan sarjan jumalanpilkkaa.

Toisaalta se on erinomainen esimerkki siitä, että voimme antaa hengellisiä tulkintoja melkein mille tahansa asialle - ei vain Raamtun teksteille.

Voimme halutessamme löytää Kristuksen vaikka korttipakasta.



....... myöhemmin illalla ....

Jäin tuota miettimään, että kuningatar on neitsyt Maria.

ei kai nyt Tapsa sentään sellaista runoilisi?

no ei toki.

tämä onkin paljon vanhempi juttu, Belgiasta tunnetaan täsmälleen sama versio korttipakasta jo vuonna 1668 ja se on ilmeisesti kautta maailman tunnettu.

minä hölmö vain luulin sitä Tapio Rautavaaran laatimaksi...

ei sitä ilmeisesti myöskään ole alunperin miksikään pilkkarunoksi tarkoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti