STaLKer kirjoitti vakavasti:
"Niin. Mielestäni on hyvin mielikuvituksellista erottaa Jeesus Raamatusta ja tehdä vielä vastakkainasettelua, että ei tule seurata Raamatun kirjainta vaan elävää Kristusta.
Raamattu on kuitenkin oman ymmärryksensä ja Kristuksen mukaan Jumalan erehtymätön ja lopullinen sana johon kaikki kristityt on sidottu.
Tässä blogissa esitetyt ajatukset voivat kuulostaa hienoilta, mutta todellisuudessa ne ovat sitä Raamatun orjuuttamista.
Jätän tämän keskustelun tähän, koska se ei rakenna millään tavoin."
Harmi, jos jätät tämän keskustelun, koska tuot esille merkittäviä asioita joita varmaan monet pohtivat.
Annat myös minun kuulla kunniani asiattomista, tyhjistä, merkityksettömistä ajatuksistani, joilla ei ole mitään merkittävää annettavaa.
Tuollainen kuritus tekee vanhalle Aatulle hyvää.
Kommentoin lausettasi, koska se on esimerkki niistä olennaisista asioista, joita olet tuonut esiin:
"Mielestäni on hyvin mielikuvituksellista erottaa Jeesus Raamatusta ja tehdä vielä vastakkainasettelua, että ei tule seurata Raamatun kirjainta vaan elävää Kristusta."
"Jumalan Sanan kristologia" on aivan outo ilmestys Suomen Siionissa, joten en ihmettele, että et ymmärrä tarkoitustani yhdistäessäni kristillisen kirkon opetuksen Jumalan Sanasta ja Raamatun kirjoitukset.
"erottaa Jeesus Raamatusta" on siis täydellinen väärinkäsitys, jonka syynä varmaan on pitkä ja maailmoita kiertelevä tapani kirjoittaa.
Minähän päinvastoin olen kirjoittanut, että Raamattu on Jumalan Sana.
Kysyn, mitä tarkoittaa, että Raamattu on Jumalan Sana?
Kysyn sitä Kristuksen kirkon luotettavilta oppailta, Nikaian uskontunnustuksen laatineilta piispoilta, suurten kristologisten harhojen järisyttämän Khalkedonin kaavan laatineilta piispoilta. Jakamattoman ekumenisen kirkon opettajilta, joiden kautta Jeesus Kristus on asettanut kirkkonsa opillisen kivijalan.
Näiden huikeiden teologisten katedraalien luota en lähde tähän amerikkalaisen rationalistisen kristillisyyden torppaan, jossa minulle väitetään että Jumalan Sana on kirjaimellisesti saneltua Jumalan puhetta, ristiriidatonta, virheetöntä ja erehtymätöntä totuutta, kun se puhuu maallisista ja kun se puhuu taivaallisista.
Koska tuon torpan väki ei ole ottanut vastaan rakkautta totuuteen.
Näkökulmastani he ovat siellä muslimien kanssa saman järkevän pyhän kirjan ääressä.
ei tule seurata Raamatun kirjainta vaan elävää Kristusta
Tässä tosiaan tiemme erkanivat varmaan jo kauan sitten.
Kristitty ei mielestäni usko jumalalliseen erehtymättömään kirjaan.
Kristitty uskoo elävään ja voimalliseen Jumalan Sanaan, joka tuli lihaksi Beetlehemin seimessä 2000 vuotta sitten ja josta Jumalan Hengen inspiroimat pyhät Kirjoitukset todistavat.
Luomiskertomus on aivan valtava. En minä sitä tee tyhjäksi ja paljon olisi siitä sanomista, mutta tämä Missouri synodin linja on kaadettava maahan, koska se on järjen keksimä vallitus, joka nousee lopulta Israelin Pyhän tuntemista vastaan.
Pyhä Kolminaisuus on läsnä Raamatun kolmessa ensimmäisissä jakeessa:
Isä Jumala - Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
Pyhä Henki - Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumalan Sana - Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Olkoon tämä pastorini kirjoitus kaiken sanomani summa ja valistuksena kansalle :)
VastaaPoista"Raamatun inspiraatio on ihme
Kristuksen Kirkko uskoo elävään, todellisesti olemassa olevaan Jumalaan,
joka on puhunut. Profeettojen ja apostolien välityksellä hän Pyhän Henkensä erityisestä
vaikutuksesta antoi meille sanansa. Vaikka profeetat ja apostolit sekä ennen
muuta Vapahtaja itse ovat puhuneet Hengessä paljon enemmän kuin mitä Pyhässä
Raamatussa lukee, niin Raamattu on se sana, mikä on meille säilynyt ja tarkoitettu
ja johon Jumalan on sitonut Kirkon. Se on kaikkine sanoineen ja asioineen
syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on siis Jumalan erehtymätön, arvovaltainen
sana. Sen keskus on sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta ja hänen
lunastustyöstään. Tämän ilosanoman ympärille rakentuu kaikki muu Raamatussa
suloisessa sopusoinnussa. Sitä palvelevat keskeisemmin tai kehällisemmin kaikki
muutkin asiat, jotka Jumala on nähnyt hyväksi mainita sanassaan, ovat ne sitten
evankeliumin oppiin tai ajalliseen elämään, historiaan, luontoon tai muihin ei-uskonnollisiin
asioihin liittyviä. Jokainen ihminen on Raamatun sanan alainen, ja
hänet tuomitaan viimeisenä päivänä sen mukaan.
Raamatun inspiraatio on ihme. Se on ihme aivan yhtä lailla kuin se, että Jumalan
Poika otti synnittömän ihmisluonnon neitsyt Mariasta tulematta osalliseksi
Marian syntisyydestä. Ihmeitä ovat sellaiset asiat, joissa taivaalliset, iankaikkiset,
luomattomat voimat ja asiat murtautuvat tähän aikaan. Ihmeissä Jumala puuttuu
tapahtumien tavanomaiseen kulkuun ja antaa niille tahtomansa kulun. On ihmeitä,
joille voidaan löytää järkeen menevä selitys johonkin rajaan saakka, kuten varjon
siirtymiselle taaksepäin Aahaan aurinkokellossa (2 Kun. 20:11; Jes. 38:8).
Selittämättä kuitenkin jää, mistä profeetta osasi ennustaa tapahtuman ja kuinka
vielä Aahas saattoi valita, kääntyykö varjo eteenpäin vai taaksepäin. Sellaista ihmettä
kuin Jumalan Pojan sikiäminen neitsyt Mariassa Pyhästä Hengestä ei voi
selittää järjelle, koska siinä yliajallinen tulee aikaan, Jumala ihmiseksi. Se on vain
uskottava. Kun Jumalan puhe ja ilmoitus on ottanut hahmonsa, muotonsa ja sanallisen
asunsa Pyhän Raamatun kirjoituksissa, siinä Jumala on ilmoittanut sen, mikä
ei ole ihmisen sydämeen noussut (1 Kor. 2:6–10). On turha alistaa tätä tapahtumaa
järjen tutkittavaksi. Sen tutkiminen järjellä on mahdotonta. Se on uskon asia. Tässä
on seurattava uskoen sitä, mitä Raamattu itse sanoo synnystään ja itsestään. Se
on kristillisen Kirkon tie. Se on jokaisen uskovan turvallinen tie.
Jos joku ei usko inspiraation ihmettä, miten hän voi uskoa niitä suuria, uskomme
keskeisiä ihmeitä, joista profeetat ennustivat ja apostolit kertovat Pyhän Hengen
innoittamassa sanassa? Niitä ovat Jumalan Pojan lihaan tuleminen ja ruumiillinen
ylösnousemus, myös vanhurskauttavan uskon synty ja Kristuksen Seurakunnan
kokoaminen kaikista kansoista.
Markku Särelä"
http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/09/Lut_09_0304.pdf