Hengellinen ruoka ja juoma (1 Kor 10)

Raamattupiirissä saamme vapaasti keskustella Raamatusta, sen sanomasta ja myös siitä, mitä Raamattu meille merkitsee. Saamme tulla näin virtuaalisesti yhteen Jumalan ilmoituksen äärelle, joka on ihmiskunnan pelastus - juutalaisista.

Kuinka Raamattua ymmärrämme on ala, josta käytetään nimeä "hermeneutiikka" (kreikan hermeneuo, ymmärtää).

Haamulin ja maman välinen keskustelu on liikkunut joitain aikoja sitten Kaislameren tuulisella rannalla, ja on pohdittu, mitä siellä tapahtui ja mitä erityisesti Mooseksen sauva tarkoittaa.

Nyt on käynnissä ollut heidän välillään samanlainen hermeneutiikka koskeva keskustelu siitä, mitä apostoli Paavali tarkoittaa kivellä, joka heitä autiomaassa seurasi, joka on Kristus.

Haamulin kirjoittaa apostoli Paavalin tavoin, että se kivi oli Kristus.

Lisäksi Haamul on tuonut hienon lainauksen uskonpuhdistaja Martti Lutherilta, joka myös puhuu tästä Kristus kalliosta.

mama ei ymmärtääkseni ole tätä tulkintaa kieltänyt, vaan kysyy, jos manna ja vesi ovat kuitenkin - siinä kuin Mooseksen sauva - todellisia asioita, joista Toinen Mooseksenkirja puhuu - mistä todellisesta asiasta apostoli Paavali puhuu, kun Vanha testamentti EI sisällä viittausta oikeaan kiveen, joka kulki kansan mukana.

siis apostoli KYLLÄ sanoo, että se kivi on Kristus - yli 1000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää!

mutta mistä lähteestä hän tämän kiven tähän kohtaan nappaa? Sitä ei ole Raamatussa.


koetin antaa selityksen heränneelle kansalle ominaisesta tavasta lukea pyhää Raamattua - siis johdantoa hermeneutiikkaan - kertomuksella salaperäisestä Selittäjästä hyökki-pyökki metsässä.

olemme jo todenneet, että Martti Luther käyttää ahkerasti "Selitintä" ja hän etsii pyhistä Kirjoituksista sitä, mikä "ajaa Kristusta" (was Christum treibt).

Erityisesti Luther etsii sitä, mitä Raamatussa Kristus on meille.


apostoli Paavali käyttää myös "Selitintä" tulkitessaan Raamattua (Jeesuksen ja Paavalin Raamattu on VT), samoin muut Uuden testamentin kirjoittajat.

Tämä Selitin eli "hermeneuttinen periaate" on Kristus.

Uuden testamentin kirjoittajat lukevat Raamattua Kristuksesta käsin - katsokaa, Hänestä kirjoitukset kertovat!

Tämä on erityisen ominaista Matteuksen evankeliumille.


kun tulemme avoimin mielin Raamatun äärelle, se alkaa itse kysyä meiltä ja opettaa meitä.

mainitsin norpalle, että emme suinkaan ole ruoskimassa apostoli Paavalia, kun toteamme että hänkin käyttää "Selitintä" vaan olemme oppimassa.

opimme ymmärtämään Uuden testamentin kirjoittajien hermeneutiikkaa, miten he käsittävät Vanhan testamentin ennustukset, lupaukset.

samalla tavoin voimme opetella ymmärtämään varhaisen kirkon ja kirkkoisien tapaa tulkita Raamattua - esimerkiksi Lyonin piispa Ireneuksen huikeaa tulkintaa paratiisikertomuksesta ja syntiinlankeamisesta.



Uuden testamentin ja varhaisen kirkon ja uskonpuhdistuksen ja Haamulinkin tapa lukea Raamattua Kristuksesta käsin ei suinkaan ole ainoa tapa lukea Raamattua.

tässä on monen Raamatun opiskelijan ollut vaikea laajentaa näkemyksiään, kasvaa Kristuksessa niin sanoakseni, ja kun tämä Selitin on ymmärretty, usko on mennyt.

Piispa Aarre Lauhan poika Risto opetti Vanhaa testamenttia teologian opiskelijoille Helsingissä melkein tasajalkaa hyppien - "ettekö ymmärrä, ettei Vanhalla testamentilla ole mitään tekemistä Uuden testamentin kanssa"

Hän tarkoitti tällä sitä, että hänen mukaansa oikein ymmärrettynä aikahistoriallisessa yhteydessään, yksikään ns Kristus ennustus ei viittaa Jeesukseen.

tällaiset rajut väitteet ovat horjuttaneet ja kaataneetkin monen uskoa, kun totuus alkaa paljastua eikä ole hermeneuttisia työkaluja sen käsittelemiseen.

Ai, eikö Jesaja 53 puhukkaan Jeesuksen kärsimyksestä?


Uudessa testamentissa on käytössä iso Selitin!

Pyhiä Kirjoituksia luetaan nyt juutalaisille aivan uudella "Kristus tapahtumasta" käsin.

Tästä on erinomainen esimerkki kertomus Emmauksen tiestä. Siellä kaksi Jerusalemista lähtenyttä opetuslasta kulkee murheissaan - kaikki on ohi, Mestari on kuollut.

Heidän seuraansa liittyy muukalainen, joka alkaa opettaa kävelyn edetessä heille pyhiä Kirjoituksia. He ymmärtävät ne nyt aivan uudella tavalla, ja sydämensä syttyy liekkeihin.

Samalla tavalla etiopialainen hoviherra, eunukki, ihmettelee kenestä profeetta Jesaja kirjoittaa luvussa 53 (jonka ohi juutalaiset yhä tänään hyppäävät synagoogan Raamatun luvussa)



Apostoli Paavalilla on siis uudet rillit, entisellä rabbilla ja lapsesta asti Kirjoituksia lukeneella hurskaalla juutalaisella miehellä.

Apostoli antaa hermeneuttisen avaimen sanomalla, että hänen kansallaan - Mooseksen uskoisilla - on "peite sydämellä" sukupolvesta toiseen, kunnes se otetaan pois.

Juutalaisten Selitin ei ole Kristus eikä Uusi testamentti vaan Mooses ja Talmud.

Juutalaiset lukevat ja tulkitsevat lakia ja profeettoja syvimmiltään toisella tavoin kuin kristityt.



Muslimeilla taas on Selitin, Koraani, johon on otettu mukaan monia Vanhan testamentin ja Uuden testamentin aiheita ja kohtia, tosin varsin vapaasti tulkittuna.

Islamin silmälasit (silmälasit keksittiin tosin vasta 1600-luvun alussa) antavat siis pyhistä Kirjoituksista toisenlaisen ymmärryksen.

Kun muslimi lukee Raamattua, hän lukee sitä Koraanin antamalla Selittimellä.


Raamatun tutkimus ja tulkinta on siis varsin iso asia ja sellainen, jossa saamme koko elämämme ajan oppia uutta.

Kun hahmotamme selvemmin, mitä Vanhan liiton kirjoituksissa lukee ja mitä ne itse sanovat, alamme myös paremmin tunnistaa näitä Selittimiä.

kun ymmärrämme hieman paremmin ja koetamme tutkia, miten apostoli Paavali tulkitsee pyhiä Kirjoituksia Kristuksesta - opimme samalla tuntemaan Kirjoituksia syvemmin ja myös apostolia itseään, joka on oikea ihminen, lihaa ja verta kuten mekin.

mutta tämä edellyttää tiettyä avoimuutta Sanaa kohtaan ja myös tiettyä uskallusta, että Jumalan Sana kyllä kestää ankarimmankin ja kriittisimmänkin tutkimuksen ja opiskelun.

Sillä Jeesus on tullut todistamaan totuuden puolesta, ja totuus tekee kipeää



Katsotaan siis yhdessä tuota jänskää kohtaa apostoli Paavalin kirjeessä Kreikkaan vilkkaaseen Korinttin kaupunkiin, jossa on lähetystyön tuloksena syntynyt sangen värikäs ja voimakas seurakunta 40-50 luvulla jKr.

Kyseessä on eräs apostolin tärkeimmistä meille säilyneistä kirjeistä ja se antaa tuoreen kuvan rabbi Gamalielin oppilaan elämässä ja sydämessä tapahtuneesta vallankumouksesta.

Mooseksen tilalle on tullut Kristus!



Haamul ja mama ovat keskustelleet tuosta alkujaksosta:

"Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki.

Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi.

Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus."
1 Kor 10:1-4 KR 1992


Paavali avaa kirjoituskäärön, Toora rullan, istumme hänen lähelleen teltan maalattialle ja kuuntelemme, kun Jeesuksen valitsema ja itse kouluttama apostoli pistää kädessään pitämänsä osoittimen seuraaviin kohtiin

"vaelsivat pilven johtamina" - näin 2 Ms kertoo todella

"kulkivat meren poikki" - näin 2 Ms kertoo todella

mutta hän lisää nyt Selityksen, jota ei ole tässä kohtaa 2 Ms

"saivat kasteen Mooseksen seuraajiksi"

ei siis kristillistä kastetta, mutta kasteen Mooseksen seuraamiseen, kohta tulisi laki.

tämä ei ole "allegoria" eli vertauskuva vaan "typos", esikuva, prototyyppi.

kuten Haamul sanoo Heprealaiskirjeen mukaisesti, Vanhan testamentin temppeli ja sen uhrit ovat kuva, typos, tulevasta. Varjo siitä, mitä kerran on tapahtuva.

Kaislameren ihmeellinen ylitys on "typos", kaste, mutta kaste Moosekseen ja ilman vettä - he menivät kuivin jaloin!



Paavali jatkaa ja koetamme pysyä tarkkaavaisina

"hengellistä ruokaa" - mitä se on? manna

"hengellistä juomaa" - mitä se on? vettä kalliosta

tiedämme, että 2 Ms mainitsee taivaasta sataneen oudon valkoisen kaman, jota aamukasteen aikaan kerättiin päiväannos - mitä tämä on? hepreaksi manna?

tiedämme, että 2 Ms mainitsee kalliosta lyödyn veden, jota janoinen kansa sai juoda autiomaassa.

mutta 2 Ms ei mainitse kalliosta, joka "seurasi heidän mukanaan" (kreikan "kulkea mukana, seuralaisena")

apostoli tulkitsee, että nämä manna ja vesi olivat hengellistä ravintoa.

ja että se kallio oli Kristus.

tästä on ollut hieman puhetta nettiruukussa.



okay

mitä sitten? so what?

hengellistä ruokaa, hengellistä juomaa, Kristus-kallio josta kansa sai juoda raikasta vettä autiomaassa.

mitä sitten?

mitä tämä meille merkitsee??

apostoli jatkaa raamattutuntia



"Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa.

Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät."

ups!

kaste, hengellinen ruoka ja juoma, melkoista meininkiä...

ja kuitenkin nämä ihmiset tuhoutuivat eivätkä päässeet perille, Raamattu kertoo että koko sukupolvi haudattiin Siinain hiekkaan, jossa Egyptistä lähtenyt kansa joutui harhailemaan vuosikymmenet.

ei pästy perille, sinne minne oli lähdetty, Luvattuun maahan.

Jumala suuttui toden teolla ja tuhosi kansansa.

Ups!

no - mistä syystä, mitä he tekivät joka näin Jumalan suututti että ei päästy perille minne oli lähdetty niin uljaasti väkevin merkein ja ihmein?

apostoli sanoo "he himoitsivat pahaa"



olemme jo kohdanneet kaksi piirrettä apostolin Raamatun tulkinnassa, hänen Selittimessään

typos - esikuva, prototyyppi, malli, tulevan varjo

esimerkki - "Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä"

tämä ei ole vertauskuva, allegoria, vaan esimerkki.

katsokaas, näin Mooseksen johtama kansa teki ja näin heille kävi

varoittava esimerkki



mama saattaisi kysyä tässä kohtaa apostoli Paavalilta - kun taipumuksensa on näköjään kysellä - mihis se Kristus sitten?

tähän särkyy minusta aika lailla kovin pitkälle viedyt tulkinnat Kristus-kalliosta.

se kallio ei toiminut lainkaan Egyptistä lähteneen sukupolven kohdalla!

toki heidän lapsensa pääsivät sitten perille.

mutta Kristuksen mukanaolo liikkuvassa vettä antavassa kivessä ei auttanut mutta kuin piti pahaa himoitsevan kansan hengissä, antoi raikasta vettä "hengellistä juotavaa"

mutta perille ei päästy mukana seuraavasta Kristus-kalliosta huolimatta!

...
no, voimme kuvitella että apostoli Paavali muljaiseen kulmakrvojensa alta mamaan päin, pilke silmäkulmasssa, ja jatkaa kertomusta ikään kuin ei olisi kuullut koko kysymystä. (kysyköön kotonaan mieheltään...)

nimittäin Paavali ei sen enempää selitä eikä tulkitse tätä Kristus-kalliota tässä raamattutunnissa korinttilaisille.



Luettuaan saarnatekstin selityksiensä kanssa, apostoli nostaa katseensa korinttilaisia nuoria kristityjä kohti ja alkaa saarnata - ei Lapin neuvoja vaan Jumalan Sanan neuvoja ja varoituksia ja ohjeita.

teksti on aika raju ja niin on siihen pohjautuva "pareneesi", kehoituksen sana

näihin seuroihin tulleet Jumalan lapset:

1.
"Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: "He istuivat syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat tanssimaan."

2.
Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta.

3.
Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin.

4.
Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä.
1 Kor 10:7-10



apostoli päättää tämän pareneesin, neuvon ja varoituksen:

"Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja."
1 Kor 10:11

Hän jatkaa sitten esiin tulleesta aiheesta, etääntyen saarnatekstisään, Siinain varoittavista esimerkeistä.

Mitä tämä meille tänään merkitsee?
no, kiusauksia tulee ja matkalle lähteneen, hengellistä ruokaa ja juomaa syöneen kastetun, on mahdollista jäädä tielle, ei pääse perille.

Paavali ei niinkään tässä käske pysymään essujen pelastavassa seurassa, vaan:


"Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
1 Kor 10:12-13



noh nih

Raamatun kohta on luettu

Selitintä on käytetty ja kerrottu hengellisestä ruoasta ja juomasta ja kasteestakin.

Varoittavat esimerkit on nostettu esiin

ja näin tullaan ajankohtaiseen aiheeseen Korinttin krisittyjen parissa - on tullut kiusaus

väkevä kiusaus, mutta he voivat sen voittaa.

Jumala sallii kiusauksen ja koettelee meitä, mutta Hän valmistaa myös mahdollisuuden voittaa kiusauksen.

mikäs tässä nyt mättää, mikä näitä korinttilaisia uhkaa?



"Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta.

Puhun teille kuin järkeville ihmisille ainakin. Harkitkaa mitä sanon."
1 Kor 10:14-15

Aha!

kiitos vaan, kyllä me itsekin pidämme itseämme järkevinä ihmisinä.

Koetamma kovasti harkita, mitä sinä Paavali sanot.

koko tämän jakson kärki on siis siinä, että korinttilaisilla on kiusaus uhrata kreikkalais-roomalaisille jumaluuksille.

heidän kaupunkinsahan oli täynnä iki-ihania temppeleitä, jumalten ja jumalattarien patsaita ja uhrialttareita, suitsutusalttareita, temppeliporttoja - rikasta uskonnollista elämää, jolla on monien satojen vuosien perinne.



kristityt olivat mitättömän pieni vähemmistö tuohon aikaan.

nythän tänään Kristus on voittanut koko Kreikan kansan ja koko maa on täynnä kirkkoja ja luostareita.

mutta silloin oli toisin, Paavalin ajan kaupunki oli läpeensä pakanallinen, monien eri sekauskontojen ja Kreikan vanhojen jumaluuksien vallassa oleva kaupunki.

ja nää porukat ovat äsken kääntyneitä. Henkeä on, intoa on, armolahjoja on niin että kielilläpuhujat toistensa päälle molkottavat ja profeetat kilpailevat keskenään sanomia Herralta julistaessaan, ihan järjestysmiehiä tarvitaan!

mutta lähellä ovat myös pakanuuden ajat, perinteet jotka isä ja äiti ovat jo osanneet.

ja tuo "varmuuden vuoksi" uhraaminen, jos jumalia kuitenkin pitäisi hiukan pitää hyvällä tuulella, tästä juutalaisesta Kristuksesta huolimatta.



sitten apostolimme opetus menee vähän hankalaksi.

tarttee ihan pysähtyä, kuin järkevät ihmiset, ja harkita mitä hän sanoo

"Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?

Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?

Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä."
1 Kor 10:16-17

...
hmmm?

yhteys on tässä avain sana, yhdeksi tuleminen

Ehtoollisen hengellinen leipä ja ehtoollisen hengellinen juoma, Kristuksen veri, yhdistää meidät kaikki yhdeksi.

meitä on monta - kiitos Jumalan - mutta monelle murrettu leipä on yksi


Tämä ajatus on varhaisen kirkon Didakhe ehtoollisrukouksessa, ehkä noin 50 vuotta Ensimmäisen Korinttilailskirjeen kirjoittamisen jälkeen.

Vanhasta rukouksesta on laadittu virsikirjaamme virsi, joka auttaa meitä miettimään apostoli Paavalin sanojen merkitystä.

yhteys, yksi leipä, yksi Kristus

Virsi 231
Maan sato elonaikaan
pelloilta korjataan,
ja jyvät yhteen liittyy,
kun leipä leivotaan.
Näin, Herra, yhteen liitä
sydämet kaikkien.
Luo kirkkoon yksi sielu
ja rauha taivainen.

Syksyllä viinirinteet
aurinko kypsyttää,
ja rypäleistä saadaan
taas uutta elämää.
Veresi pyhä voima
virratkoon meissä niin
ja kootkoon kaikki yhteen
hääjuhliin iäisiin.

1. säk. Anders Frostenson Didakhen ehtoollisrukouksen (n. v. 100) pohjalta 1936.
Suom. Per Boreman 1943,
Jaakko Haavio 1961.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
2. säk. Per Lønning 1973.
Suom. Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.



Toinen säkeistö, viini samassa yhteyden hengessä kuin leipä, on uudelta ajalta.

no

nyt apostoli hyppää takaisin Toora käärönsä luo

hän ei sitä pyörittele, osoittaa vain kirjaa ja jatkaa meille hieman vaikeatajuisella tavalla opetustaan

koetetaas harkita, mitä ukkeli sanoo



"Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa?"
1 Kor 10:18

no toki näin tiedämme, että Mooseksen uhrilaissa määrätään tarkasti, mikä eläimen osa poltetaan, mikä menee pappien massuun ja mikä annetaan takaisin uhraamaan tulleelle kansalaiselle.

siis pappi syö Jumalalle uhratusta eläimestä osansa, ja näin tapahtuu "läheinen yhteys" alttariin.

omituista kieltä



olen sivusilmällä seurannut myös Haamulia, joka mielellään ja iloiten apostoli Paavalin raamattutunnilla istuu.

ja ihme tapahtuu!

Haamul ei ala selittää apostolille, mitä tämä kaikki merkitsee, vaan ihan yksinkertaisesti kysyy apostolilta:

"mitä tarkoitat, Paavali?"


siinä missä meillä kaikilla muillakin, hänelläkin on ymmärtämisvaikeuksia

ei kreikan takia vaan sen tähden, että apostolin ajatukset kulkevat hiukka outoa rataa.

ja vaikka Haamul on nainen jonka pitäisi kotona mieheltään kysyä, niin hän kuitenkin vastaa:



"Mitä tällä tarkoitan?

En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista."
1 Kor 10:19

Haamul ajattelee Korinttin kauppoja, joista ostetaan temppeleihin uhrattavaksi vietäviä eläimiä.

Apostoli sanoo, että "eivät ne ole mitään. Korinttin kaupungin epäjumalat eivät ole mitään. Tyhjää vain."

no, vastaus jää puolitiehen ja Paavali huomaa, että porukat odottavat jatkoa...

jos et tarkoita että epäjumalille uhraamisen kiusaus viittaisi johonkin todellisiin epäjumaliin niin mitä sitten?



"Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa."

Haamul kalpenee ja minä myös.

pahoille hengille - nuoko ihanat kaunottaret, Artemis, Pallas Ateena, Diana ... pahoja henkiä?

nuoko komeat urhot, Apollo, isä Zeus, pahoja henkiä?

---
Paavali sanoo, että jos korinttilaiset uhraavat näille pahoille hengille, heissä syntyy yhteys näihin olentoihin.

samalla tavalla kuin apostoli sanoo, että joka yhtyy porttoon tulee yhdeksi lihaksi hänen kanssaan.



"Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään.

"Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia?"
1 Kor 10:21-22


mitä yhteyttä korinttilaisilla kristityillä on Belialiin?

vanha tuttu tapa uhrata temppeleissä vanhoille tutuille jumalille on pannattu.

ei, nope, stope, tästä tavasta on luovuttava.

nyt "hengellinen ruoka" ja "hengellinen juoma" ovat Herran ruumis ja veri

siitä juomasta ei saa tehdä koktailia epäjumalien, pahojen henkien, uhri-viinimaljojen kanssa

eikä Herran ruumis-leipää saa höystää Zeuksen sonnista tehdyllä rasvaisella kyljyksellä.


jos niin tehdään, tuo Siinain hurja Jumala voi kiivastua pahan kerran.

Olemmeko me muka väkevämpiä, kuin Hän?


ja näin olemme istuneet rabbi Gamalielin oppilaan raamattutunnilla.

näemme, kuinka toisella tavalla hänen ajatuksensa kulkevat kuin meidän.

kuinka toisenlaisessa maailmassa hän eli kuin me.

otetaan todesta Korinttin kaupunki

otetaan todesta kreikkalainen uskonto ja kulttuuri

otetaan todesta tapa, jolla Paavali, joka on ihminen, lihaa ja verta kuten mekin, Raamattua tulkitsee.

...
mikä on vaihtoehto?

se että nopeasti ajamme tuon kohdan ohi, emme järkevinä ihmisinä pysähdy miettimään, mitä Paavali sanoo.

vaikka hän itse käskeekin meitä harkitsemaan!

Virsi 185
Herra, annat sanassasi
meidän kuulla äänesi,
saatat julki totuuttasi
sieluillemme valoksi.
Auta, että minäkin
siinä sinut löytäisin.

Herran suurta viisautta
järkeni ei tajua.
Taivaallista kirkkautta
en voi silmin katsoa.
Auta, että silmäni
totuutesi näkisi.

Isä taivaan, avarasti
saarnata suot sanaasi,
kansallesi laupiaasti
avaat armoporttisi.
Minullekin avaa se,
armotyösi valaise.

Jeesus, sinä uhrin annoit,
kävit ristinkuolemaan,
synnin, syyllisyyden kannoit,
meidät saatat kunniaan.
Anna, Vapahtajani,
minun olla omasi.

Neuvo, Pyhä Henki, tiesi,
johda sille jalkani.
Sido minut totuuteesi,
ole puolustajani.
Rohkaise ja taluta,
nuhtele ja lohduta.

Auta, että ahkerasti
tutkin, Herra, sanaasi,
elämäni loppuun asti
siinä riipun lujasti.
Uskoani kasvata,
voimallasi vahvista.

Ääntäs, Jeesus, kuullakseni
jalkojesi juureen jään.
Liikuta nyt sydämeni
armostasi kiittämään,
rakastamaan sinua
sydämeni pohjasta.

Olof Kolmodin 1734,
uud. Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Knut Legat Lindström 1860.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.



Virren ruotsalainen kirjoittaja Olof Kolmodin (1690-1753) toimi kirkkoherrana Flon seurakunnassa Vänernin etelärannalla. Hän edusti karoliinisen ajan vakaata luterilaisuutta.

Oman aikansa hengellisiin liikkeisiin, pietismiin ja sitä maltillisempaan herrnhutilaisuuteenkin, hän suhtautui kriittisesti. Lähelle herrnhutilaisia herätyslauluja tulee kuitenkin hänen laulunsa "Tutki tietäsi, kristitty!" (Siionin virret 125.)
...

Herra, annat sanassasi on herkkä virsi Jumalan viisaudesta ja taivaallisesta kirkkaudesta, Jeesuksen uhrikuolemasta, Pyhän Hengen tehtävästä ja Herran sanan tutkimisen tärkeydestä.

Siinä Kolmodinille ominainen välittömyys, lapsenomainen luottamus ja luonnollinen yksinkertaisuus ilmenevät aidoimmillaan. Virttä leimaa nöyrä rukouksen henki. "Anna, Vapahtajani, minun olla omasi. – Uskoani kasvata, voimallasi vahvista."

Tauno Väinölä