Paavalin kirjeessä korinttilaisille on erikoinen kohta
"Ja kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet; sillä he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; mutta se kallio oli Kristus."
1 Kor 10:4 Biblia 1776
tämä kohta johtaa meidät Paavalille hyvin tuttuun juutalaisten kirjanoppineiden maailmaan.
evankeliumit usein mainitsevat kirjanoppineet - siis juutalaiset pyhän Raamatun tuntijat - keskusteluissa Jeesuksen kanssa.
...
Paavali puhuttelee Jerusalemin temppelissä olevia heimovelijään:
"Minä olen juutalainen.
Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa.
Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan.
Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette."
Apt 22:3 KR 1992
Paavali on siis kuuluisan rabbi Gamaliel Vanhemman oppilas.
Tiedämme historian lähetistä, että rabbi Gamaliel I Vanhempi (k. 50 jKr), Saulus Tarsolaisen opettaja, on juutalaisuuden kuuluisimpiin kuuluvan rabbi Hillel Vanhemman (110 eKr - 10 jKr) pojanpoika.
Rabbi Gamaliel sai vaimonsa kanssa pojan ja tyttären. Pojalleen hän antoi oman isänsä nimen Simeon.
Gamalielin tyttären tytär meni avioliittoon Simon ben Natanael nimisen papin kanssa.
Talmud kertoo, että Gamaliel on Suuren neuvoston johtaja (nasi - nykyhepreassa sana tarkoittaa "presidentti") ja suuri Tooran opettaja, Rabban.
Arvostettu rabbi Gamaliel on antanut neuvoja kuningas Herodes I Agrippaalle ja Hänen vaimolleen, kuningatar Kyprokselle.
Meille on säilynyt kuitenkin Mishnassa vain yksi varmuudella hänen antamansa opetus, jossa hän puhuu oppilaistaan "kaloina":
Rituaalisesti epäpuhdas kala on sellainen, joka on opiskellut ulkoa kaiken, muttei ymmärrä mitään ja on köyhien vanhempien poika.
Rituaalisesti puhdas kala on sellainen, joka osaa kaiken ja ymmärtää kaiken ja on rikkaiden vanhempien poika.
Jordanista pyydystetty kala on sellainen, joka on oppinut kaiken, mutta ei osaa vastata kysymyksiin.
Välimerestä pyydystetty kala on sellainen, joka on oppinut kaiken ja osaa vastata kysymyksiin"
Suuren neuvoston nasi, arvostettu rabbi, kirjanoppinut ja fariseusten puolueeseen kuuluva Gamaliel Vanhempi suhtautui apostoleihin vakavasti ja ilmeisesti pelasti heidän henkensä:
Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja aikoivat tappaa heidät.
Silloin nousi neuvoston keskeltä eräs fariseus, Gamaliel-niminen lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa.
Hän käski viedä miehet hetkeksi ulos ja sanoi sitten: "Israelilaiset, harkitkaa tarkoin, ennen kuin teette mitään näille miehille. Ennen meidän päiviämme esiintyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa neljäsataa miestä, mutta hänet tapettiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin.
Hänen jälkeensä esiintyi verollepanon aikoihin Juudas Galilealainen. Myös Juudas houkutteli kansaa puolelleen, mutta hänkin sai surmansa ja koko hänen kannattajajoukkonsa joutui hajalle.
Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään.
Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?"
Gamalielin puhe saavutti vastakaikua.
Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi.
Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.
Apt 5:33-42 KR 1992
Konstantinopolin patriarkka Fotios I Suuri (810-893) on kirjoittanut kirkon historiasta paljon arvokasta - suurkaupungin kirjasto oli hänellä käytössään!
Fotios I kertoo, että rabbi Gamaliel kääntyi salaa kristityksi ja että Pietari ja Johannes kastoivat hänet ja poikansa "Nikodemuksen".
Hän piti uskonsa Jeesukseen salassa, "että voisi auttaa Suuren neuvoston eteen tuotuja kristittyjä"
Juutalaisten lähteiden mukaan rabbi Gamaliel oli kuolemaansa saakka Suuren neuvoston jäsen, eikä epäilyjä siellä ollut mistään salaisesta kääntymisestä
Takaisin kiveemme!
Rabbi Hillel, rabbi Gamalielin isoisä, ja muut Israelin lainoppineet, kirjanoppineet Raamatun tutkijat olivat panneet merkille joitain outoja asioita Siinain autiomaan vaelluksesta.
Autiomaassa vesi on ongelma, ja näin Exodus - Toinen Mooseksenkirja, kertoo
Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti.
Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä.
Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi."
Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?"
Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?"
Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!"
Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista.
Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä.
Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen."
Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.
Paikka sai nimet Massa ja Meriba, koska israelilaiset olivat nurisseet siellä ja koska he olivat koetelleet Herran kärsivällisyyttä ja sanoneet: "Eikö Herra olekaan meidän luonamme?"
2 Ms 17:1-7 KR 1992
ympäri käydään ja yhteen tullaan!
taas Mooseksen sauva viuhahti.
...
mutta sitten on toinenkin kohta, vesihuolto horjuu...
(huomatkaamme, että kyseessä on isohko porukka ja eläimiäkin. kamelit etenkin ovat sangen ahnaita juomaan vettä)
Kun israelilaiset vuoden ensimmäisessä kuussa saapuivat Sinin autiomaahan, he asettuivat joksikin aikaa Kadesiin. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne.
Mutta israelilaisilla ei ollut vettä, ja siksi he ryhtyivät vastustamaan Moosesta ja Aaronia. He syyttelivät Moosesta ja sanoivat: "Kunpa mekin olisimme saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljemme, joiden Herra antoi kuolla! Miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan? Tänne me nyt kuolemme karjoinemme kaikkinemme! Miksi te toitte meidät Egyptistä tähän kurjaan paikkaan? Eihän täällä kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenoita. Täällä ei ole edes vettä mitä juoda!"
Mooses ja Aaron menivät kansanjoukon luota pyhäkköteltan ovelle ja painoivat kasvonsa maahan. Silloin Herran kirkkaus näyttäytyi heille.
Herra sanoi Moosekselle: "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan."
Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä. Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo.
Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?"
Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen.
Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
"Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."
Tämä vesipaikka sai nimekseen Meriba, koska israelilaiset siellä kapinoivat Herraa vastaan. Siellä Herra osoitti pyhyytensä heidän keskuudessaan.
4 Ms 20:1-13 KR 1992
Kirjanoppineet ovat sangen tarkkasilmäisiä!
he havaitsivat että
1.
Refidim ja Kadesh eivät ole sama paikka, joten rabbit sanoivat, että kyseessä ei ole sama kertomus.
Nyt on mukana Aaron, Mooseksen veli, ja Ilmestysmajasta puhutaan.
2.
kalliolla on taas sama nimi, "Meriba"
3.
Koko Siinain vaelluksen kertomuksessa ei muualla kerrota, että kansalla tai eläimillä olisi ollut jano.
4.
Missään koko autiomaakertomuksessa ei mainita kaivon kaivamista tai keitaan löytämistä.
....
selittääkseen tämän kaiken, kirjanoppineet sanoivat "varmaan se Meriban kallio sitten kulki kansan mukana ja antoi autiomaassa vettä kuin isosta vesileilistä!"
Kohtaamme tämän selityksen kirjoittajalta, jolle on annettu tutkimuksessa nimi Pseudo-Filon.
Aito Filon (20 eKr - 41 jKr) oli Egyptin Aleksandrian juutalainen. Hän kirjoitti paljon Raamatusta ja on merkittävimpiä varhaisia vertauskuvallisen eli allegorisen Raamatun tulkinnan edustajia.
Filon oppi tekniikan pakanallisilta kreikkalaisilta, jotka vertauskuvallisen selityksen avulla koettivat selvitä vanhojen jumaltarujen joskus varsin rankoista jumalten maailman kuvauksista.
Pseudo-Filon on hänen nimissään kirjoittava joku toinen tyyppi. Filon kirjoitti kreikaksi, tämä latinaksi, ja käsikirjoitukset kulkivat samassa nipussa.
Kirjoittaja ei kuitenkaan sisällöstä päätellen ole Filon itse. Hän on alunperin kirjoittanut hepreaksi, varmaan Jerusalemissa, ja Jeesuksen ja Paavalin aikoihin, sillä temppeliä ei ole vielä hävitetty (roomalaiset polttivat sen vuonna 70 jKr)
Pseudo-Filon toistaa Raamatun kertomuksen Aatamista alkaen ja aina Saulin kuolemaan asti. Alkuperäinen teksti on voinut olla pitempi, mutta loppu on kadonnut.
kyseessä on siis hyvin mielenkiintoinen Raamatun ulkopuolinen juutalaisen kirjanoppineen laatima työ.
ajoitus on täsmälleen sama, itse asiassa.
Pseudo-Filonin tekstin ajoitus on hyvissä ajoin ennen Jerusalemin temppelin hävitystä ja Ensimmäinen Korinttilailskirje on 50-luvulta.
molemmissa puhutaan kivestä, joka seurasi Israelin kansaa autiomaassa.
Pseudo-Filon antaa siitä rabbiinisen selityksen näin (mukana on aika lailla inhimillisen mielikuvituksen tuotetta, miltä se vesisäiliö kivi näytti, miten se liikkui?)
Sitten hän johti kansansa autiomaahan ja neljänkymmenen vuoden ajan hän antoi sataa heille leipää taivaasta ja toi viiriäisiä heille mereltä ja antoi vesikaivon seurata heitä..
Ja se seurasi heitä autiomaassa neljäkymmentä vuotta ja nousi ylös vuorille heidän kanssaan ja laskeutui alas laaksoihin heidän kanssaan"
Pseudo-Filon 10:7, 11:15
Kirjoittanut: mama
No mutta sieltähän tuo Paavalin lähde löytyi.
Mukana seuraava vesikaivo...
"Ja se seurasi heitä autiomaassa neljäkymmentä vuotta ja nousi ylös vuorille heidän kanssaan ja laskeutui alas laaksoihin heidän kanssaan"
Aika hauska juttu tämä!!
Kirjoittanut: MikkoL
Vesisäiliö kivemme esiintyy myös kirjanoppineiden ja fariseusten suullista isien perintöä säilyttävässä Mishnassa.
Mishna tarkoittaa "toistaminen" ja liittyy oppimiseen, opiskeluun, tutkimiseen. Kokoelmassa on 63 traktaattia. Sen laati juutalaisuuden kuuluisimpiin rabbeihin lukeutuva Juuda HaNasi (135-219).
Arvokkaassa Kokoelmassa on "fariseusten ja kirjanoppineiden ajan" suullista perimätietoa (536 eKr – 70 jKr) eli "isien perinnäissääntöjä", joka kulki Siinailla annetun kirjallisen lain rinnalla.
Suullinen perintö johdetaan juutalaisuuden monissa suunnissa myös Siinain vuorelle ja sille annetaan jumalallinen arvo.
Jeesus kommentoi sangen rohkeasti sekä Mooseksen Siinailla saamaa lakia että isien perinnäissääntöjä.
Tosefta tarkoittaa sananmukaisesti "lisäyksiä" ja käsittää lisäyksiä Mishaan.
Se on kirjoitettu pääosiltaan arameaksi, Jeesuksen äidinkielellä, mutta mukana on myös hepreankielisiä jaksoja.
Lisäykset täydentävät Mishnaa, paikoitellen antaa poikkeavia tulkintoja Mooseksen laista, ja sisältää kertomuksia ja yksityiskohtia, joita ei ole itse Mishnassa.
Lehtimajan juhlaa koskeva Tosefta, lisäys, on nimeltään Sukka.
Hepreankielinen sana sukka tarkoittaa lehtimajaa.
mielenkiintoisesti se liittyy Lehtimajan juhlien aikaiseen veden juhlaan, josta evankelista Johannes kertoo meille näin
Lehtimajan juhlissa syksyllä Jerusalemissa Johanneksen kertomaa:
..............
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä:
"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
Joh 7:37-39
Jeesus viittaa tässä Jesajan kirjaan - Hän tunsi Raamattunsa hyvin!
...
Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin sinun pimeyteesi koittaa valo
ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.
Ja Herra on alati ohjaava sinua.
Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi.
Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.
Jes 58:9-11
Jesajan kirjassa verrataan ihmistä "sinä olet ... kuin lähde, jonka vesi ei ehdy"
Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Jeesus vetää tästä hurjan rohkean uuden version:
Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan.
Joh 7:38
eli vaihtaa Jesajassa olevan hyvien tekojen jossittelun Jeesukseen uskomiseen
"Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin ...."
Jes 58:9-10
Lehtimajan juhlan suuri päivä on nimeltään Hoshanna rabba, Suuri Hoosianna.
Siiloan altaalta haettiin vettä kultaisessa astiassa, johon mahtui vajaa litra.
Vesiastiaa kantavien pappien kulkuetta seurasi suuri joukkoa kansaa, miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia, heiluttaen palmunoksia ja pajuja ja laulaen Porraspsalemja (113-118) toiset soittaen vaskisia pasuunoita ja ruo'osita tehtyjä huiluja.
Siiloan tieltä noustiin temppelialueelle nousevilel juhlaville portaille (ne ovat edelleen siellä nähtävillä) ja noustiin sisään Eteläportista (Vesiportti).
Alttari kierrettiin seitsemän kertaa ja sen jälkeen pappi kaatoi juhlallisesti kultaisesta astiasta veden alttarin eteläpuolella olevaan hopeiseen maljaan.
Lehtimajanjuhlan viimeinen päivä oli siis suuri ja meluisa iloinen juhla, ja siihen liitettiin Jesajan sana
"Te saatte riemuiten ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä."
Jes 12:3
Toseftan Sukkah traktaatti sanookin, "joka ei ole nähnyt Veden vuodattamisen juhlan iloa, ei ole eläessään nähnyt iloa!"
Sukka 51 a-b
Tuo Jesajan luku on riemullinen, ja kannattaa lukea kokonaankin
Sinä päivänä sinä sanot:
"Minä kiitän sinua, Herra.
Sinä olit minulle vihoissasi,
mutta vihasi väistyi
ja sinä lohdutit minua.
Ja niin Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani,
hän pelasti minut."
Te saatte riemuiten ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä.
Sinä päivänä te sanotte:
"Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen.
Laulakaa ylistystä Herralle,
valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat! Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne."
Jes 12 KR 1992
Populaa on paljon, musiikki soi, laulut raikuvat, kaikilla on hauskaa, Siiloan vesi saapuu!
Ilolla saatte ammentaa vettä pelastuksen lähteistä!
ja yksi kumma ukkeli on siellä mukana, kaiken tämän menon keskellä, hän nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä:
"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
Joh 7:37-38
Taisi olla melko outo mainoshuuto.
siellä kaadetaan alttarilla vettä hopeiseen maljaan.
ja tämä kutsuu janoisia luokseen, samanlaista lupailee ettei ikinä janoa, kuin samarialaiselle naiselle siellä Siikemin syvällä kaivolla.
Lehtimajanjuhlan vedellä oli ainakin kolme merkitystä
Veden kaataminen hopeamaljaan oli samalla rukous talvisateiden puolesta. Näitä lausuttiin vakavasti ja monta tilaisuudessa, koska tuohon aikaan maanviljely oli tärkeä elinkeino ja täysin riippuvainen talvisateista.
Laulettiin
"Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!"
Ps 118:25
kuten sanottu, päivän nimi oli Hoshanna Rabba.
vaan jänskä ajatella, että kun psalmia laulettiin ja tuo outo kaveri kutsui porukoita luokseen juomaan,
niin tämä kohta laajemmin tässä Psalmissa 118 on
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps 118:19-29
Veden valutuksen juhlan tärkeä asia oli siis rukous, että Herra antaisi runsaat sateet ajallaan.
Toiseksi, juhlan vesi oli Jerusalemissa juhliville juutalaisille Pyhän Hengen vertauskuva.
Tämä yhteys veden ja Pyhän Hengen välillä tulee Jesajan kirjasta:
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko,
kuin pajut purojen varsilla.
Jes 44:3-4
Vettä vuodatettaessa rukoiltiin siis taivaan sadetta, mutta ehkä myös profeetta Joelin ennustamaa Hengen sadetta!
........
Tämän jälkeen on tapahtuva,
että minä vuodatan henkeni
kaikkiin ihmisiin.
Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat,
nuorukaisenne näkevät näkyjä,
vanhuksenne ennusunia.
Myös orjiin ja orjattariin
minä vuodatan henkeni noina päivinä.
Joel 3:1-2
Lehtimajanjuhlan vesi liittyy myös Sakarjan kirjan profetiaan. Siiloan lammikosta tuotu vesi on sateen tuoja ja messiaanisen ajan temppelistä virtaavan veden vertauskuva.
Sakarja viittaa suoraan tähän juhlaan ja sateen tuloon:
Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta.
Sak 14:16-17
nettiruukussa on paljon ollut esillä myös tämä vesi, josta Sakarja ennustaa:
Kerran tulee aika
-- milloin, sen Herra tietää --
jolloin yö on kirkas kuin päivä
eikä ilta enää pimene.
Silloin virtaavat Jerusalemista
elämää antavat vedet.
Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen
kesät ja talvet, ehtymättä.
Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
Sak 14:7-9
että semmoista meininkiä Sukkot juhlan, Lehtimajan juhlan, suurena päivänä kun vettä vuodatettiin alttarin hopeiseen maljaan.
ja yksi siellä sandaaleissaan huutaa, "joka uskoo minuun..."
ei ihme, että olisi ollut vaikeuksia uskoa, kuka tämä luulee olevansa?
Johanneksen evankeliumi yhdistää Lehtimajan juhlan veden Pyhään Henkeen
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä:
"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! 38 Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.
Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
Joh 7:37-39
eli se kivi?
no, tiedämme näitä asioita Jerusalemin juhlasta, koska niitä on tallennettu Mishnaan ja sen lisäykseen, Toseftaan, traktaattiin Sukka - Lehtimajanjuhla.
tämä samainen traktaatti kertoo siitä kivestä, joka seurasi Israelia autiomaassa. Teksti muistuttaa Pseudo-Filonia mutta on myöhempi ja lisää yksityiskohtia, miltä se kallio näytti
"ja kavio, joka seurasi Israelia autiomaassa oli suuren säiliön kokoinen kivi, josta vettä pulppusi ylös kuin kapean pullon kaulan suusta, ja se kulki heidän kanssaan ylös vuorille ja laskeutui alas laaksoihin."
Tosefta Sukka 3:9-11 pohjalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti