Jeesus ja Lasarus.Taiteilijan näkemys Betanian haudasta
Lasaruksen herättäminen
Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta. Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan, ja sairas Lasarus oli hänen veljensä.
Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana." Sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden." Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta. Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli, mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan." Opetuslapset vastustelivat: "Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut." Jeesus sanoi heille: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa."
Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet." Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee." Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. Siksi Jeesus sanoi suoraan: "Lasarus on kuollut. Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen." Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos*, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä."
Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan päässä, ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta.
Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa. Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan."
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli." Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?"
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."
Joh 11:1-14 KR 1992
"Lasaruksen hauta" Betaniassa Jerusalemista itäänBultmann ja Lasarus
Stefan Alkier selostaa Rudolf Bultmannin Johannes kommentaarin (1941) ajatuksia näin:
Rudolf Bultmann schrieb seinen Johanneskommentar einige Zeit nach Verlassen der Grundschule. Die erste Auflage seines Kommentars erschien 1941, inmitten des 2.Weltkrieges und der größere Abschnitt, in den Bultmann die Lazarusgeschichte stellt, betitelt er mit der Überschrift: »Der geheime Sieg des Offenbarers über die Welt.«
Bultmann vertritt die literarkritische These, dass in Joh 11 eine der SemeiaQuelle angehörige Wundergeschichte vorliege, die der Evangelist durch seine Komposition entmythologisiert und das Wunder so bereits im Johannesevangelium rein symbolisch aufgefaßt werde:
»[...] die Steigerung der Größe des Wunders durch die Aufgabe, dass Lazarus schon seit drei Tagen tot war, entspricht wohl der Tendenz der Wunderüberlieferung, nicht aber der des Evangelisten, für den das Wunder zum Symbol wird.«
Der Evangelist selbst wird so zum Gewährsmann einer entmythologisierenden symbolischen Auslegung der Wundergeschichten, die sich gegen ein materielles Wunderverständnis richtet, das selbst dieser Welt ganz und gar verhaftet bliebe. Der »geheime Sieg des Offenbarers über die Welt« besteht nun ja gerade nicht in einem offensichtlichen Wunderakt, sondern in dem missrständlichen, symbolischen Ruf an die Glaubenden, der zur Entweltlichung auffordert, »Leben und Tod, so wie er [der Mensch] sie kennt, wesenlos sein zu lassen« . Wie dagegen das verheißene Leben aussehen wird, darf gerade nicht gefragt werden, denn es steht als »eschatologische [...] jenseits der menschlichen Möglichkeiten. Die Bereitschaft für sie ist die bereite Übernahme des irdischen Todes, d.h. die Preisgabe des Menschen, so wie er sich kennt und sich will.« Die Entmythologisierung verspricht keinen Rosengarten. Sie vertröstet nicht auf supranaturale Hoffnungen, sondern ruft in ein augenblickhaftes, volles Leben, das als unverfügbar, von Gott geschenkt und deshalb als eschatologisch erfahren wird. Zu diesen Augenblicken eschatologischen Seins ruft nach Bultmann das in den Texten freizulegende Kerygma.
Damit hat Bultmann das Mirakulöse des Wunders als narrative, mythische Form abgestreift und an dessen Stelle eine überzeitliche, diskursive Botschaft formuliert, die das Problem des Wunders ebenso kurzerhand "löst", wie der oben angeführte Grundschulaufsatz das Theodizeeproblem. Beide formulieren die Lazarusgeschichte kurzerhand um, um sie den eigenen Realitätsannahmen kompatibel zu machen. Bei Bultmann wird nun auch nicht ein einziger Toter wieder lebendig. 1941 gab es derer zu viele.
Keergyma ja historia
Kertomus Lasaruksen herättämisestä on kirkas valopiste, jossa Rudolf Bultmannin kehittämä Uuden testamentin keskeisen sanoman, keerygman, julistaminen tulee hyvin näkyviin. Pappi voi julistaa saarnatuolista tuota ylimaallista taivaallista sanomaa, jonka kirkastamiseksi Johannes on ottanut evankeliumiinsa alunperin hellenistisen myyttisen ihmekertomuksen "Semeia" lähteestä ja puhdistanut sen pakanuudesta. Bultmann antaa hienoja näkökulmia tämän keskeisen, kaikkia aikoja ja kaikkia ihmisiä puhuttelevan sanoman ymmärtämiseksi ja tulkitsemiseksi ja kun saarna päättyy Jeesuksen juhlaviin sanoihin "Minä olen ylösnousemus ja elämä" kirkkokansa Marburgissa saattoi ajatella kuulleensa syvällisen kristillisen saarnan.
Sen sijaan että pappi koettaisi vakuuttaa tieteellis-teknisen aikakauden epäuskoiselle ihmiselle, että Lasarus todella heräsi kuolleista - sillä sehän on mahdotonta - hän saa keskittyä Johanneksen evankeliumin sisältämään julistukseen, keerygmaan, että Jeesus on kuoleman voittaja.
Bultmann asetti Johanneksen evankeliumin selvästi erilleen synoptikoista ja katsoi, että se sisältää vielä paljon enemmän vierasta hellenististä ainesta kuin Matteus, Markus ja Luukas, jotka eivät lainkaan mainitse Lasaruksen herättämistä. Luukas kertoo kuuluisan vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (16:19–31) antaen poikkeuksellisella tavalla vertauksen henkilölle nimen.
Muiden evankeliumien vaikeneminen Lasaruksen herättämisestä on toki outoa, sillä Johannes kertoo että se tapahtui Betaniassa lähellä Jerusalemia ja tuli seudulla kuuluisaksi niin että pääkaupungissa ryhdyttiin suunnittelemaan tämän rabbin surmaamista. Samoin voisimme kysyä, mikseivät Matteus, Markus ja Johannes mainitse kertomusta Emmauksesta, tulivathan opetuslapset sieltä kipin kopin takaisin kertomaan kaikille. Ja paljon muuta voimme kysyä ja kysymmekin evankeliumien äärellä - miksi näin huterasti eikä yksiselitteisen varmasti?
Johanneksen omaksi miljööksi Bultmann arveli toisen vuosisadan jälkipuolta, noin sata vuotta synoptikkojen jälkeen, mikä osaltaan selittäisi sen erikoisluonnetta. Qumranin löytöähän ei vielä oltu tehty 1941 - se tapahtui vasta Israelin valtion syntyessä 1948-49 ja on sitten huomattavasti vaikuttanut tämän evankeliumin taustojen tieteelliseen tutkimukseen.
Papyrus Rylands P52 on kuninkaallinen dokumentti!Papyrus Rylands P52 on pieni katkelma kreikankielistä Johanneksen evankeliumia luvusta 18
Toisella puolella papyrusta on kolme jaetta Joh 18:31-33
Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan."
Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
Toisella puolella kaksi jaetta Joh 18:37-38
"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.
Tämän papyruksen huolellinen tutkimus ja ajoitus on murskannut Johanneksen evankeliumin myöhäisen ajoituksen, sillä jos Johannes tunnettiin Egyptissä jo toisen vuosisadan alussa, sen kirjoittamisen on täytynyt tapahtua jo lähellä synoptikkojen aikaa ehkä 90-luvulla. Tarkka evankeliumin ajoittaminen on hyvin vaikeaa ja tutkijoiden mielipiteet vaihtelevat.
Villakoiran ydin
Stefan Alkier kirjoittaa viisaasti - vuoden 1941 Saksassa kuolleet eivät nousseet haudoistaan. Se oli yksinkertaisesti Bultmannille liikaa. Mutta tähän epähistorialliseen legendamaiseen kertomukseen liittyy hieno Johanneksen julistus, sanoma Jeesuksesta, jota saamme tänäänkin uskossa julistaa ja kutsua kaikkia kristittyjä ratkaisemaan elämänsä kriisitilanteissa Herran puoleen.
Bultmannin opetuksen omaksunut pappi tai piispa voi sitten ratkaista tuota jumalallista keerygmaa julistaessaan
a. kertoa seurakunnalle totuus, mitään Lasarusta ei koskaan ollut
b. jättää sanomatta totuus, ja antaa historian kriittistä tutkimusta ymmärtämättömän seurakunnan uskoa mitä tahtoo
Jos joku tahtoo kuulla mielipiteeni, totuus on paras, vaikka se tekisi kipeääkin. Saarnatuoli ei kuitenkaan ole rumien ja repivien totuuksien rääpimisen paikka, vaan pappi on pastori, paimen, jonka tulee hoitaa laumaansa viisaasti.
Herran pelko on viisauden alku.
Totuudellisuus on välttämätöntä.
Mutta on tehtävä ero Jumalan Sanan julistamisen sellaisenaan ja omien inhimillisten ajatusten levittelyn välillä.
Papin julistama Jumalan Sana on kuin kirkas aurinko, vaikka hän ei its uskoisi siitä sanaakaan.
Papin omat ajatukset ovat kuin kituvasti savuava öljylamppu, jonka yli tuuli kohta käy, vaikka hän koko sydämestään uskoisikin Raamattuun.
Papin tulee julistaa totuudellisesti Johanneksen evankeliumin mukaisesti, mitä Johannes sanoo tapahtuneen, kuinka jo haiseva Lasarus käveli haudasta auringonvaloon ja rakkaidensa luo. Tämä Jumalan Sanan nimissä ja niin kuin se on kirjoitettu.
Hän voi sitten omissa nimissään, henkilökohtaisen uskonsa ja epäuskonsa aidolla tasolla, tehden eron Jumalan Sanan ja omien ajatustensa välillä, saarnan aikana heittää historiallisen tutkimuksen, Johanneksen evankeliumin lähdetutkimuksen, synoptikkojen vertailun ja Rudolf Bultmannin nerokkaiden - ehkä hieman jo aikansa eläneiden - eksistentialististen tulkintojen ja modernin Johannes tutkimuksen, Qumranin ja Uuden testamentin arkeologian aikahistoriallisia aineksia.
Mutta keerygma, Johanneksen evankeliumin keskeinen sanoma kertomuksessa Lasaruksesta, on tärkein ja sen tulkitseminen kirkkokansalle - niinkuin on kirjoitettu. Ei omia viisauksia ladellen.
Pyhä Henki antaa julistajalle voimaa ja juuri oikeat sanat koolla olevalle seurakunnalle, kun julistus perustuu Jumalan Sanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti