Onko Jumala todella sanonut?

otan tässä esille kaksi saamaani palautetta palstasta "Rakkaus totuuteen"


1. Aurinko
Pyysin, että STaLKer kirjoittaisi luomiskertomuksen perusteella auringosta.

"Genesiksestä: aurinko luotiin neljäntenä päivänä osoittamaan päivän pituutta. Ennen sitä oli jo valo, joka mahdollisti kasvien kasvun. Muuten minulla ei ole oikeastaan mitään lisättävää."

Painotan tuossa sivulausetta, jossa olevaa asiaa ei ole luomiskertomuksessa. Genesis 1 ei anna minkäänlaista yhteyttä valon ja vihreiden kasvien välille. Se on modernin luonnontieteen havainto, eikä ihan vanha. Kasvien kyky käyttää auringon valoa hyväksi energian tuottamiseen ja hiilihapon muuttaminen hapeksi ja hiileksi on valtava Jumalan luomisen ihme, josta Raamattu ei sano mitään.

Listasta puuttuu "valaisu". Luomiskertomuksen mukaan auringon tehtävä on valaista päivää ja kuun tehtävä valaista yötä. Ne rinnastetaan kahdeksi samanarvoiseksi taivaan vahvuudessa maan yllä kulkevaksi Jumalan luomukseksi.

STaLKer viittasi aikaisemmin ajatukseen, että Raamattu katselee asioita ihmisen näkökulmasta. Olen samaa mieltä, ja nämä kaksi hyvää asiaa, maan valaiseminen päivällä ja yöllä ja taivaalliset kellot ajanlaskua varten ovat todella suuria ja hyviä Luojan lahjoja.

Sinulla ei ole tähän mitään lisättävää, koska tähän suurin piirtein rajoittuu luomiskertomuksen ytimekäs teksti auringon luomisesta.

Pappiskirjaan ilmeisesti kuuluvan enmsimmäisen luomiskertomuksen kirjoittajalla on täysin maakeskeinen ja ihmiskeskeinen maailmankuva. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten Jumala on luonut auringon ja kuun ja mikä on niiden merkitys ja olemus. Hänen maailmankuvassaan maa on luotu ensin ja sitten vasta aurinko ja kuu.

Olen useampaan kertaan sanonut, että aikamme tiedon valossa tämä on räikeä virhe ja edustaa rautakaudella eläneen ihmisen omaksumaa mielikuvaa luonnon todellisuudesta.

Et ole esittänyt mitään kunnollisia argumentteja näkemyksiesi tueksi. Ainakaan Raamatusta nousevia.

Raamatusta olen ammentanut edellisessä palstassani "Rakkaus totuuteen" sen näkemyksen, että Jeesus Kristus on kirkkaus, maailman valkeus, totuus ja että Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen ja että itse Isä Jumala haluaa eksyttää rajuilla harhoilla ne, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen. Ja että Jumalan Poika sanoo, että näillä harhoilla mahdollisesti jopa valitutkin eksytetään.

Eikö tämä ole mitään??

Toistan viellä sen kohdan Missouri synodin 1932 Brief Statement opetuksessa Raamatusta, jota pidän vaarallisena järkeisuskona, joka valmistelee tietä anti-Kristuksen eksytyksille:

Koska Pyhä Raamattu on Jumalan sana, niin on sanomattakin selvää, ettei siinä ole virheitä eikä ristiriitoja, vaan se on kaikilta osiltaan ja joka sanaltaan, myös historiallisia, maantieteellisiä ja muita ajallisia asioita käsitteleviltä kohdiltaan pettämätöntä totuutta.
Joh. 10: 35: "Raamattu ei saata raueta tyhjiin."

Tämä on ns. Raamattu - fundamentalismin peruslause ja olen hyvin kiitollinen STaLKerille, että hän näytti nämä merkittävät juuret aikamme protestanttisen kristillisyyden ymmärtämiseen ja Yhdysvaltain luterilaisten kirkkojen historian parempaan tajuamiseen.


2. Oppi ja usko
Myös oppi-usko-vastakkainasettelusi on täysin epäraamatullinen. Käskeehän Raamattu nimenomaan pitäytyä kaikkeen kristilliseen oppiin.

Tämä kohta vaatii tosiaan tarkennusta.

Apostoli Paavali kehoittaa Timoteusta "Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut." 1 Tim 4:6 KR 1992

Vastakkain ei ole kristillinen oppi ja usko.

Vastakkain on kristillisen opin rationalistinen määrittely ihmisen järjen mittoihin ja totuus.


3. Sanainspiraatio opin nöyryys
"Todellinen nöyryys ja opetuslapseus on sitä, että ei tehdä Raamatusta järkemme orjaa ja että ei tehdä itsestämme Jumalan mittaria. Näin käy väkisin, jos luovumme Brief statementin inspiraatiokäsityksestä."
Tässä kohdin näkemyksemme ovat täsmälleen vastakkaiset.


4. Lutherin hattu
"Emme enää Lutherin kanssa Raamatun "ristiriitoja" nähdessä nostakaan nöyrästi hattua Pyhälle Hengelle ja sano, että Hän on oppineempi kuin me vaan ylpeydessämme toteamme: "onko Jumala todellakin sanonut?" 1. Moos. 3:1"

Martti Luther sanoi tosiaan mieliinpainuvasti, että kun hän kohtaa Raamatussa vaikeita kohtia, joita hän ei ymmärrä. Hän nostaa hattua ja jatkaa matkaansa.

Luther ei siis väistänyt ja silotellut Raamatun sisäisiä ristiriitoja ja puutteita ja ongelmia, vaan kutsui näitä repaleisia kapaloita "jumalaiseksi Aeneiaksi", jota meidän tulee sellaisenaan kunnioittaa.

Missouri synodin Brief Statement tapainen linja sen sijaan pyrkii järjellä silottamaan meille amerikkalaisen virtaviivaisen, läpeensä kirkkaasta muovista tehdyn Jumalan Sanan, jossa ei ole mustia pilkkuja. Samalla tavoin kuin inkvisiittorit uskoivat vilpittömästi Galileo Galilein aikaan.

Luther olisi varmasti rakastanut modernia tieteellistä Raamatun tutkimusta ja olisi sen etunenässä ollut tappelemassa akateemisissa piireissä!



Nimimerkki mama kirjoitti:

Kun ei pyritä totuudellisuuteen, voi uskonelämästä muodostuu aatemaailma, jolla ei ole ihmisen varsinaisen elämän kanssa juuri mitään muuta tekemistä kuin että se on hieno harrastus, joka pitää poissa huonommista harrastuksista.

Tai varsinaisen elämän päälle liimattu aatemaailma kommunismin tapaan. Sitä noudatetaan aina silloin, kun on pyhät asiat mielessä sunnuntaisin kirkossa käydessä tai iltaisin iltarukouksen aikaan.

Muu elämä on sitten irrotettu kokonaan omakseen ja siihen vaikuttaa aivan muut mekanismit. Arkielämän tutuus onkin sitten ihan toinen kuin uskonelämän totuus.

Jumalasta tulee mielikuvitushahmo.


Kirjoituksesi koskee laajemmin kristityn ihmisen totuudellisuutta, eikä tuota STaLKerin kanssa käymääni kädenvääntöä opinkappaleesta.

Uskonnolliselle elämälle on ominaista, että siihen sisältyy myös maailmankuvaan kuuluvia aineksia, tämähän näkyy jo Raamatun kirjoituksissakin, jotka heijastava oman aikansa ihmisten käsityksiä luonnon ja henkimaailman todellisuudesta.

Myös poliittinen vakaumus voi sisältää hyvinkin syviä maailmankatsomuksellisia aineksia, kuten mainitsemasi kommunismi. Tähän edelleen varsin vankasti Pohjois-Koreassa, Kiinassa ja muualla vaikuttavaan polittiiseen rakennelmaan kuuluu olennaisesti materialistinen ateismi, jota opetetaan kouluissa uskonnon sijasta.

Kuvaamasi etääntyminen todellisuudesta ja Jumalan muuttuminen mielikuvitushahmoksi on hyvin merkittävä vaara.

Olen sitä mieltä, että suurelta osalta juuri tästä syystä Raamattu on sitä mitä se on - pitkäveteinen lakikokoelma rautakaudelta, hankalaa Levantin pronssikauden ja rautakauden historiaa, Pontius Pilatusta ja Kaifasta ja mitä oudoimpia Anatolian paikannimiä.

Jumalan Sana tulee lihaksi, todellisuuteen, historiaan, oikeiden ihmisten oikeaan maailmaan.

Koraani on toisenlainen, jumalallinen virheetön kirja, taivaallinen todellisuus, jossa ei ole juuri mitään sidoksia sen enempää Arabian niemimaan kuin Muhammedin elämän arkeen.

Pitäytymällä sitkeästi kiinni inkarnaation ihmeessä, Jumalan Sanan tulemisessa lihaksi, Raamattu itse suojelee meitä tuolta aatemaailman, uskon ja arjen etääntymiseltä omaksi saarekkeekseen, jota sitten ylistyskokouksessa, jumalanpalveluksessa tai seuroissa käymme hoitamassa palataksemme taas todellisuuteen, oikeiden ihmisten ja työhaasteiden pariin.



Eero Junkkaala oli kovin yllättynyt, kun hän alkoi pitää noita kuivia esitelmiä Raamatun historiallisesta maantieteestä - luentosaleissa pitkin Suomea ei tahtoneet penkit riittää.

Että missä meni Isaskarin ja Naftalin raja, mistä faarao Tutankhamon III tuli Megiddoon?

ketä se kiinnostaa?

Menestys oli huikea ja se kertoo Jumalan viisaudesta, Jumalan Sanan tulemisesta lihaksi Israelin kansan historiassa ja sitten, profeetta Miikan rautakautisen ennustuksen mukaan, Luukkaan mukaan kun aika oli täyttynyt, Beetlehemissä.

Kuten kuuluisa ranskalainen luonnonfilosofi Rousseau kerran sanoi "Hyvät herrat, tällaisia asioita ei keksitä"