Prinssi Caspian Aslan ja Edmund - NarniaMolemmat eläkeläisinä Perttu ja Kerttu istuivat leppoisasti olohuoneessaan, toinen päivän lehteä selaillen ja Libyan tapahtumia pohtien, toinen virkaten tyttärenpojalle myssyä sydämellinen ilme kasvoillaan.
Keskuslämmitys piti kodin mukavasti 23 asteisena ja syksyllä vaihdetut kolmoislasi-ikkunat säästävät kyllä lämmitysöljyä, kun se tuppaa jo olemaan lähempänä 70 c/litra.
Kerttu piti viihtyisän kodin tarkasti siistinä ja puhtaana ja Perttu hoiteli toimeliaana isäntänä myös pienemmät lumityöt, mutta selkänsä takia soitteli poikaa apuun kaupungista apuun isompiin hommiin kuten lumen pudottamiseen katolta.
Vakaina kristittyinä Perttu ja Kerttu tunnettiin ja seuroissa heidät usein kyllä nähtiin Jumalan sanan kuulossa. Ei ollut kodissa tämän maailman kiusauksia tuovaa telkkaria, ei näkyvillä eikä piilossa.
Raamattu oli kunniapaikalla olohuoneen pienellä pöydällä. Se oli kauniisti tavan mukaan kiedottu puhtaalla valkoisella nauhalla, jonka etenkin Kerttu usein avasi ja mielellään pyhää Raamattua vanhalla suomenkielellä luki.
Tarkoitus oli myös hankkia kotiin Kaksoisraamattu heti, kun se valmistuu. Kertun mielestä Biblian kieli kun joskus on vaikeatajuista ja opettavaista on eri käännöksiä vertailla toisiinsa.
Virsi 184
Mä kauniin tiedän kukkasen,
se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin
ja ihanin
taivaasta tuoksun kantaa.
Se kaunis, kallis kukkanen
on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden
luo Kristuksen.
Se loistaa meille yhä.
Tie Kristus on ja elämä
kaikille etsiville.
Hän päästää heidät synnistä,
vääryydestä,
tuo lohdun murheisille.
Hän kutsuu luokseen jokaisen,
ken vaivain taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
hän armahtaa
ja meille rauhan antaa.
Edestä kaiken maailman
hän tuli tänne vaivaan.
Hän kärsi ristinkuoleman
niin katkeran,
aukaisi meille taivaan.
Hän sanallansa lohduttaa
ja sakramenteillansa.
Hän uskoamme vahvistaa
ja holhoaa
uskollisuudessansa.
Johdata, Paimen, laumaasi,
niin että taivaan saamme.
Tee meidät ystäviksesi,
veljiksesi,
oi Jeesus Kristus. Aamen
Saksalainen n. 1560.
Ruots. Peder Dåleman 1583.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. Carl Gustaf von Essen 1867.
Perttu nosti katseensa lehdestä ja vilkaisi armasta puolisoaan "mitä sanoit?"
Kerttu vilkaisi takaisin ja virkkoi "en sanonut mitään" jatkaen myssyn virkkaamista.
"Päästä minut irti!"
Perttu kuuli taas kuiskauksen ja liikahti hermostuneena tuolillaan. "Näinhän se on, vanhuus ei tule yksin" hän ajatteli.
Aurinko antoi valoaan ikkunasta lumen vahvistamana ja rauhallinen aamupäivä oli vielä hetken rauhallinen.
"Päästä minut irti!" kuului nyt selvemmin, ja Kerttukin sen huonokuuloisempana nyt erotti.
Hän katsoi Perttua hieman ihmetellen, mutta ennenkuin hän ennätti sen enempää sanoa kuului taas äänim jonka molemmat kuulivat
"Päästä minut irti!"
nyt jäi virkkuut ja lehden lukemiset kesken ja kumpikin nousi istuimeltaan, Kerttu hapuili jo Perttunsa vahvaa kouraa.
Huoneessa ei ollut ketään muuta eikä tässä talossa, monien rukousten kodissa, kummitellut.
"Päästä minut irti!" kuului taas ja nyt he huomasivat, että ääni tuli sieltä pieneltä pöydältä, jossa kodin Biblia oli kunniapaikalla.
Ja niin kuin yhteisestä käskystä Perttu ja Kerttu laittoivat silmälasinsa takan reunalle, kävelivät pöydän luo ja hieman vapisevin käsin Kerttu avasi pyhän Raamatun ympärille kiedotun kauniin valkoisen nauhan kevyet solmut.
Ehkä sitä ei olisi pitänyt tehdä.
(Moni ei sitä koskaan tee)
Valkoinen nauha irtosi helposti ja pyhä Raamattu aukeni itsestään ja hyvin kirkasta valoa alkoi tulla sen aukeamalta huoneeseen.
Perttu aivan kauhusta säikähtäen veti kätensä Kertun kädestä, kun tämän kasvot alkoivat muuttua.
Tuo herttainen täti, isoäiti, vaimo - kuinka hänen silmiinsä tulikaan outo paha ja kylmä katse, sileät posket alkoivat muuttua ja iloisesti hymyilevät huulet alkoivat vääntyä vihaiseen irveeseen.
Perttu aivankuin näki vaimonsa sydämeen, jossa miniä Sirkka roikkui hirressä - poikansa ryöstäjä ja muutenkin kelvoton nainen!
Hyveiden valkoinen helminauha putosi lattialle ropisten, harmaat hiukset muuttuivat punaisiksi, riettaat pahat ajatukset temmelsivät pikkupiruina hänen olkapäillään.
Yhtä kehnosti kävi Pertulle.
Kerttu ei ollut koskaan nähnyt miehensä kasvoja niin rumina, suorastaan saastaisina, rahanahne ilme kasvoillaan, ja hänen sydämensä oli kuin kova kylmä kivi, johon ei mikään kynä voinut kirjoittaa.
Täysin paatunut omatunto, joka ulkokultaisesti suojeli pyhyyttä ihmisjoukossa ja piti häntä hurskaiden joukossa - vaikka monenlaiset pirulaiset siellä luulouskon takaa juoksivat esiin ja pitkin lattiaa.
ja niin alkoivat Pertun ja Kertun vaatteet lahota siinä valaistuksessa ja pian he aivan alastomina seisoivat keskellä olohuonettaan, josta kaikki pyhyys oli kaikonnut.
Ja se kirja alkoi mouria ja urista ja haukkua ja murista ja sieltä tuli esiin se suuri lohikäärme ja sieltä tuli esiin se portto ja sieltä alkoi kuulua ihmisen ääni, uikutus ja valitus, helvetin lieskat nousivat ja tuuli puhalsi kuumasti
ja koko kodin seinät alkoivat muuttua läpinäkyviksi ja ulkona alkoi erottua maailma, jossa sodat riehuvat, jossa nälkä tappaa lapsia, jossa kolera vie uhrinsa hautaan saastuneista kaivoista ja malaria sääsket pistävät.
siellä kivitettiin naista kuoliaaksi oikeilla kivillä ja siellä lyötiin ruoskalla miestä joka huusi tuskasta
ja taivaan rannalta nousi lieskat ja uhkaavat sodan pilvet nousivat taivaalle ja heidän kotiaan lähestyi nälkäisten, alastomien, itkevien, sairaiden, kahleissa olevien ihmisten joukkoa
ja se kirja urisi ja murisi ja sieltä tuli karitsa, jolla oli niin kauniit silmät, mutta ne olivat jo kuoleman kylmyyden lähellä ja siitä karitsasta vuoti verta, joka haisi verelle ja maistui vereltä ja joka valui kodin lattialle
ja sieltä kirjasta tuli Leijona
ei mikään sellainen lasten leluleijona, vaan uljas uros, elämänsä voimissa, komea harja ja valtaisalla karjaisulla se huusi,
Kerttu ja Perttu painuivat olohuoneensa nurkkaa kohti suuren vaarallisen pedon hännän heiluessa uhkaavasti ja sen hampaiden välkkyessä Raamatun kirkkaassa valossa.
Huone oli täynnä kitkerää savua, ulinaa, murinaa, ihmisten huutoa, taistelun pauhetta, sotien melskettä, paholaisen naurua, syntiä ja saastaa, erotiikkaa ja pornoa, kamppailua, vammaisia, köyhiä, rikkaita, joita madot söivät helvetissä
ja merkillinen rauha tuli Kertun ja Pertun sydämeen.
tämä leijona oli Jalopeura
jotain tavattoman uljasta ja jaloa Hänessä oli ja vanha pariskunta alkoi rauhottua, he istuivat yhdessä tuolille ja hiljalleen näyt ja äänet ja savut kaikkosivat, seinät palasivat paikoilleen, heidän kasvonsa tulivat normaaleiksi ja heidän sydämensä peittyi armollisesti.
Kirja oli vielä avoin ja viimeisenä Jalopeura kierteli huonetta ja lähestyi pientä pöytää, ja sitten kun Kerttu ja Perttu nostivat katseensa he näkivät Herran, tämän arpisista käsistä he Hänet tunsivat.
Jeesus yksin.
Perttu otti silmälasinsa takan reunalta, istahti taas tuoliinsa, otti lehden mihin sen oli pudottanut ja katsoi vaimoonsa
"Kerttu rakas, voisitko keittää meille kahvit - saat sen maistumaan niin hyvältä"
Kohta kahvin hyvä aromi täyttikin huoneen, Kerttu taas virkkasi myssyä sen enempää virkkomatta.
Ajattelun aihetta he olivat saaneet.
Tämän tapahtuman jälkeen tässä talossa ei Raamattua enää koskaan sidottu valkoisella nauhalla.
Ja se Jellona usein kävi ärjymässä ja se Karitsa oli arvollinen saamaan kiitoksen ja kunnian.
ja seuraväki huomasi, että jotain oli tapahtunut Kertulle ja Pertulle.
toiset oudoksuivat, jotkut surivat heidän eksymistään niihin jeesukseen uskoviin, toiset kiittivät heistähiljaisuudessa Jeesusta Kristusta.
Kirjoittanut: mama
Tämä on aivan mainio kuva Raamatusta. Siis sellaisesta Raamatusta, jota ei ole pakattu villavöllyihin.
Mulla on se käsitys, että aika monelle käy niin, kun alkaa Raamattu avata Totuutta, niin laitetaan silmät tiukasti kiinni, eikä haluta sitä katsoa.
Ei haluta nähdä omaa alastomuutta Jumalan edessä, ja onneksi se aika usein onkin armollisesti peitossa.
Helposti pienikin epävarmuuden fiilis ja hankala olo ravistellaan pois:
"ei tämä sitä voi tarkoittaa..."
"tässä on vertauskuvallisesta merkityksestä kysymys, ei ollenkaan siitä, mitä siinä sanotaan..."
"tätä kohtaa ei ollenkaan voi ymmärtää ilman asuvaista Henkeä ja oikeanlaisia armolahjoja..."
Antakoon itse Jeesus Kristus meille jokaiselle rohkeutta kohdata tuo Jellona. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti